Toteutuksesta (PS1)

Abstrakteja asioita ei tarvitse opettaa abstraktisti. (Jerome Bruner)

Ensimmäisen kurssin yleiseksi ohjenuoraksi voi soveltua yllä oleva Brunerin ajatus. Abstraktia asiaa on mahdollista selventää konkreettisin esimerkein ja omakohtaisen kokemustiedon avulla. Elävä, oivallusta edistävä opetus on aina myös havainnollista. Ilmiöiden ymmärtämiseen johdattava opetus ei kuitenkaan pysähdy esimerkkien tasolle, vaan tähtää kohti yleisiä periaatteita. Tieteellinen tieto täydentää, syventää ja ohjaa kohti ilmiöiden yleisempää ymmärtämistä. Tätä toteuttamisen periaatetta on laajemmin käsitelty kohdassa Ilmiön ymmärtäminen.

Erityisesti ykköskurssilla opettaja joutuu paljon pohtimaan, miten voisi luoda toimivia yhteyksiä abstraktin ja konkreettisen välille. Tutkimustiedon ja toisaalta opiskelijoiden oman kokemustiedon linkittäminen on psykologian opetuksen keskeisiä haasteita. Tämä korostuu ykköskurssilla, jolloin enemmistöllä opiskelijoista ei ole aikaisempaa tuntumaa psykologiatieteeseen. Kontakteja muihin samojen pulmien parissa painiviin opettajiin voi etsiä mm. Psykologianopettajat ry:n verkkosivuilta.

Käsittelyjärjestys ja painotukset

Kurssin aiheiden käsittelyjärjestys ja painotukset voivat vaihdella. Tavoitteet ja yleiset periaatteet ovat yhteiset. Sisältöjen on katettava kaikki opetussuunnitelman määrittämät alueet ja tuettava tavoitteiden saavuttamista.

Koulujen kurssitarjonnoissa on vaihtelua, mikä osaltaan vaikuttaa psykologian ykköskurssin painotuksiin. Miten laajalti esimerkiksi oppimista ja sosiaalista vuorovaikutusta opetuksessa käsitellään, riippuu siitä, järjestetäänkö koulussa oppimistaitojen tai sosiaalipsykologian kursseja. Samoin vaikuttaa se, miten koulussa käsitellään aihekokonaisuuksia.

Ensi kontakti lukiopsykologiaan

Ykköskurssilla saadaan ensi kontakti lukiopsykologiaan, avataan psykologian portti. Opiskelijoiden alkutilanne ratkaisee psykologiaretken lähtökohdan. Keskusteluin ja kyselyin kartoitetaan opiskelijoiden kokemuksia, tietoja, odotuksia ja tavoitteita. Heille annetaan tietoja retken luonteesta, opetussuunnitelmassa asetetuista tavoitteista ja perehtymiskohteista. Yhdessä kaavaillaan kurssiretken päämäärät ja tärkeimmät sisällöt, laaditaan aikataulu sekä päätetään työskentelyn ja palautteen antamisen tavoista. Varmistetaan retken mielekkyys ja turvallisuus.

Ykköskurssi suuntaa odotuksia ja luo pohjaa seuraaville psykologian kursseille. Psykologisen tiedon olisi oltava tieteellisesti pätevää ja opiskelijoille omakohtaisesti tärkeää. Opetuksessa psykologiatieteen yhtymäkohtia opiskelijoiden omiin kokemuksiin, tavoitteisiin ja toimintaan on syytä pitää toistuvasti esillä. Valmius psykologian itsenäiseen harrastamiseen on kurssin tärkeä anti niillekin, jotka eivät koulussa opiskele seuraavia psykologian kursseja. Psykologian portin tulisi pysyä kaikille avoinna kurssin jälkeenkin.

Psykologia ja psyykkinen toiminta

Psyykkisen toiminnan luonnetta valotetaan sekä kokonaisuuden että siihen kuuluvien osatoimintojen tarkastelulla. Kurssilla luonnehditaan toiminnan periaatteita ja avataan keskeisiä käsitteitä. Tarkoitus ei ole kuormittaa kurssia tulevien kurssien aineistoilla.

Ihmisen psyykkisen toiminnan kokonaisluonnetta voivat selventää mm. esimerkit stressistä, psyykkisestä hyvinvoinnista ja tunnekokemuksista. Biologisten tekijöiden yhteyksiä psyykkiseen toimintaan voi tarkastella mm. esimerkein ihmisen ja eläinten tavasta toimia, suorituksiin ja rentoutumiseen liittyvistä fysiologisista reaktioista, päihteiden vaikutuksista sekä aivotutkimuksista. Sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin merkitystä havainnollistavat monet ilmiöt arkipäivän vuorovaikutustilanteissa, samoin esimerkit eri elinympäristöistä lähtöisin olevien ihmisten tavasta toimia, käyttää kieltä sekä jäsentää maailmaa ja omaa itseään. 
 
Psyykkinen toiminta on mielessä tapahtuvaa, aktiivista, tavoitteista, mielekästä ja muuttuvaa. Psyykkisten osatoimintojen ryhmittelyllä voidaan tarkentaa kokonaiskuvaa ja avata keskeisiä psykologisia käsitteitä:

  • tunteet, emootiot ja toiminnan mielekkyyden kokemus
  • motiivit ja toiminnan suuntautuneisuus
  • kognitiiviset toiminnot ja tiedonkäsittely.

Psykologisen tiedon muodostuminen

Tiedon muodostumista psykologiatieteessä voidaan selventää vertaamalla sitä arkiajatteluun. Tiedon muodostumista voidaan esitellä myös empiirisen tutkimuksenja mallien (teorioiden) rakentamisen vuorovaikutuksena. Valaisevat tutkimusesimerkit ovat tässä välttämättömiä.

Tutkimuksen eri tapojen ymmärtäminen edellyttää, että opiskelija tuntee keskeisiä menetelmiä ja osaa arvioida niillä saavutetun tiedon luonnetta. Tutkimusmenetelmien itseisarvoista, yksityiskohtaista esittelyä ei etenkään ykköskurssilla vaadita. Myös katsaus psykologian historiaan, tieteen kehitykseen, valaisee tiedon muodostumista. Historiakatsaus on antoisa, mutta ei välttämätön ykköskurssilla.

Tapoja tutkia ja selittää ihmisen toimintaa

Opiskelijan edellytetään "ymmärtävän erilaisia tapoja tutkia ja selittää ihmisen toimintaa".  Tämä on vaativa tavoite, jonka ykköskurssilla voi tulkita kahdella tavalla:

a. "Opiskelija ymmärtää joidenkin psykologian suuntausten tapoja tutkia ja selittää ihmisen toimintaa."
Kulttuurisen tietämyksen kannalta esimerkiksi kognitiivisen, psykodynaamisen ja behavioristisenkin suuntauksen tunteminen on aiheellista. Myös biologinen psykologia, evoluutiopsykologia ja sosiokulttuurinen psykologia valaisevat psykologian erilaisia tutkimus- ja selitystapoja. Erilaisia tutkimus- ja selitysmalleja tarkasteltaessa asiat kannattaa esitellä valikoiden. Ylenmääräinen aineisto- ja käsitekuorma voi pikemmin hämärtää kuin auttaa syvällistä ymmärtämistä.

b. "Opiskelija ymmärtää psykologisen, biologisen ja sosiokulttuurisen lähestymistavan  erilaisia tapoja tutkia ja selittää ihmisen toimintaa."
Painopiste on psykologisessa tutkimuksessa ja selittämisessä; tarkoitus ei ole opettaa biologiaa, sosiologiaa ja kulttuurien tutkimusta. 

Psykologisen tiedon käyttö

Kurssin toteutuksessa on keskeistä, että opiskelijat soveltavat tietoa omakohtaisesti opiskelussaan ja vuorovaikutussuhteissaan.

Psykologian sovellusaloilla yhteiskunnassa edellytetään monialaista asiantuntijuutta, yhteistyötä eri ammattialojen edustajien kanssa. Yleisesittely ammattipsykologien toimialoista Suomessa voi hahmottaa kokonaiskuvaa soveltamisesta. Tietoa psykologian nykytutkimuksesta, yhteystahoista ja linkeistä voi etsiä mm. osoitteesta Psykonet.fi. Ammattipsykologien toimialueista ja toimenkuvasta ajanmukaista tietoa saa mm. Psykologiliiton sivuilta.

Psykologisen tiedon tarve, kysyntä ja käyttö ovat parin viime vuosikymmenen aikana Suomessakin moninkertaistuneet. Ammattipsykologien lisäksi myös muiden alojen koulutuksessa ja työssä sovelletaan psykologista tietoa. Myös yksityiselämässään jokainen ihminen hyötyy psykologisesta tiedosta. Psykologian soveltamisen kiinnekohdiksi voidaan ottaa esimerkkejä mm. ammatinvalinnasta, liikenteestä, työelämästä, teknologiasta, viestinnästä ja mielenterveystyöstä.

Oppiminen

Opetussuunnitelman perusteiden luonnehdinta "oppimisen psykologian perusteet ja sovelluksia" voidaan tulkita monin tavoin. Oppimista on hyvä tarkastella laaja-alaisena, koko inhimillistä toimintaa koskevana ilmiönä. Psykologisen tiedon kytkentöjä opiskelijoiden omiin kokemuksiin ja arkielämän ilmiöihin löytyy vaivattomasti. Ongelmalähtöinen opetus ja tutkiva oppiminen soveltuvat tähän aihepiiriin. Koko ykköskurssin lähtökohdaksi ja viitekehykseksi voidaan ottaa oppiminen ja opiskelutaitojen kehittäminen, jolloin kurssilla voidaan monipuolisesti hyödyntää oppimisen psykologian periaatteita ja harjoittaa opiskelutaitoja.

Oppimisen psykologiassa on mahdollista selventää kuvaa ihmisen toiminnan monitasoisesta säätelystä. Oppimisen edellytykset, toteutuminen ja seuraukset kytkeytyvät psyykkisiin, biologisiin sekä sosiaalisiin ja kulttuurisiin tekijöihin.

Biologiset edellytykset luovat perustan oppimiselle, mutta oppiminen tapahtuu kuitenkin vasta ihmisyksilön omien kokemusten, oman toiminnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen mukaisesti. Painopiste on tällöin kognitiivis-konstruktiivisessa oppimisessa, jolle ominaisia ovat vuorovaikutteisuus, aktiivinen tiedonkäsittely, sisäiset mallit, tietorakenteet, metakognitio, itseohjautuvuus ja oppimaan oppiminen.

Oppiminen muuttaa ihmisen toimintaa. Oppiminen muovaa ihmisen psyykkistä toimintaa, tietoisuutta, tunteita, motiiveja, kognitiivisia toimintoja, minäkuvaa ja identiteettiä. Oppimisessa biologiset toiminnot, mm. aivojen toiminta ja motoriikka, muuttuvat. Oppiminen muuttaa myös ihmisen vuorovaikutusta ympäristön kanssa, hänen sosiaalisia ja kulttuurisia yhteyksiään. Opiskelun tuloksellisuuteen liittyy seuraavanlaisia käsitteitä ja ilmiöitä: käsitykset itsestä oppijana, oppimisorientaatiot, tunteet, motiivit, sisäinen ja ulkoinen motivaatio, oppimisympäristöt, palautteet sekä opiskelutaitojen kehittyminen.

Ajanmukaista tietoa ja materiaaleja oppimisen tutkimuksesta ja monipuolisesta soveltamisesta voi etsiä mm. Turun yliopiston Oppimistutkimuskeskuksen sivuilta.

Psykologisen tiedon käyttö

Kurssin toteutuksessa on keskeistä, että opiskelijat soveltavat tietoa omakohtaisesti opiskelussaan ja vuorovaikutussuhteissaan.

Psykologian sovellusaloilla yhteiskunnassa edellytetään monialaista asiantuntijuutta, yhteistyötä eri ammattialojen edustajien kanssa. Yleisesittely ammattipsykologien toimialoista Suomessa voi hahmottaa kokonaiskuvaa soveltamisesta. Tietoa psykologian nykytutkimuksesta, yhteystahoista ja linkeistä voi etsiä mm. osoitteesta Psykonet.fi. Ammattipsykologien toimialueista ja toimenkuvasta ajanmukaista tietoa saa mm. Psykologiliiton sivuilta.

Psykologisen tiedon tarve, kysyntä ja käyttö ovat parin viime vuosikymmenen aikana Suomessakin moninkertaistuneet. Ammattipsykologien lisäksi myös muiden alojen koulutuksessa ja työssä sovelletaan psykologista tietoa. Myös yksityiselämässään jokainen ihminen hyötyy psykologisesta tiedosta. Psykologian soveltamisen kiinnekohdiksi voidaan ottaa esimerkkejä mm. ammatinvalinnasta, liikenteestä, työelämästä, teknologiasta, viestinnästä ja mielenterveystyöstä.

Sosiaalinen vuorovaikutus

Vuorovaikutusteeman käsittelyyn ykköskurssilla valitaan näkökohtia, jotka palvelevat kulloistakin kurssiryhmää  ja kurssin kokonaissuunnitelmaa. Lähes aina nousevat esiin ystävyys- ja seurustelusuhteet, yksinäisyys, sosiaalinen pärjääminen, esiintyminen, toiminta vapaa-ajan ryhmissä sekä kokemukset tai havainnot sosiaalisesta paineesta, kiusaamisesta, väkivallasta ja syrjinnästä.  Lukion aloittaminen, uudet kurssit ja vaihtuvat ryhmät  koettelevat opiskelijoiden sosiaalisia taitoja.

Opiskelijoiden omia kokemuksia ja odotuksia kartoitettaessa porinaryhmillä saa  vaivattomasti esiin ryhmää askarruttavia kysymyksiä ja esimerkkitapauksia. Erilaiset ryhmätyöskentelyn menetelmät ovat luontevasti ja usein pienin keinoin sovellettavissa vuorovaikutusteeman käsittelyyn. Esimerkiksi rooliharjoitukset sekä lavastetut auttamis- tai ristiriitatilanteet ovat helposti toteutettavia eläytymismenetelmiä. Enemmän aikaa tai muita resursseja vaativia ryhmätyön menetelmiä voidaan käyttää koko kurssin ajan.

Oman koulun tapahtumia, kuten nahkiaisia, liikunta- ja muita teemapäiviä, vanhempainiltoja ja muita yhteisesti järjestettyjä tilaisuuksia sekä koulun oppilaskunnan ja harrastuskerhojen toimintaa kannattaa hyödyntää esimerkkeinä.  Aktiivista toimintaa ja vastuullisuutta yhteisistä asioista voidaan harjoitella yhteisesti osallistumalla päivänavausten, teemapäivien ja tilaisuuksien  toteuttamiseen, kirjoittamalla koululehteen tai muihin paikallisiin julkaisuihin sekä tekemällä konkreettisia aloitteita oman koulun viihtyvyyden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen edistämiseksi.

Valitse merkityksellistä
 
Antiikin ajoista tulevaa perusohjetta (multum non multa) vapaasti mukaillen tähän sopii: Älä yritä kaikkea, keskity tärkeimpään.  Kurssille voidaan valita tarkoituksenmukaisimmat aihepiirit esimerkiksi seuraavista vaihtoehdoista: 
  • sosiaalisen vuorovaikutusprosessin monitasoiset ilmiöt: kahdenkeskinen vuorovaikutus ja vuorovaikutusverkostot, välitön (tässä ja nyt tapahtuva) ja välillinen vuorovaikutus (esim. median, nettiyhteyksien varassa), vuorovaikutuksen kulttuurinen näkökulma
  • sosiaalisten tilanteiden havaitseminen ja tapahtumille annetut selitykset; henkilöhavaitseminen, toiminnan selittäminen (attribuutiot), asenteet ja ennakkoluulot
  • vuorovaikutus ryhmissä ja ryhmien välillä; ryhmän muodostuminen, ryhmän sisäiset jännitteet, roolit, normit; ryhmien välinen yhteistyö ja konfliktit
  • sosiaaliset taidot; vuorovaikutus- ja viestintätaidot, sanallinen ja sanaton vuorovaikutus, empaattisuus ja jämäkkyys. 
Tiina-Maria Päivänsalo, Raimo Niemelä ja Leena Salo-Gunst