Ilmiön ymmärtäminen

Psykologia oppiaineena perustuu laajaan ja nopeasti kehittyvään psykologia-tieteeseen. Aihepiirien ja tiedon runsauden vuoksi tarjottavaa olisi yli kurssikehyksen äyräiden. Sekä opettaja että opiskelija ovat haasteen edessä: kuinka erottaa olennainen epäolennaisesta?

Psykologian opetussuunnitelman perusteissa kurssien sisällöt on kuvattu ilmiöinä – ei psykologian osa-alueina. Ajatuksena on ollut, että opetuksen lähtökohtana on aina jokin tunnistettava ilmiö tai aihepiiri. Lähtökohtana olevan ilmiön ymmärtämisessä voidaan käyttää kaikkea sitä relevanttia tietoa, jota psykologiatieteen eri osa-alueet tarjoavat. Opetussuunnitelman perusteissa on siis haluttu antaa mahdollisuus tarkastella ilmiöitä kokonaisuutena, siten että psykologian eri osa-alueiden tietoa voidaan käsitellä rinnakkain. Kokonaisvaltainen tarkastelu soveltuu hyvin ongelmalähtöisiin tai muihin ns. tutkivan oppimisen työtapoihin.  

Psykologian tunneilla tarkasteltavat ilmiöt ovat yleensä opiskelijoille jo jollakin tavalla henkilökohtaisesti tuttuja tai muutoin kokemuksellisesti tavoitettavissa. Tämä on yksi psykologian opetuksen rikkauksista. Opetuksessa on mahdollista ja mielekästä käyttää arkitietoa ja kokemuksia lähtökohtana, jota tieteellinen tieto täydentää, syventää ja kyseenalaistaa. 

Opetussuunnitelman perusteissa on määritelty, mitä aihepiirejä kursseilla tulee käsitellä. Tämä jättää opettajille ja oppikirjantekijöille runsaasti liikkumavapautta ja harkintavaltaa sen suhteen, mitä aiheista tarkemmin ottaen opetetaan. Kuinka opettajat osaavat valita tiedon runsaudesta sopivia sisältöjä kursseille? 

Yksi mielekäs tapa valita kurssilla käsiteltäviä asioita lähtee opetuksen tavoitteista. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että psykologian opettamisen tavoitteena on aina ymmärtäminen: kyky tiedon varassa hahmottaa, jäsentää ja usein myös selittää tarkastelun kohteena olevaa ilmiötä. Ilmiön ymmärtäminen on opetuksen tavoite ja näin myös opetusta koskevien valintojen tekemisen ensimmäinen lähtökohta.

 Ymmärtämisen kannalta on olennaista erottaa keskeiset periaatteet, jotka selittävät ilmiötä ja jäsentävät sitä koskevaa tietoa. Periaatteiden sisäistäminen ja perusteleminen tapahtuvat oppimista tukemaan valittujen yksityiskohtien – kuten esimerkkien, tutkimustulosten ja muun havainnollistamisen – avulla. Yksityiskohdat havainnollistavat ja tekevät periaatteet ymmärrettäviksi. Yksityiskohdat tekevät tiedon perustelemisen ja myös perusteiden arvioinnin mahdolliseksi.

Sellaiset yksityiskohdat, jotka eivät selvennä ilmiön ymmärtämisen kannalta tärkeitä periaatteita, ovat turhia. Ne ovat hälyä, joka luo turhaa kuormitusta, kiirettä ja informaatioähkyä. Olennaisen erottaminen epäolennaisesta on välttämätöntä ja – valitettavasti – usein vaikeaa. Olennaiseen keskittyminen tuottaa kuitenkin mielekkäimmät ja kestävimmät oppimistulokset.

”Yksittäisten tietojen oppimisen tarkoituksena on antaa kuva ilmiötä hallitsevista periaatteista, jotka ovat aktiivisen ajattelun pohjana. Myöhemmin tietoa sovellettaessa yksittäiset tiedot unohtuvat ja vain periaatteet jäävät aktiiviseen käyttöön. Ne säilyvät pikemminkin taipumuksina tehdä tietynlaisia päätelmiä kuin ulkoaopittuina periaatteina. Opittu tieto sisäistyy, kun sitä sovelletaan." (Puolimatka, 2002, Opetuksen teoria, s. 304.)

Opetussuunnitelma tarjoaa raamit, jonka puitteissa psykologian opetuksessa tarkastellaan eri ilmiöitä ja etsitään niitä selittäviä periaatteita sekä periaatteita havainnollistavia yksityiskohtia. Jokaisen opettajan haasteena on löytää juuri omille opiskelijoille ja myös omalle opettajapersoonalle sopivimmat tavat tutkia, ihmetellä, oivaltaa ja oppia – olennaista.

Tiina-Maria Päivänsalo, Raimo Niemelä ja Leena Salo-Gunst | Kuvio: Anniina Mikama |