Monitahoisuuden haaste

Psykologian opetuksessa keskeisenä haasteena on psyykkisten ilmiöiden moniulotteisuuden ymmärtäminen. Psykologian opiskelija kohtaa toistuvasti tilanteen, jossa yksipuoliset selitykset eivät riitä ihmisen toiminnan selittämiseen ja ymmärtämiseen. Samanaikaisesti on otettava huomioon useita eritasoisia tekijöitä. Parhaimmillaan opiskelija sisäistää monipuolisen tavan lähestyä psyykkisiä ilmiöitä.

Yksi tapa kuvata psyykkisten ilmiöiden moniulotteisuutta on esitetty vasemmalla olevassa kaaviossa. Ihmisen toiminnalla on biologinen perusta, jota koskeva tieto on tullut psykologiassa entistäkin tärkeämmäksi. Samanaikaisesti myös sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden merkitystä on alettu ymmärtää syvemmin. Näiden molempien näkökulmien tärkeys on opetussuunnitelman perusteissa tuotu esille. Kursseilla tuodaan esille eri näkökulmien vuorovaikutusta ja vastavuoroista riippuvuutta sen sijaan, että niitä tarkasteltaisiin toisistaan irrallisina.

Moniulotteisuuden korostaminen ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että opiskelija kokee, ettei mistään voida sanoa mitään, koska aina on vielä jokin näkökulma, jonka voisi ottaa huomioon. Tällainen rajoittamaton relativismi on tyypillistä nuorten tietokäsityksille. Psykologiassa onkin tärkeää tuoda esille useita perusteltuja näkökulmia. Psykologian eri osa-alueilla tuotetaan jatkuvasti merkittävää tietoa. Psykologiatieteen tutkimustulokset tuottavat myös sellaista riittävän eksaktia tietoa, joka rajoittaa mahdollisten tulkintojen ja näkökulmien määrää.

Seuraavilla sivuilla on kuvattu tarkemmin biologisen psykologian ja sosiokulttuurisen psykologian asemaa opetussuunnitelmassa.

Tiina-Maria Päivänsalo, Raimo Niemelä ja Leena Salo-Gunst | Kuvio: Anniina Mikama