Kiusaamissuhteen osapuolet: kiusaaja ja kiusattu

Tutkittaessa, millaiset lapset todennäköisimmin päätyvät koulukiusaamisen uhreiksi tai kiusaajiksi, ei ole löydetty sellaisia yksilön ominaisuuksia, jotka yksiselitteisesti selittäisivät roolin muotoutumista. On havaittu, että esimerkiksi ulkoiset ominaisuudet, kuten punaiset hiukset, pienikokoisuus tai ylipaino, eivät ainakaan yksinään selitä kiusatuksi joutumista, ei myöskään koulumenestys. Tyypillisin uhri näyttää olevan hiljainen, varovainen, herkkä ja syrjäänvetäytyvä; hänellä on heikko itsetunto, hän on ahdistuneempi kuin oppilaat yleensä ja kiusatuksi tullessaan hän puolustautumisen sijasta vetäytyy. Huomattavasti pienempi osa uhreista on helposti ärsyyntyviä, räjähdysherkkiä yksilöitä, jotka saattavat myös itse kiusata muita. (Esim. Olweus 1992.) Kiusatuksi saattaa myös päätyä ihan tavallinen oppilas, jolla ei näytä olevan mitään erityistä toisista poikkeavaa piirrettä. Hänet vain jostain syystä valitaan uhriksi.

Kiusaajalle tyypillisin käyttäytymisessä näkyvä piirre näyttää puolestaan olevan aggressiivisuus ja impulsiivinen käytös sekä voimakas tarve dominoida muita (Olweus 1992). Kaikki kiusaajat eivät kuitenkaan käyttäydy näkyvän aggressiivisesti. Kiusaaja saattaa valikoida hyökkäystensä kohteen ja olla muita kohtaan hyvinkin ystävällinen, tai hän saattaa käyttää kiusaamisen keinona uhrin vuorovaikutussuhteiden manipuloimista, mikä ei välttämättä näy ulospäin minkäänlaisena hyökkäävänä käyttäytymisenä. Tällöin edes uhri ei aina tiedä, kuka hänen vaikutusvaltaisin kiusaajansa on.

Yksilön ominaisuudet näyttäisivätkin selittävän ennen kaikkea riskiryhmiin (joko kiusaajien tai uhrien) kuulumista. Läheskään kaikki näihin riskiryhmiin kuuluvat eivät kuitenkaan koskaan päädy kiusatuksi tai kiusaajaksi. Toisaalta kiusaajaksi tai kiusatuksi saattaa päätyä ihan kuka tahansa tavallinen oppilas, jolla ei ole mitään erityistä toisista poikkeavaa ominaisuutta. Kiusaaminen on yksilöiden välistä viestintää, jolloin kiusaajan ja kiusatun roolit muotoutuvat erilaisissa vuorovaikutustilanteissa osapuolten välillä. Roolit kehittyvät osapuolten välisen viestinnän kautta pikemminkin kuin ovat seurausta heidän yksilöllisistä ominaisuuksistaan.

Opettajien ja muun koulun henkilökunnan olisikin syytä tarkkailla erityisesti riskisuhteita eli vuorovaikutussuhteita, jotka ovat muita suhteita alttiimpia kehittymään kiusaamissuhteiksi. Tällöin kiusaamisongelmaa ennakoiva kysymys koulussa ei kuulukaan ”ketkä oppilaistamme saattavat alkaa kiusata toisia ja keitä tullaan mahdollisesti kiusaamaan”, vaan ”keiden oppilaidemme välille saattaa kehittyä kiusaamissuhde”. Kiusaamissuhteet voivat kuitenkin olla hyvin erityyppisiä, ja ne saattavat muotoutua varsin erilaisten kehityspolkujen kautta. Tarkastelen seuraavassa kiusaamissuhteiden syntymiseen ja kehittymiseen liittyviä seikkoja.

Maili Pörhölä, akatemiatutkija , dosentti | Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos