Ryhmän muotoutuminen

Kiusaamisessa ei ole aina kyse erilaisuuden synnyttämästä epävarmuudesta eikä viestintätyylien ja -taitojen yhteensopimattomuudestakaan. Tiedetään, että entisten ystävystenkin välille voi kehittyä kiusaamissuhde. Lisäksi tiedetään, että kiusaajat eivät läheskään aina käyttäydy avoimen hyökkäävästi eivätkä kaikki kiusaamisen uhrit ole hiljaisia ja arkoja tai käyttäydy itse provokatiivisesti. Kiusaaminen näyttääkin kytkeytyvän myös oppilaiden ryhmäytymisprosesseihin.

Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että lapset saattavat hylätä jopa parhaan kaverinsa pelätessään tulevansa itse kiusatuksi. Oppilaiden keskuudessa muodostuu ikään kuin sääntö siitä, kenen kanssa saa leikkiä ja jutella ja kenen kanssa ei, ketkä kuuluvat joukkoon ja ketkä tulee jättää ulkopuolelle tai keitä saa kiusata ja keitä ei. Tällaiset säännöt luodaan pääasiassa viestimällä sanoin ja nonverbaalisin vihjein. Miten ja miksi ryhmässä luodaan sääntöjä, joilla joku tai jotkut suljetaan ulkopuolelle? Tätä tarkastelen seuraavassa ryhmäviestintää selittävien teorioiden kautta.

Miten ryhmä muodostetaan?

Aivan alaluokilla lapset etsivät mielellään itselleen yhtä hyvää kaveria, johon voisi luottaa ja tukeutua. Vähän myöhemmin toveriparit alkavat kuitenkin järjestäytyä useamman henkilön muodostamiksi pienryhmiksi. Luokkaan mahtuu yleensä useita pienryhmiä. Halu kuulua ryhmään on ihmiselle luonteenomainen. Silloin, kun ryhmä muodostuu itsestään ilman ulkopuolista ohjailua, siihen valikoituu ihmisiä, joilla on samankaltainen arvomaailma ja yhteensovitettavat ajattelutavat. Heillä on myös yhteensopivat tai toisiaan täydentävät vuorovaikutustaidot ja viestintätyyli. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ryhmässä olisi vain toistensa kaltaisia yksilöitä, jotka kaikki viestivät samalla tavalla. Esimerkiksi joukko voimakastahtoisia yksilöitä, joista jokaisella on hyvin vahvat mielipiteet ja taipumus ilmaista ne tilanteessa kuin tilanteessa osoittamatta arvostusta toisten näkemyksiä kohtaan, ei todennäköisesti voisi koskaan muodostaa ryhmää jatkuvien yhteentörmäysten vuoksi. Yhtä vaikeaa ryhmän koostaminen voi olla sellaiselle joukolle, johon kuuluu pelkästään hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä oppilaita. Tällaisessa joukossa kukaan osapuolista ei ehkä onnistuisi rohkaisemaan toisia kertomaan itsestään, mikä olisi kuitenkin välttämätön edellytys luottamuksen syntymiselle ryhmässä. Joukko aggressiivisesti käyttäytyviä oppilaita ei liioin onnistuisi pysymään koossa ilman sovittelevia yksilöitä, jotka lisäävät ryhmän sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ryhmä muodostuu siis yksilöistä, jotka täydentävät toisiaan ja joiden tapa olla vuorovaikutuksessa on yhteensovitettavissa. Jäsenet tuovat ryhmään sen tarvitsemia voimavaroja ja vahvuuksia: tietoa, taitoja, luovuutta, sosiaalista tukea ja arviointikykyä. Tuomiensa voimavarojen mukaisesti ryhmän jäsenet saavat ja ottavat erilaisia tehtäviä ja rooleja ryhmässä. Joissain rooleissa painottuvat tehtäväkeskeiset ja toisissa ihmissuhdekeskeiset tavoitteet. Yleensä jokainen ryhmän jäsen huolehtii useammasta tehtävä- ja ihmissuhdekeskeisestä tavoitteesta samanaikaisesti, mutta yksilöiden tarjoamissa voimavaroissa on havaittavissa myös selkeitä eroja.

Keitä valitaan jäseniksi?

Johtajaksi valikoituvat helposti yksilöt, joiden näkemyksiin luotetaan ja jotka ottavat mielellään vastuuta ja osaavat ohjailla toisten toimintaa. Johtajalta edellytetään myös tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta ryhmän sisällä, mutta ei välttämättä ryhmän ulkopuolisia kohtaan. Johtajalta odotetaan sekä tehtäväsuuntautuneisuutta että ihmissuhdetaitoja. Läheisimmäksi kaverikseen johtaja valitsee yleensä jonkun, jonka tukeen voi luottaa ja joka ei uhkaa hänen valta-asemaansa. Samaan ryhmään voi myös kuulua luova yksilö, joka keksii aina uusia ideoita ryhmän toteutettavaksi. Joku voi lunastaa paikkansa työmyyränä, joka varmistaa sen, että ryhmä saa aina sille annetut tehtävät ajoissa hoidetuksi ja on paikalla siellä, missä sen kulloinkin pitää olla. Tehtäväkeskeisiin rooleihin kuuluu myös arvioijan rooli. Arvioija punnitsee ryhmän toimintaa ja antaa sille palautetta. Arvioija ohjailee ryhmän kehityssuuntaa, mutta voi johdatella ryhmää yhtä lailla hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Jotta ryhmä pysyisi koossa, sen ihmissuhteita tulee myös vahvistaa ja ryhmän jäsenten viihtyvyydestä ja hyvinvoinnista tulee huolehtia. Joku saattaa olla taitava hauskuuttamaan toisia ja joku toinen puolestaan muistaa aina kannustaa ja antaa ryhmän jäsenille myönteistä palautetta näiden tekemisistä. Kuvio 1 havainnollistaa oppilaiden muodostamaa pienryhmää ja jäsenten ryhmään tuomia voimavaroja.

KUVIO 1.  Ryhmän rakentuminen

Miten ryhmä kiusaa?

Ryhmän muotoutumisvaiheessa päämääränä on mahdollisimman hyvin toimiva ryhmä, jonka jäsenet viihtyvät yhdessä ja täydentävät toisiaan. Kun ryhmän tarvitsemat voimavarat on saatu kokoon ja ryhmä on toiminnallisesti hyvä, ryhmä sulkee rajansa. Tämän jälkeen uusia tulijoita arvioidaan tiukemmin ja ulkopuolisten on vaikea päästä enää mukaan ryhmään. Tällöin ulkopuolisia saatetaan alkaa käyttää välineenä ryhmän sisäisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisessa.

Kaikki kuviossa 1 kuvatut yksilön vahvuudet ja niiden mukanaan tuomat roolit ovat ryhmälle hyödyllisiä ja tarpeellisia. Ne tekevät ryhmästä tehokkaan ja vahvistavat sen sisäistä yhtenäisyyttä. Ryhmän ulkopuolisille mikä tahansa niistä voi kuitenkin muodostua uhkaksi. Taitava toisten hauskuuttaja voikin huvittaa omaa ryhmäänsä tekemällä toistuvasti pilaa jostakin ryhmän ulkopuolisesta oppilaasta. Arvioija voi puolestaan kritisoida ilkeästi kaikkea sitä, mitä ryhmään kuulumattomat tekevät. Oman ryhmän jäsenille osoitetaan todennäköisesti tukea myös silloin, kun he kiusaavat ryhmän ulkopuolisia. Kuvio 2 osoittaa, kuinka kuviossa 1 esiintyvät ryhmän jäsenten vahvuudet voivat muuttua uhkaksi ryhmän ulkopuolisille.

KUVIO 2.  Kiusaaminen ryhmässä

Ketkä jäävät ryhmän ulkopuolelle?

Ryhmän roolit tuotetaan viestinnän keinoin. Viestinnän keinoin myös osoitetaan ryhmän ulkopuoliset. Oman pienryhmän löytäminen voi olla erityisen vaikeaa lapselle, joka ”myöhästyy” itsensä esittelyvaiheesta tai ei osaa esitellä omia vahvuuksiaan ja jonka edessä ryhmien rajat sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen. On mahdollista, että esimerkiksi hiljainen ja syrjäänvetäytyvä lapsi ei helposti onnistu osoittamaan, miten hän voisi tukea toisten lasten ryhmää ja hänet jätetään siksi sen ulkopuolelle. Siinä vaiheessa, kun ryhmä on jo muotoutunut ja paikat ikään kuin jaettu, hänen voi olla vaikea päästä enää mukaan, vaikka hänellä olisikin ryhmää tukevia ominaisuuksia. Toinen pienryhmien ulkopuolelle jäävä oppilastyyppi näyttäisi muodostuvan lapsista, jotka sanoillaan ja tekemisillään ärsyttävät toisia. Tällainen lapsi ei ehkä ole kovin herkkä tunnistamaan toisten tarpeita ja toiveita ja siitä syystä harkitsemattoman kriittisellä tai loukkaavalla tavalla tulee arvioineeksi myös niitä oppilaita, joiden ryhmään pyrkii.

Ryhmän ulkopuolelle saattaa kuitenkin jäädä ihan kuka tahansa pelkästään siitä syystä, että hänen tarjoamiaan voimavaroja on jo ryhmän käytössä jonkun toisen henkilön kautta. Ryhmän ulkopuolelle saattaa jäädä myös siitä syystä, että henkilö ei ryhmän muotoutumisvaiheessa pidä tärkeänä ryhmään kuulumista eikä tavoittelekaan ryhmän jäsenyyttä. Näin saattaa käydä, jos lapsella on jo luotettava ja läheinen ystävä, jonka kanssa hän voi viettää aikaa, tai jos ryhmän tekemiset tai sen jäsenet eivät yksinkertaisesti kiinnosta häntä. Pienryhmien ulkopuolelle jääminen tai jättäytyminen voi siis olla joko ei-toivottua tai se voi olla tietoinen ratkaisu, joka myöhemmin saattaa osoittautua kohtalokkaaksi.

Esimerkiksi lapsen, joka on kerran jäänyt ryhmän ulkopuolelle, voi olla vaikea osoittaa oma hyödyllisyytensä ryhmälle, vallankin, jos hänestä on jo kiusaamisen kautta tehty ryhmän yhtenäisyyttä vahvistava väline. Ryhmän rakenteissa tulisi tapahtua jokin muutos, jonka myötä hänelle vapautuisi paikka, jossa hän pääsisi toteuttamaan itselleen sopivaa roolia, tai toisten hänessä tunnistamissa ominaisuuksissa tulisi ilmetä niin merkittävä muutos, että hän uusien ominaisuuksiensa avulla onnistuisi valtaamaan itselleen jonkun toisen paikan ryhmästä.

Miten ryhmäytyminen vaikuttaa kiusaamiseen?

Ryhmän rakenne voi muuttua ajan kuluessa ja olosuhteiden muuttuessa. Rakenne voi muuttua esimerkiksi, jos ryhmän tavoitteet muuttuvat, eivätkä resurssit enää riitä uusien päämäärien saavuttamiseen. Ryhmä saattaa vaikkapa saada tai ottaa itselleen uusia tehtäviä, jotka edellyttävät sellaisia resursseja, joita ryhmässä ei vielä ole. Rakenne voi hajota myös ryhmän sisäisten konfliktien vuoksi tai siitä syystä, että joku ryhmän jäsenistä poistuu ryhmästä. Ryhmän rakenteet voivat muuttua myös, mikäli ehdolla olevalla tulokkaalla on selvästi enemmän resursseja (esim. taitoja, tietoja, ideoita tai jotain materiaalista) tarjottavanaan kuin jollakin ryhmän vanhalla jäsenellä. Tällöin uusi tulokas saattaa syrjäyttää jonkun ryhmään jo kuuluvan, joka voi puolestaan päätyä kiusaamisen uhriksi.

Ryhmän muotoutuessa sen jäsenille muodostuu yhteiset päämäärät, joihin jokainen jäsen sitoutuu. Päämääränä voi olla esimerkiksi menestyä hyvin koulussa, olla hyviä jalkapallon pelaajia tai olla muita ”aikuisempia”. Ryhmässä käytetään myös yhteisesti hyväksyttyjä keinoja päämäärien saavuttamiseksi. Ryhmän jäsenet voivat yhteisesti omaksua periaatteen, että kiusaamalla saa huvittaa itseään ja muita tai että kiusaaminen on sallittua, koska sen avulla ryhmä saavuttaa lisää valtaa. Ryhmäytymisen tulokset näkyvät kiusaamistilanteissa sekä yksilöiden käyttäytymisenä että kiusaamiseen liittyvinä normeina.

Millainen ryhmäytyminen sitten olisi koulussa turvallisinta? Jokaisen olisi hyvä tuntea itsensä hyväksytyksi ainakin jossakin ryhmässä. Yksittäisen ryhmän koko ei kuitenkaan voi kasvaa loputtomasti. Koulussa voidaan tietoisesti tukea uusien pienryhmien muotoutumista ja auttaa ryhmiä rakenteistumisprosesseissaan. Opetustilanteissa olisi hyvä pyrkiä hajottamaan tuhoisasti käyttäytyviä kokoonpanoja ja vastaavasti tukea rakentavasti toimivia ryhmiä sekä auttaa ryhmien ulkopuolelle jääneitä löytämään oma turvallinen paikkansa oppilaiden suhdeverkostossa.

Maili Pörhölä, akatemiatutkija , dosentti | Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos