Ryhmätaitojen kehittäminen – kytkeymiä terveystiedon opetukseen

Vuosiluokilla 5–6 biologian ja maantiedon sekä fysiikan ja kemian opetukseen integroidun terveystiedon opetuksen tavoitteisiin kuuluu muun muassa kasvuun, kehitykseen, ihmisten erilaisuuteen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvien kysymysten pohtiminen. Lisäksi tavoitellaan vastuun kantamista omista teoista sekä toisten huomioon ottamista. Keskeisiin oppisisältöihin kuuluvat ihmissuhteisiin, huolenpitoon ja tunteiden säätelyyn liittyvät sosiaaliset tekijät, suvaitsevaisuus sekä ikäkauteen liittyvät oikeudet ja vastuu.

Osallistuminen ja vastuu ryhmässä

Tässä iässä oppilaat ovat jo muodostaneet pienryhmiä, joihin merkittävä osa oppilaista kuuluu. Edellä kuvattujen suhdetaitojen lisäksi tärkeitä harjoittelun kohteita ovat nyt ryhmäviestinnän taidot. Sopivassa määrin ja monipuolisilla tavoilla oppilaan tulisi osata osallistua ryhmänsä yhteisiin keskusteluihin ja tekemisiin. Omien vahvuuksiensa esittelemisen lisäksi nuoren tulisi kysymällä ja myönteistä palautetta antamalla oppia rohkaisemaan myös toisia kertomaan itsestään ja mielipiteistään. Hänen tulisi oppia ylläpitämään hyvää ryhmähenkeä ja tukemaan ryhmänsä jäseniä. Omat mielipiteensä ja näkemyksensä tulisi osata tuoda esille, mutta ei ainoana oikeana vaihtoehtona, vaan yhtenä neuvoteltavissa olevista.

Tällaiset taidot auttavat nuorta löytämään oman paikkansa ryhmässä. Ne eivät kuitenkaan vielä takaa sitä, että hän kohtelisi hyvin ja arvostavasti myös oman ryhmänsä ulkopuolelle jääviä. Erityisen tärkeää olisikin oppia ottamaan vastuuta omista tekemisistään ja sanomisistaan myös muiden kuin parhaiden ystäviensä kanssa. Nuoren tulisi tiedostaa, että hänellä on vastuu tekemisistään ja sanomisistaan myös niiden kanssa, jotka tuntuvat erilaisilta kuin hän itse on ja joita ei siksi voisi kuvitellakaan kavereikseen. Oppilaan tulisi ymmärtää, että toisen vahingoittaminen kiusaamalla on epäeettistä ja väärin, ja jokaisen tulee saada käydä koulua joutumatta sellaisen kohteeksi. Oppilaita voidaan ohjata pohtimaan, tekevätkö he itse jonkun toisen elämästä vaikeaa ihan vain omaksi huvikseen tai saavuttaakseen sillä jotain etua tai koska omat kaveritkin tekevät niin.

Nuoria tulisi ohjata myös arvioimaan omaa ryhmäänsä: millainen oma kaveriporukka on, mitkä asiat ovat tärkeitä sen jäsenille, miten ryhmässä suhtaudutaan kiusaamiseen, miten kohdellaan ryhmän ulkopuolisia, millaisissa asioissa ryhmän jäsenten arvot ja arvostukset eroavat, saavatko ryhmän jäsenet ajatella ja käyttäytyä haluamallaan tavalla ja voiko itse toimia eri tavalla kuin muut ryhmän jäsenet jäämättä silti ryhmän ulkopuolelle. Jos ryhmän ajattelu- ja toimintatavat eivät tyydytä oppilaan vaatimuksia, häntä voidaan ohjata pohtimaan keinoja, joilla voisi vaikuttaa niihin. Oppilaan tulisi tiedostaa, että jokainen ryhmän jäsen vaikuttaa omalla toiminnallaan ja omilla puheillaan toisiin ryhmän jäseniin. Ryhmä on jäsentensä muodostama tuote, eli se on juuri sellainen, millaiseksi sen jäsenet sen tekevät.

Lisäksi oppilaita voidaan ohjata arvioimaan omaa rooliaan ryhmässä: miksi minä olen juuri tässä ryhmässä, mitä minä annan tälle ryhmälle, mitä ryhmä antaa minulle, mihin suuntaan minä vien ryhmääni omalla panoksellani ja onko se suunta eettisesti hyväksyttävä. Erityisen suuri vastuu ryhmässä on mielipidejohtajilla. Heidän osoittamansa suunta saattaa olla ryhmälle hyvä tai huono. Oppilaita kannattaa ohjata pohtimaan johtajan valtaa ja vastuuta. On myös hyvä muistaa, että opetustilanteessakin vahva mielipidejohtaja saattaa onnistua vesittämään koulukiusaamisen kriittisen tarkastelemisen pelkästään yhdellä vähättelevällä lausahduksella tai huvittuneisuutta osoittavilla ilmeillä. Tällaisiin tilanteisiin kannattaa varautua ”rokottamalla” oppilaat jo etukäteen mielipidejohtajien mahdollista kapinointia vastaan.

Hyvässä ryhmässä kannetaan vastuuta myös kavereiden tekemisistä ja pyritään ohjaamaan heitä oikeaan suuntaan. Joskus vastuu ryhmän jäsenistä saattaa tarkoittaa myös sitä, että joutuu paljastamaan aikuisille jotain sellaista, minkä nämä eivät haluaisi tulevan esiin. Tämä saattaa kuitenkin estää omia kavereita joutumasta vielä pahempiin vaikeuksiin. Oppilaita kannattaa rohkaista pohtimaan myös tämänkaltaisia kysymyksiä sekä sitä, milloin saattaa olla viisainta irrottautua ryhmästään ja etsiä toisia kavereita.

Tukeminen ja sovitteleminen

Vuosiluokilla 7–9 itsenäisenä oppiaineena opetettavan terveystiedon opetuksen tavoitteisiin kuuluu muun muassa ymmärtää yhteisöllisyyden, ihmissuhteiden sekä keskinäisen huolenpidon merkitys ihmisten hyvinvoinnissa, huolehtia itsensä lisäksi myös ympäristöstään, tunnistaa ennaltaehkäisyn ja avun tarve sekä toimia tarkoituksenmukaisesti terveyteen, sairauteen ja turvallisuuteen liittyvissä tilanteissa. Tavoitteena on myös ymmärtää sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitys yhteisön, vertaisryhmän ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edellytyksenä. Opetuksen sisällöissä nousevat esiin yksilön velvoitteet ja vastuu yhteisössään sekä suvaitsevaisuus, välittäminen ja huolenpito. Lisäksi korostetaan oppilaiden omien voimavarojen kuten vuorovaikutustaitojen, sosiaalisen tuen ja turvaverkostojen merkitystä.

Kiusaamisen näkökulmasta opetuksen tavoitteisiin voidaankin tässä vaiheessa jo sisällyttää tuen osoittaminen kiusaamistilanteissa, kiusaamiseen puuttuminen ja sovittelu vertaissuhteissa. Oman toimintansa kriittisen arvioinnin lisäksi oppilaita tulisi nyt ohjata tarkkailemaan ja arvioimaan myös toisten käyttäytymistä. Oppilaiden tulee alkaa kantaa vastuuta myös muista kuin läheisimmästä kaveripiiristään. Nähdessään jotakin kiusattavan tai syrjittävän heidän tulisi löytää keinoja uhrin tukemiseksi ja heillä tulisi olla myös riittävä auttamisen motivaatio. Nuoren tulisi ymmärtää hyvän käyttäytymisen ja viestinnän etiikan rajat kehittääkseen taitojaan puhua ja perustella niiden puolesta. Vahvojen vaikuttamis- ja argumentointitaitojen avulla nuoret voivat ohjata toisiaan kohti eettisesti kestäviä vuorovaikutussuhteita ja viestintätilanteita.

Nuoren tulee oppia antamaan myönteistä palautetta ja osoittamaan tukea sitä tarvitsevalle. Tämä taitoalue vaatiikin jo paljon: pitää osata tunnistaa toisen viestinnästä, milloin hän on avun tai kannustuksen tarpeessa, selvittää keskustelemalla, miksi ja millaisen tuen tarpeessa hän on ja mahdollisesti niukan ja epäselvän vastauksen ”en mää oikein tiä” saatuaan pitää osata vielä tarjota senkaltaista tukea, josta toiselle on hyötyä. Tässä vaiheessa voidaan myös kehittää taitoja sovitella ja vähentää jännitteitä toisten oppilaiden välillä, taitoa vähentää oppilaiden toisiaan kohtaan tuntemaa epävarmuutta sekä taitoa auttaa heitä tutustumaan toisiinsa. Tehtävä on vaativa aikuisillekin, joilla on yleensä jo kehittyneemmät havainnointi- ja päättelytaidot. Kuitenkin lapset ja nuoret olisivat toistensa parhaita tukijoita siksi, että he jakavat samankaltaisen kokemusmaailman.

Neuvotteleminen, ongelmanratkaisu ja konfliktinhallinta

Kiusaamiseen osallistumattomia, kaikkien oppilaiden luottamusta nauttivia henkilöitä voidaan käyttää myös tietoisesti hyväksi muodostamalla heistä vapaaehtoisia koulukiusaamisen torjuntaryhmiä. Tällaiset ryhmät voidaan sitouttaa muun muassa koulutuksen avulla puuttumaan kiusaamiseen aina, kun he sitä näkevät tai heille siitä kerrotaan. Tätä tehtävää varten heille tulisi opettaa erityistaitoja, kuten ongelmanratkaisun, konfliktinhallinnan, neuvottelun ja sovittelun taitoja. Lisäksi nämä henkilöt voisivat vaikuttaa kiusaamiseen ennalta ehkäisevästi toimimalla neuvonantajina ja eräänlaisina sijaiskavereina niille, joilla ei näytä olevan kavereita koulussa. Tiedetäänhän, että vertaissuhteet suojelevat kiusaamiselta ja lieventävät kiusaamisen kielteisiä vaikutuksia uhrille.
Vertaisten puuttuminen kiusaamiseen saattaa usein olla tehokkaampaa ja johtaa suotuisampaan lopputulokseen kuin aikuisten väliintulo. Vastuu kiusaamiseen puuttumisesta ei kuitenkaan saa koskaan jäädä pelkästään nuorille itselleen, vaan heillä tulee olla vähintäänkin keskustelu- ja raportointivelvoite koulun henkilökunnalle, joka puolestaan seuraa aktiivisesti tilanteen kehittymistä ja puuttuu siihen heti, kun on tarvetta.

Eettinen vastuu ihmissuhteissa

Kestävälle eettisellä pohjalle rakentuvien vuorovaikutustottumusten ja -taitojen kehittämisen tulee olla tietoista ja tavoitteellista opetustoimintaa. Jos tällaisia taitoja, asenteita ja tottumuksia ei opita lapsuudessa, kuinka ne hallittaisiin aikuisenakaan esimerkiksi työelämän ja perheen vuorovaikutussuhteissa? Koulun keskeiseen työsarkaan tulee kuulua sellaisten valmiuksien tarjoaminen, joiden turvin yksilö kasvaa kantamaan vastuuta ihmissuhteissaan vaikuttaen sitä kautta myönteisesti omaan ja läheistensä elämänlaatuun.

Maili Pörhölä, akatemiatutkija , dosentti | Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos