Kokemuksia opetuksen aloittamisesta

KIMMOKE-hankkeen ja Venäjä - seikkailujen kieli -hankkeen kuluessa on koottu kuntien ja opettajien kokemuksia siitä, mitä pitää ottaa huomioon, jos kunnassa/koulussa halutaan aloittaa ja säilyttää venäjän opetus. Tässä joitakin havaintoja:

 

  • Venäjän valitsijoita ei löydy riittävän paljon, jos venäjä lisätään runsaalle kielitarjottimelle joukon jatkoksi.
  • A-venäjän valitsijoita löytyy harvoin yhdestä koulusta riittävästi. Koska myös keskeytyksiä tapahtuu, kannattaa A-venäjä pyrkiä aloittamaan vähintään kahdessa lähekkäin sijaitsevassa koulussa, jolloin ryhmät voidaan 7. luokalla yhdistää.
  • Koko koulun pitää olla tietoinen siitä, että venäjä on koulun painopistealue, muutoin seurauksena on loputonta kiistaa siitä, miten kielivalinnoista tiedotetaan, mikä on alin ryhmäkoko, jne.
  • Ongelmia vähän opiskelluille kielille seuraa helposti myös siitä, jos kieliä on runsaasti tyrkyllä joka vaiheessa: A1-kielenä, A2-kielenä ja B2-kielenä.
  • Venäjä on saatava selkeäksi osaksi kunnan kieliohjelmaa selvästi sovittuihin kouluihin, joihin ei laiteta muita kilpailevia kieliä tarjolle kyseiseen oppimäärään. Muita kieliä voidaan tarjota toisina oppimäärinä. Myös näin voidaan toteuttaa monipuolista tarjontaa.
  • Venäjän valitsevat lapselleen korkeasti koulutetut tai muuten asioista perillä olevat vanhemmat. Kun oppilaat valitsevat itse, on kavereiden, opettajan, oppikirjan sekä tarjolla olevien houkutusten (esim. matka Venäjälle) vaikutus tärkeä.
  • Matkasaarnaajan työ kannattaa, kun ryhmä halutaan saada aikaan.
  • Matkasaarnaajaa ei kannata kutsua paikalle, ellei tiedotusta ole hoidettu erittäin hyvin. Erillistä tiedotustilaisuutta venäjästä ei yleensä ole järkevää järjestää. Sen sijaan venäjästä voidaan käyttää painokas puheenvuoro vanhemmille/oppilaille järjestetyssä kielten tiedotustilaisuudessa.
  • Venäjä voi pysyä hengissä, jos koulu onnistuu profiloitumaan venäjän opetusta säännöllisesti järjestäväksi kouluksi. Venäjä ei pysy hengissä, jos opetusryhmä muodostuu milloin mihinkin kouluun.
  • Venäjä on erittäin opettajaherkkä, koska venäjän opettaja on usein kunnan ainoa, ja pienessä kunnassa viidakkorumpu on tehokas viestintäväline.
  • Yläasteella osa pitkän venäjän valinneista oppilaista alkaa katua kielivalintaansa. Tähän kohtaan tarvitaan tehokkaita motivointitoimenpiteitä (esim. suoria kontakteja syntyperäisiin kielen puhujiin).
  • Yhteydenpito syntyperäisiin kielenpuhujiin vahvistaa motivaatiota.
  • A-venäjän opetustraditiota on Suomessa vähän. Jotta oppilaat jaksaisivat, on kehitettävä lisää lapsille soveltuvia harjoittelutapoja. Tässä venäjän opettaja voi saada korvaamatonta apua kollegoilta.
  • Koulun ATK-laitteisto ei aina ole varustettu niin, että venäjän opiskelijat ja opettajat voivat niitä käyttää. Tällöin venäjän opetus voi jäädä jälkeen kieltenopetuksen yleisestä kehityksestä.
  • Jos koulussa valitaan runsaasti A2-kielenä muuta kuin venäjää, voi yläasteella tarjottava B2-venäjä kuihtua.
  • Peruskoulun jälkeen ammatillisiin oppilaitoksiin siirtyvien pitkän venäjän oppilaiden venäjän taito saattaa mennä hukkaan, jos jatkomahdollisuutta ei löydy mistään.