Venäjän opiskelu peruskoulussa, lukiossa ja aikuisopetuksessa

PERUSKOULU JA LUKIO

1960-luvulta 1980-luvulle:

Venäjää ei ole koskaan opiskeltu Suomessa erityisen paljon verrattuna moniin muihin kieliin, mutta toisaalta venäjän taito ei myöskään ole meillä samanlainen harvinaisuus kuin esimerkiksi muissa ”vanhoissa” EU-maissa. Uudet EU-maat tulevatkin olemaan meille kova haaste sekä Venäjä-osaamisessa että venäjän osaamisessa.

Kielten opiskelun tilastointitapaa on aika ajoin muutettu johtuen esimerkiksi koulujärjestelmässä tai tuntijaossa tapahtuneista muutoksista, ja tästä syystä täysin vertailukelpoisten tilastoja ei pitkällä aikajanalla ole mahdollista tuottaa. Mutta päätrendit tilastoista kuitenkin löytyvät. Kieliohjelmakomitean mietinnöstä vuodelta 1978 käy ilmi, että 1960 – 1970 –luvuilla venäjän opiskelu oli huipussaan vuonna 1977. Lukiossa opiskeli tuolloin eripituisia venäjän oppimääriä 10 761 lukiolaista. Samana vuonna peruskoulussa opiskeli venäjää ensimmäisenä tai toisena vieraana kielenään 783 oppilasta ja valinnaisena vieraana kielenä 1298 oppilasta. Yhteensä venäjää siis kyseisenä vuonna opiskeli 12 842 peruskoululaista ja lukiolaista. Samalla on muistettava, että rinnakkaiskoulujärjestelmässä mahdollisuus opiskella venäjää oli vain niillä, jotka kävivät oppikoulua.

1980-luvulta tilastoja on saatavana vain satunnaisesti, eivätkä ne ole täysin vertailukelpoisia. Näyttää kuitenkin siltä, että venäjän opiskelu kasvoi 1980-luvun puoliväliin saakka: lukuvuonna 1983 – 84 venäjää opiskeli peruskouluissa ja lukioissa kaikkiaan 14 120 oppilasta. Sen jälkeen määrät alkoivat laskea, kunnes pohjakosketus saatiin lukuvuonna 1994 – 95: 5509 oppilasta.

Vuodesta 1994 nykyhetkeen
Nykyisin julkistetuissa tilastoissa on pyritty tuottamaan mahdollisimman ajantasainen käsitys siitä, mihin suuntaan ollaan menossa, tilastoimalla peruskoulun 3. luokan oppilaat, jolloin ensimmäinen vieras kieli yleensä aloitetaan sekä 5. luokan oppilaat, jolloin viimeistään aloitetaan ns. vapaaehtoinen vieras kieli. Tässä yhteenvetoa näistä tilastoista sekä lukumäärinä että prosentteina:

Taulukko 1. Venäjää ensimmäisenä vieraana kielenään (jota aiemmin kutsuttiin A1-kieleksi) opiskelevien lukumäärä ja prosenttiosuus 3-luokkalaisista:

VUOSI  
3. LUOKALLA A1-VENÄJÄÄ OPISKELLEITA
OSUUS KAIKISTA 3-LUOKKALAISISTA (%)
1994 
102
0,2
1996
157
0,3
1998
152
0,2
2000
103
0,2
2002
97
0,1
2003
85
0,1
2004
96
0,2
2005
105
0,2

Lähde: Opetushallitus ja Tilastokeskus

Taulukko 2. Venäjää vapaaehtoisena kielenään (jota aiemmin kutsuttiin A2-kieleksi) opiskelevien lukumäärä ja prosenttiosuus 5-luokkalaisista:

VUOSI  
5. LUOKALLA A2-VENÄJÄÄ OPISKELLEITA
OSUUS KAIKISTA 5-LUOKKALAISISTA (%)
1994 
39
0,1
1995
130
0,2
1996
133
0,2
1997
172
0,3
1998
289
0,5
1999
228
0,4
2000
256
0,4
2001
230
0,4
2002
178
0,3
2003
225
0,3
2004
152
0,2
2005
201
0,3

Lähde: Opetushallitus ja Tilastokeskus

Molemmista tilastoista käy ilmi 1990-luvun lopulla loivasti nouseva ja myöhemmin laskeva trendi. Nyttemmin lasku näyttää pysähtyneen. Osasyynä nousuun lienee alussa ollut vapaaehtoisen pitkän kielen lisääminen perusopetuksen kielten oppimääriin (tätä mahdollisuutta ei ollut ennen vuotta 1994) sekä kielten opiskelun pitäminen esillä kouluissa ja julkisessa keskustelussa (mm. Kimmoke-hanke). Lasku on johtunut varmaankin sekä kuntien taloudellisessa tilanteessa tapahtuneista muutoksista, mikä on johtanut minimiryhmäkokojen kasvattamiseen, että haluttomuudesta perustaa vapaaehtoisen kielen ryhmiä kovin pienillä oppilasmäärillä, kun alun jälkeen havaittiin, että osa oppilaista keskeyttää kielen opiskelun. Oma osansa lienee silläkin, että kielitaidon tarve ei ole enää ollut niin paljon esillä julkisuudessa.

Myös 8. luokalla alkavan valinnaisen (B2) kielen opiskelu on 1990-luvun loppuvuosien jälkeen lähtenyt alamäkeen. Tämä koskee muitakin B2-kieliä kuin venäjää. Syynä on ennen kaikkea vapaaehtoisen A-kielen opiskelun yleistyminen: sitä mukaan, kun yläasteelle on tullut oppilaita, joilla on jo kaksi pitkää kieltä (ja lisäksi tietenkin ruotsi), on B2-kielen opiskelu kutistunut, koska valitsijoita ei enää ole tarpeeksi eikä ryhmiin saada riittävästi oppilaita.

Taulukko 3. B2-venäjää opiskelleiden lukumäärät ja prosenttiosuudet 8- ja 9-luokkalaisista:

VUOSI  
B2-VENÄJÄÄ 8. JA 9. LUOKALLA OPISKELLEITA
OSUUS 8- JA 9-LUOKKALAISISTA (%)
1994 
1142
0,9
1995
1352
1,1
1996
1923
1,5
1997
1834
1,4
1998
2231
1,7
1999
1792
1,4
2000
1029
0,8
2001
775
0,6
2002
719
0,6
2003
866
0,7
2004
892
0,7
2005
798
0,6

Lähde: Opetushallitus ja Tilastokeskus

Lukion tilastointiperusta muuttui vuonna 1999, ja nykyisin tilastot laaditaan vain lukion päättävistä opiskelijoista, kun aiemmin saatiin koko lukion yhteenlasketut tilastot. Vanhemmat tilastot eivät siis ole vertailukelpoisia.  

Taulukko 4. Venäjän pitkän oppimäärän suorittaneet lukio-opintojaan päättävästä ikäluokasta

VUOSI  
VENÄJÄN PITKÄN OPPIMÄÄRÄN SUORITTANEITA
OSUUS LUKION PÄÄTTÖTODISTUKSEN SAANEISTA(%)
1999 
194
0,6
2000
187
0,5
2001
148
0,4
2002
166
0,5
2003
175
0,5
2004
150
0,4
2005
221
0,7

 Lähde: Opetushallitus ja Tilastokeskus

Taulukko 5. Venäjän lyhyen oppimäärän suorittaneet lukio-opintojaan päättävästä ikäluokasta

 

VUOSI  
VENÄJÄN LYHYEN OPPIMÄÄRÄN SUORITTANEITA
OSUUS LUKION PÄÄTTÖTODISTUKSEN SAANEISTA(%)
1999 
1492
4,7
2000
1820
5,2
2001
1980
5,7
2002
1702
4,8
2003
773
2,2
2004
579
1,7
2005
546
1,7


 Lähde: Opetushallitus ja Tilastokeskus

Vuonna 2003 venäjän lyhyen oppimäärän suorittaneiden opiskelijoiden osuus näyttää tämän mukaan suorastaan romahtaneen. Todellisuudessa pudotus lienee kuitenkin pienempi, sillä osa siitä selittyy tilastointilomakkeen muutoksella. Opiskelijamäärät ovat tilastoissa supistuneet venäjän lisäksi saksassa, ranskassa, espanjassa ja italiassa. Uusimmat tilastot kertovat niiden lukumäärän, jotka ovat opiskelleet vähintään kuusi kurssia, ja se on lyhyessä oppimäärässä melko lähellä ylioppilaskokeeseen osallistuneiden määrää. Aiempina vuosina samaan lukuun lienee tilastoitu myös niitä, jotka suorittivat vähemmän kuin kuusi kurssia. Pitkän oppimäärän ylioppilaskokeeseen osallistuneiden määrä puolestaan on korkeampi kuin oppimäärää opiskelleiden määrä, koska kokeeseen osallistuu myös venäjää äidinkielenään puhuvia kokelaita.

Venäjän opiskelu äidinkielenä

Suomessa asui vuonna 2005 noin 4700 venäjän äidinkielekseen ilmoittanutta peruskouluikäistä. Kaikkiaan suomalaisissa peruskouluissa oli tuolloin noin 560 000 oppilasta. Venäjänkielisten määrä on siis alle 1 %. Samana vuonna venäjänkielisistä noin 3000 osallistui erillisen valtionavun turvin järjestettävään venäjä äidinkielenä –opetukseen. Volyymiltaan tämä opetus on samaa luokkaa kuin venäjä vieraana kielenä -opetuksen eri oppimäärien opiskelu perusopetuksessa (vuonna 2005 venäjän eri oppimääriä opiskeli 2669 peruskoululaista). Lukioissa venäjää vieraana kielenä opiskelevien määrä on karkeasti arvioiden samansuuruinen kuin perusopetuksessa, sen sijaan äidinkielenä venäjää ei lukioissa juuri opeteta. 

Venäjä ylioppilaskokeessa

1970- ja 1980 –lukujen nouseva trendi näkyi myös ylioppilastutkinnossa. 1970-luvun puolivälistä alkaen lyhyen venäjän kirjoittajamäärät lähtivät nopeaan nousuun: kun lyhyen venäjän vuosikymmenen alkaessa kirjoitti vain pari sataa kokelasta, niin vuonna 1980 särkyi kahden tuhannen kirjoittajan raja. Pitkän venäjän kirjoittajamäärä puolestaan pysytteli pitkään muutamassa kymmenessä. Nykyisin kirjoittajia on vuosittain yli kolme sataa. Määrää ovat kasvattaneet venäjänkieliset maahanmuuttajat.

Seuraavassa on pitkän aikavälin tilastot venäjän ylioppilaskokeeseen osallistuneista. Tilasto on muutenkin hyvin paljastava. Siitä näkyy selvästi, että kun matematiikan laajan oppimäärän valinneilta vuonna 1985 poistui pakollinen toinen vieras kieli, niin lyhyen venäjän kirjoittajamäärät puolittuivat muutamassa vuodessa. Siirtyminen kurssimuotoiseen lukioon 1990-luvun puolivälissä vähensi kirjoittajien määrää entisestään, sillä tuolloin poistui kaikilta toinen pakollinen vieras kieli. Nykyisin lyhyen venäjän kirjoittajia on suunnilleen neljäsosa 1980-luvun huippuvuosien määrästä.

Taulukko 6. Venäjän kieli ylioppilaskokeessa v. 1963 -

VUOSI
PITKÄ OPPIMÄÄRÄ, KOKELAITA
LYHYT OPPIMÄÄRÄ, KOKELAITA

1963

14

2

1966

26

36

1969

27

151

1970

25

183

1971

33

201

1972

29

547

1973

56

751

1974

53

997

1975

46

1507

1976

65

1969

1977

63

1830

1978

56

1868

1979

102

1814

1980

61

2085

1981

67

1965

1982

66

1985

1983

91

2057

1984

60

2072

1985

96

1277

1986

156

1333

1987

218

1247

1988

216

1133

1989

184

1077

1990

156

1027

1991

139

1157

1992

131

1097

1993

172

1079

1994

144

852

1995

154

603

1996

217

439

1997

268

663

1998

271

741

1999

263

764

2000

210

834

2001

193

884

2002

213

756

2003

258

589

2004

280

540

2005

338

493

2006

345

495

Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta

AIKUISOPETUS

Aikuiskoulutuksen v. 2004 uudistetussa sisältöluokituksessa kieltenopetuksen opetustunnit kerätään kielikohtaisesti kahdeksassa eniten opetetussa kielessä. Vähemmän opetetut kielet luokitellaan ryhmään ”muut kielet”. Uudistamisen yhteydessä tiedonkeruu muutettiin koskemaan tutkintoon johtamatonta aikuiskoulutusta. Tutkintoon johtamaton aikuiskoulutus luokitellaan koulutustyypin mukaan ammatilliseen lisäkoulutukseen, oppisopimuksena järjestettyyn koulutukseen, työvoimapoliittiseen koulutukseen, työnantajan tilaamiin kursseihin, vapaana sivistystyönä järjestettyyn koulutukseen, avoimeen ammattikorkeakouluopetukseen ja avoimeen yliopistokoulutukseen sekä muihin koulutuksiin. Sen sijaan esimerkiksi korkeakoulujen kielikeskusten koulutus ei sisälly näihin tilastoihin.

Tutkintoon johtamattomassa aikuiskoulutuksessa annettu kieltenopetus oli vuonna 2004 koulutustyypiltään pääsääntöisesti vapaana sivistystyönä järjestettyä koulutusta. Suomen kielen koulutuksesta järjestettiin kuitenkin merkittävä osa työvoimapoliittisena koulutuksena. Kielikoulutuksen volyymin perusyksikkönä on annettu opetustunti, kielikoulutukseen osallistuneiden määrää ei tilastoida.

Tutkintoon johtamattomaan aikuiskoulutukseen tilastoidaan seuraavien oppilaitosten tutkinnon johtamaton aikuiskoulutus: vapaan sivistystyön oppilaitokset, musiikkioppilaitokset, ammatilliset oppilaitokset ja ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset. Edellisten lisäksi koulutustiedot kerätään ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtamattomasta koulutuksesta.

Kieltenopetuksen volyymi tutkintoon johtamattomassa aikuiskoulutuksessa

Tutkintoon johtamattomassa aikuiskoulutuksessa annettiin kaikkiaan 5 700 672 opetustuntia vuonna 2004. Näistä oli kieltenopetusta 646 406 opetustuntia, mikä oli 11 % kaikista annetuista opetustunneista.

Taulukko 7. Kielten opetustunnit kielittäin tutkintoon johtamattomassa aikuiskoulutuksessa vuonna 2004

KIELI 
OPETUSTUNNIT
% KAIKISTA KIELTEN OPETUSTUNNEISTA
Suomi 
208 358
32,2
Ruotsi
43 869
6,8
Englanti
181 502
28,1
Saksa
24 993
3,9
Ranska
31 261
4,8
Venäjä
34 516
5,3
Espanja
51 601
8,0
Italia
24 608
3,8
Muut
45 698
7,1
Yhteensä
646 406
100,0

Lähde: Tilastokeskus

Tutkintoon johtamattomassa aikuiskoulutuksessa annettiin eniten suomen kielen opetusta, sen osuus opetustunneista oli 32 % vuonna 2004. Seuraavaksi eniten annettiin englannin kielen opetusta, jonka osuus kielten opetustunneista oli 28 %. Kaikkien muiden kielten opetuksen osuus oli merkittävästi pienempi: ruotsin, saksan, ranskan, venäjän, espanjan ja italian opetuksen osuus vaihteli 4–8 prosentin välillä. Merkillepantavaa on kuitenkin se, että venäjä on tässä suhteellisen tasaveroisessa asemassa näiden muiden kielten kanssa – toisin kuin peruskouluissa ja lukioissa, joissa se jää reilusti jälkeen saksasta ja ranskasta.

MUUT OPPILAITOSMUODOT

Venäjää opetetaan ja opiskellaan ammatillisissa oppilaitoksissa suhteellisen vähän, mikä liittynee siihen, että ammatillisissa oppilaitoksissa ylipäätään opiskellaan kieliä huomattavasti vähemmän kuin lukiossa. Tilastoja venäjän opiskelusta ammatillisissa oppilaitoksissa ei ole valitettavasti saatavilla. Myöskään esimerkiksi korkeakoulujen kielikeskusten antamasta opetuksesta ei tiettävästi ole koko maan kattavia tilastoja. Yleinen havainto kuitenkin on, että erilaiset kielitaidon tarpeessa havaitut muutokset heijastuvat aikuisopiskelussa kaiken kaikkiaan huomattavasti peruskouluja ja lukioita nopeammin.

Tiedustelut:
Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta, puh. 040 348 7269, sähköposti:

26.1.2007