Avoimuus ja jakaminen

Sosiaalinen media perustuu avoimeen sisältöjen jakamiseen. Miksi ihmiset ja organisaatiot haluavat jakaa avoimesti? Siksi, että jokainen saa yhteistyöllä käyttöönsä enemmän sisältöjä kuin kukaan yksin pystyisi koskaan tuottamaan. Vaikka kaikki eivät tuota eivätkä jaa, avoin jakaminen toimii ja tuottaa yhteishyvää. Esimerkiksi Wikipedia-verkkotietosanakirjaan kirjoittavien joukko on hyvin pieni suhteessa lukijajoukkoon. Mitä suurempi tekijäjoukko tuottaa jotakin sisältöä, sitä laajempi tietovaranto sisällön tuottamiseen on käytettävissä. Samalla toki laadukkuus vaatii koordinointia. Wikipediakaan ei elä ja toimi ilman aktiivisia taustatyön tekijöitä.

Avoimuus ja jakaminen sopii luontevasti osalle ihmisiä. Osa ei halua eri syistä osallistua avoimeen sisällöntuotantoon ja jakamiseen. Avoimuuteen liittyy ideologinen lähtökohta, jossa keskeisenä tavoitteena on tehdä yhteistyötä, auttaa muita ja luoda joukkoälyn verkostoja. Avoimuus liittyy osallistavaan ja demokraattiseen työskentelytapaan sekä moniammatillisten tiimien toimintaa. Sosiaalisen median hyödyntäminen avoimessa toiminnassa voi tapahtua ryhmän sisällä, esimerkiksi suljetussa wikissä tai kokonaan avoimesti niin, että myös ulkopuoliset pääsevät seuraamaan ja osallistumaan.

Julkinen avoin data on viime vuosina tuonut myös hallintoon lisää avoimuutta. Kansalaiset, järjestöt ja yritykset voivat hyödyntää hallinnon avointa dataa. Sosiaalisen median sovelluksia ja verkkopalveluita kehitellään jatkuvasti avoimen datan ympärille. Myös sosiaalisen median käyttäjä tuottaa jatkuvasti dataa omalla toiminnallaan ja tätä dataa hyödynnetään muun muassa siihen, millaisia vihjeitä ja sisältöjä ympäristö käyttäjälle näyttää, tästä esimerkkinä Facebook, jonka algoritmit personoivat niin kattavasti henkilön käyttöliittymää, että ominaisuus tuntuu välillä jopa pelottavalta.

Tekijänoikeusasioista on syytä olla selvillä ennen kuin ryhtyy julkaisemaan verkossa. Verkossa pätevät tekijänoikeussäädökset aivan samalla tavalla kuin muissakin ympäristöissä. Tekijänoikeussäännökset koskevat teoskynnyksen ylittäviä tuotoksia sekä kaikkia valokuvia, ääntä ja videota, olipa julkaisuympäristö mikä tahansa. Lisenssoimalla (esimerkiksi Creative Commons eli CC) voidaan jakaa avoimia sisältöjä tekijän määrittelemin hyödyntämisoikeuksin.

Avoimuus ja sosiaalinen media

Avoimuuteen kuuluu oman toimintatavan ja toimintaprosessin dokumentointia ja näkyväksi tekemistä. Tähän tarkoitukseen soveltuvat hyvin blogit, wikit, verkostoitumispalvelut, kuvien ja videoiden jakaminen sekä videon ja äänen suoratoisto. Dokumentoinnissa voidaan yhdistää useita ympäristöjä ja koota erilaiset sisällöt yhteen paikkaan linkittämällä tai upottamalla sisältöjä. Kokoomapisteenä voi olla esimerkiksi wiki.

Sisältöjen löytymistä avoimesta verkosta voidaan helpottaa käyttämällä yhdessä sovittuja tunnisteita (tag). Esimerkiksi vuotuisen ITK-konferenssin aikana kirjoitettuja Twitter-viestejä ja jaettuja valokuvia ihmiset ovat jo useiden vuosien ajan merkinneet tunnisteella, jossa päivien lyhenteeseen liitetään vuosiluku eli itk2014, itk2015 ja itk2016. Merkittyjä avoimia sisältöjä voi hakea tunnistesanalla joko palvelun sisällä (esimerkiksi Twitterissä) tai hakukoneen haulla (kokeile vaikkapa kirjoittaa hakukenttään: tag itk2016).

Asennetta avoimuuteen

Avoimuuteen liittyy kyky kysyä. Kysyminen on syytä nostaa esiin, sillä kysyminen on tehokas tapa oppia. Tiedonhaluinen kyselee. Toisaalta sosiaalisessa mediassa ihmiset arkailevat kysymistä, koska kysymällä myös paljastaa oman tietämättömyytensä. Aiemmin asema ja tutkinnot takasivat asiantuntija-aseman eikä omaa tietämättömyyttä haluttu näyttää. Nyt avoimuus tekee asiantuntemuksen läpinäkyväksi ja asiantuntija-asemaan vaaditaan jatkuvaa näyttöä. Sosiaalisessa mediassa hyvä kysyjä, vastausten koostaja ja muilta oppimansa julkaisija kerää nettimainetta ja luottamuspääomaa. Kukaan ei voi tietää kaikkea, mutta se, joka oppii kysymään ja ottamaan vastaan toisten palautetta, voi oppia verkostoissa jatkuvasti uutta. Sosiaalisen median oppimisverkostossa on lukuisia apuopettajia.

Sosiaalisen median avoimuuteen ja jakamiseen kuuluu vastavuoroisuus. Henkilö, joka ei jaa omastaan, mutta kysyy usein apua, menettää nettimainettaan. Häntä ei auteta yhtä auliisti kuin henkilöä, joka silloin tällöin auttaa muita. Toisaalta sosiaalisen median jakamisen kulttuuriin kuuluu myös vapaamatkustajien hyväksyminen. Vaikka vapaamatkustajia eli vastavuoroisuudesta kieltäytyviä, toisten töitä hyödyntäviä karsastetaankin, he eivät tee toiminnallaan tyhjäksi sitä hyötyä, joka jakamisesta syntyy.

Avoimuus luo luottamusta, mutta tässä suhteessa on toisaalta aina lunastettava luottamus. Jos hyödyntää avoimesti jaettuja sisältöjä, on lähteet mainittava ja sivujen linkitykset tai sisällön upottamiset tehtävä niin, että alkuperäisen sisällön tekijä tulee esille. Jos talkoistat (crowdsoursing) sosiaalisen median verkostoissa, kerro heti kättelyssä, mikä on tarkoitusperäsi.

Avoimuus sisältää kulttuurisen ymmärryksen siitä, että elämme aina tietyn käsiteavaruuden ja tulkintakehyksen sisällä. Avoimuus on siis parhaimmillaan kykyä kyseenalaistaa oma ymmärrys ja siten avoimuus on lähellä dialogioppimisen periaatteita.

Avoin toiminta antaa informaatiota myös vääriin käsiin. Avoimuus voi olla kuitenkin paras puolustus. Jos joku käyttää avoimen toimijan nimeä väärin, kaveriverkostot tunnistavat identiteettivarkaan. Kiinnijäämisen mahdollisuus on suuri.

Avoimuus vaatii huolenpitoa

Hyvä verkkokultuuri ei synny tyhjästä eikä yleensä ilman avustusta. Olipa valittu avoin toimintaympäristö mikä tahansa, siitä on pidettävä huolta kuin puutarhasta. Tämä huolenpito voi olla monenlaista, kuten:

  • ympäristöön luotuja ohjeita, jotka voivat olla esimerkiksi tekstejä, kuvia tai videoita
  • palautekanava, joka voi olla esimerkiksi lomake tai sähköpostiosoite
  • ylläpitäjä, joka seuraa someympäristöä sekä palautekanavaa ja reagoi ongelmatilanteisiin
  • moderaattori, joka puuttuu häiriöviestintään
  • fasilitaattori, joka aktivoi ihmisiä osallistumaan ja organisoi yhteisöllisiä työskentelyprosesseja
  • sisällön tuottaja, joka tuo uusia virikkeitä ympäristöön (sisällöntuottajan rooli voi kiertää ryhmässä)
  • koostaja, joka kokoaa ympäristön toiminnasta helmiä ja toimittaa ne jäsenneltyyn muotoon.

Edellä mainittu listaus saattaa kuulostaa vaativalle. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää sitä, että avointa verkkoympäristöä ei kannata perustaa oppilaitokselle tai organisaatiolle, jos ei kukaan ole pysyvästi vastuussa ympäristöstä. Vastuuta on kuitenkin helppo jakaa sosiaalisen median ympäristöissä. Monet ympäristöt myös tukevat hyvin huolenpitotyötä. Osan toimenpiteistä voi talkoistaa eli käyttäjät voivat tuottaa esimerkiksi yhdessä sisältöä ja sen koontia sekä neuvoa toinen toisiaan ympäristön käyttämisessä.

Avoin ja jaettu työskentely luo osallisuuden toimintakulttuuria ja aitoja mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaan. Opetussuunnitelmissa korostetaan niin osallisuutta, toimijuutta kuin yhteisöllisiä työskentelymenetelmiä. Esimerkiksi projektiviikon suunnittelu voidaan toteuttaa jaetulla dokumentilla, johon voidaan antaa oppijoille ja huoltajille kommentointioikeus.

Harkintaa avoimeen jakamiseen

Verkkoviestinnän avoimuudesta on käyty monenlaista keskustelua. On esimerkiksi esitetty vaatimus siitä, että verkkoviestinnässä pitäisi aina käyttää omaa nimeä. Omalla nimellä esiintyminen onkin perusteltua yhteiskunnallisessa keskustelussa ja lehtien verkkosivustoilla. Omalla nimellä esiintymisellä pyritään pitämään keskustelu asiallisena. Anonyymi osallistuminen on puolustajien mielestä tärkeää sellaisissa verkostoissa, joissa käsitellään henkilökohtaisesti herkkiä aiheita. Tällaisia verkostoja ovat esimerkiksi erilaiset vertaisryhmät. Myös lasten ja nuorten kohdalla lempinimen käyttäminen verkkoviestinnässä on perusteltua. Kouluissa ja oppilaitoksissa kannattaakin yhdessä harkita milloin oppilaat esiintyvät omilla nimillään ja milloin käyttävät esimerkiksi nimimerkkiä. Kauhukuvalta kuulostaa Googlen johtajan lausahdus siitä, että nuoret aikuiset jatkossa vaihtavat yhä useammin nimensä, koska häpeävät omalla nimellään syntyvää Google-hakutulosta.

Lapsia ja nuoria on neuvottu laittamaan nettiin vain sellaista, mitä voisivat näyttää lähipiirinsä aikuisille. Ehkä neuvon jatkona voisi olla maininta siitä, että harkitse toimintaasi avoimessa verkossa myös sen kannalta, mitä voit näyttää tulevalle itsellesi, työnantajallesi tai puolisollesi. Harkitseva sisältöjen jakaminen sosiaalisessa mediassa on vaikeaa. Hetken tunnelma luo verkkoviestintään intiimin tunnelman.

Internetiin tallennettu löytyy poistamisen jälkeen välitallenteista (Google cache) ja internetin arkistosta (Internet Archive). Kuka tahansa voi ladata verkossa julkaistuja sisältöä omalle koneelleen ja jakaa niitä eteenpäin, luvallisesti tai luvatta. Internetin kautta jaetun sisällön elämä jatkuu, vaikka alkuperäislähde poistettaisiinkin.

Moniin someympäristöihin kuuluu virtauksellisuus. Uutta sisältöä tulee jatkuvasti ja vanha sisältö painuu arkistoihin. Ympäristöjen hakuominaisuudet vaihtelevat eikä tehokkainkaan hakukone Google tavoita kaikkia sisältöjä. Vaikka siis periaatteessa kerran nettiin laitettu pysyy siellä, voi yhtä hyvin olla ongelmana verkon syövereihin hautautuneen aineiston löytäminen.

Sisältöjen koostaminen, ohjaaminen ja upottaminen

Erilaisen sisällön, kuten kuvien, videoitten tai digitaalisten tarinakoosteiden jakamiseen on tarjolla monipuolisia ja helppokäyttöisiä palveluita, jotka sisältävät myös mahdollisuuden yhteistyöhön. Tyypillistä sisällönjakopalveluille on, että niiden kautta saa helposti luotua linkin tai koodin, jonka avulla sisällön voi upottaa toiselle verkkosivulle. Monissa sisällönjakopalveluissa on myös mahdollisuus luoda tai editoida sisältöjä. Sisältöjä voidaan koostaa yhdistämällä esimerkiksi valokuvia, videoita, tekstiä ja karttoja. Tällaiseen sisältöjen koostamiseen perustuu esimerkiksi Hämeenlinnan kaupungin Virtuaalipolku.

Avoimet ja suljetut ympäristöt voivat elää rinnakkain, sillä avoimen ympäristön sisältöjä voidaan helposti linkittää tai upottaa suljettuihin järjestelmiin. Esimerkiksi YouTubeen ladattu video voidaan tuoda näkyviin myös suljetun oppimisympäristön sisälle.

Informaation jakopalveluihin liittyy yleensä mahdollisuus antaa palautetta, lähettää tekijälle viestejä, lisätä kiinnostava kohde omiin suosikkeihin, antaa tähtiä tai muita suosituspisteitä hyville kohteille, lähettää löydös sähköpostina kaverille sekä lisätä kommentti sisällöstä omaan Twitter-viestivirtaan tai Facebook-sivulle tai Google+ palveluun. Useissa palveluissa on myös mahdollisuus perustaa omia ryhmiä ja verkostoitua.

Avoimet oppiresurssit

Sosiaalinen media ja avoin yhteisöllinen sisällöntuotanto ovat muodostaneet internetistä avointen oppiresurssien aarreaitan. Monet oppilaitokset, organisaatiot ja erilaiset kehittämishankkeet julkaisevat oppisisältöjään avoimesti verkossa. Oppiresurssien avaaminen nähdään julkisrahoitteisessa toiminnassa veronmaksajien palveluna. Se, mikä on julkisilla varoilla kustannettu, tulisi olla avoimesti saatavilla. Monissa kaupallisissa organisaatioissa avoimet oppiresurssit nähdään markkinavalttina.

Maailmanlaajuisesti avoimia oppiresursseja edistävät Open Access -liike, joka toimii myös Suomessa, sekä Open Courseware Consortium, OCW. Molemmissa liikkeissä on päämääränä tieteen edistäminen avoimen tutkimuskirjallisuuden ja oppisisällön avulla. Näkyvimpänä suunnannäyttäjänä tiedealan oppilaitoksista avoimen oppisisällön julkaisemisessa on ollut Massachusetts Institute of Technology, MIT.

Avoimiin oppiresursseihin liittyy sama ideologinen yhteisen hyvän periaate kuin muuhunkin avoimien sisältöjen jakamiseen. Eräs merkittävimpiä avointen oppiresurssien projekteja, Khan Academy, kuvailee oman toimintansa peruspilariksi tavoitetta tarjota kenelle tahansa mahdollisuus oppia. Avoimen oppimisen edistämisessä eettinen tavoite on osaamisen lisäämisellä lisätä myös ihmiskunnan mahdollisuuksia selviytyä globaaleista ongelmista.


Anne Rongas 2011. Päivitetty 2016, Anne Rongas ja Kaisa Honkonen.

Lisätietoa

AVO-hankkeen tuotoksissa paljon opasteita sosiaalisen median oppimiskäyttöön

Matleena Laakso: Oppimateriaalia verkosta!

Open Päivitys: kooste avoimista oppiresursseista

Tarmo Toikkanen: linkkilista avoimista oppiresursseista

Wiki-opiston kurssikokonaisuus: Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen

YLE Oppiminen