Sosiaalisen median oppimisympäristö

Mitä lisäarvoa opetukseen ja oppimiseen?

Sosiaalisen median vertaaminen muihin opetuksen ja oppimisen apuvälineisiin on hankalaa. Kyse ei ole pelkästä esittämisen välineestä videon tai piirtoheittimen tapaan. Kyse ei ole pelkästä viestintäkanavasta puhelimen tai sanomalehden tapaan. Kyse ei ole pelkästä kohtaamispaikasta pihan tai luokkahuoneen tapaan. Oppijan käsiin annettu mobiililaite ei korvaa pelkästään kirjaa, vihkoa ja kyniä. Kyse on moniulotteisesta ilmiöstä, joka sulautuu lähes kaikkeen inhimilliseen toimintaan.

Sosiaalinen media antaa oppimiseen monia mahdollisuuksia: vuorovaikutusvälineitä, yhdessä tekemisen apuneuvoja, julkaisemisen ja sisällön jakamisen tilaa, avoimia aineistoja, verkostoitumispaikkoja ja paljon muuta. Se mahdollistaa myös erilaisten oppijoiden tukemisen; niin oppimisvaikeuksista ja aistivammoista kärsivien kuin erityislahjakkaidenkin osalta.

Sopivasti valikoiden somea hyödyntäen voidaan tilanteesta riippuen saavuttaa erilaisia hyötyjä. Verkkoon toteutetut tehtävät ovat kaikkien nähtävillä ja niitä voidaan muokata helposti. Oman arkiympäristön käyttäminen oppimistilana rikastuu valokuvaamisen, videoinnin ja geopaikannuksen avulla. Ulkomaille tai museoihin voidaan tehdä virtuaalivierailuja. Viestintä- ja ilmaisutaitojen oppiminen voidaan yhdistää ainesisältöjen oppimiseen. Sosiaalista mediaa voi hyödyntää ohjauksessa ja ajankohtaistiedotteissa. Mielikuvitus keksii lukuisia muita sovelluksia.

Yhteistyöverkostoja ja avoimia sisältöjä

Sosiaalinen media tarjoaa lukuisia välineitä ja foorumeja viestintään. Saatavilla on myös runsaasti avoimia aineistoja ja sovellettavia ideoita. Someympäristöt soveltuvat aktivoivaan ja yhteisölliseen oppimiseen. Käytettävissä on monipuolisia mahdollisuuksia oppimisprosessin tukemiseen, oppimistehtävien toteuttamiseen sekä sisältöjen jakeluun ja säilyttämiseen.

Sosiaalinen media auttaa myös ylittämään erilaisia rajoja niin ajan, paikan, ihmisten kuin organisaatioiden välillä. Sosiaalinen media sujuvoittaa yhdessä tekemistä ja viestintää. Ekologiselta kannalta sosiaalinen media vaatii laitteita ja tietoliikenneyhteyksiä, mutta parhaimmillaan mahdollistaa matkustamisen vähentämisen ja laajentaa oppijoiden joukkoa oman luokkahuoneen ulkopuolelle.

Somenäkyvyydellä nostetaan oman toiminnan tunnettuutta ja tavoitetaan yhteistyökumppaneita, kannattajia, asiakkaita tai oppilaitoksissa potentiaalisia opiskelijoita.

Aktivoivaa oppimista

Avoimet oppiresurssit eli verkossa julkaistut avoimet aineistot antavat paljon mahdollisuuksia koostaa ja rikastaa oppimistehtäviä, luentoja tai verkko-oppimateriaalia. Avoimista aineistoista voidaan koota opiskelua tukeva resurssipankki eikä opettajan tarvitse tehdä yksin tätä työtä. Opetusta voidaan myös eheyttää ja eriyttää sosiaalisen median avulla. Sosiaalinen media tukeekin erinomaisesti oppijalähtöistä oppimista.

Aktiivisen kansalaisen taitoihin kuuluu kyky kommunikoida verkon välityksellä, arvioida mediasisältöjä sekä hallita turvallinen netin käyttö. Osa nuorisosta on jatkuvasti verkkoyhteydessä. Vapaa-ajan verkkoviestintä antaa valmiuksia interaktiivisen teknologian käyttöön, mutta opiskelutaitoja ja muuta hyötykäyttöä täytyy silti opetella. Teknologia sinällään ei vielä edistä oppimista. Tarvitaan hyviä oppimisprosessia tukevia rakenteita, ohjausta ja harjoittelua. Parhaiten tämä toteutuu esimerkiksi mielekkäiden oppimistehtävien tai yhteistyöprojektien kautta.

Sosiaalinen media tukee monenlaista luovaa ilmaisua. Tarjolla on lukuisia käteviä verkkotyövälineitä, jotka eivät vaadi lainkaan kirjautumista. Nämä palvelut sopivat hyvin myös pienten koululaisten kanssa toteutettaviin oppimistehtäviin, katso tarkemmin Matleena Laakson kooste.

Eri ikäryhmille ja oppilaitoskäyttöön soveltuvia palveluita ja niiden käyttökokemuksia kannattaa kysellä opettajien verkostoissa. Parhaat neuvoa antavat opettajaverkostot löytyvät Facebookista ja niitä on listattu Opeverkostot-wikiin. Myös Jane Hartin julkaisema Top Tools -kooste auttaa arvioimaan ja valikoimaan somepalveluita.

Joskus sosiaalisen median opetuskäyttöä vastustetaan sillä perusteella, että kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole tasavertaisia teknisiä mahdollisuuksia kotonaan. Asia kannattaa ajatella mieluummin toisin päin: vähintään koulussa pitäisi olla mahdollisuus oppia tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja. Muuttuvassa maailmassa tiedolliset oppisisällöt eivät riitä. Oppija tarvitsee tietojen lisäksi elinikäisen oppimisen taitoja. Oppimisen tulevaisuusajattelussa korostuvat osaaminen ja kyky oppia uutta. Aktivoiva opetus edistää näiden taitojen kehittymistä.

Henkilökohtainen oppimisympäristö – yhteinen oppimisverkosto

Oppija voi koota erilaisista tuotoksista omaa digitaalista portfoliotaan esimerkiksi blogiin, wikiin tai oppilaitoksen tarjoaman pilvipalvelun kansioihin. Ikärajoitukset ja tietoturvariskit puoltavat organisaation ylläpitämiä suljettuja järjestelmiä. Toisaalta ongelmaksi voi muodostua oppijan polku oppilaitoksesta toiseen, sillä pääsy oppilaitoksen sähköisiin oppimisympäristöihin päättyy opintojen päättyessä.

Sosiaalinen media on parhaimmillaan vuorovaikutteisena, yhteisöllisenä ja osallistavana. Parhaimmillaan sosiaalinen media yhdistää ihmisiä ja antaa tilaisuuden verkostoitua samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa. Oppiminen tapahtuu verkostoissa vertaisten ja edelläkävijöiden opastuksella.

Yksisuuntaisena tiedotuskanavanakin sosiaalinen media puolustaa paikkaansa. Erilaiset sisällönjakopalvelut, blogit, wikit ja yhdeltä monelle -tyyppiset viestintäkanavat, kuten Twitter ja Facebook tukevat oppimista samaan tapaan kuin monisteet, ilmoitustaulut ja kirjastot. Tiedotteista poiketen nämä sosiaalisen median kanavat tarjoavat myös mahdollisuuden vuorovaikutukseen. Sosiaalinen median avulla myös luokkahuoneissa tapahtuvaa oppimista tehdään helposti näkyväksi kotien ja muun yhteiskunnan suuntaan.

Sosiaalinen media avulla oppija voi

  • hankkia tietoa
  • dokumentoida ja kerätä aineistoa
  • jäsentää ja käsitellä tietoa
  • tehdä yhteistyötä
  • kehittää vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja
  • verkostoitua
  • luoda esityksiä ja muita tuotoksia
  • analysoida ja reflektoida
  • antaa vertaispalautetta
  • tehdä itsearviointia
  • kasvattaa itsetuntemustaan sekä
  • oppia työelämä- ja kansalaistaitoja.

Pilvipalvelut opetuksessa – koulumaailma digiloikkaa

Monet kunnat ovat ottaneet myös opetustoimen käyttöön tiedostojen muokkauksen ja tallentamisen sekä verkkoviestinnän pilvipalvelut. Pilvipalveluissa sekä sovellusohjelmat että tallennustila sijoittuvat palvelun tarjoajan, kuten Googlen, palvelimille. Suomessa esimerkiksi Kauniaisten Unelmakoulu-hanke on kehittänyt opetuskäyttöön oman pilvipalveluiden konseptin.

Google tarjoaa opetuskäyttöön Suite for Education –pilvipalvelua ja Microsoftilla on Office 365 for education. Pilvipalvelut integroituvat myös sähköisiin oppimisympäristöihin. Kaiken kaikkiaan sosiaalisen median työkaluja ja toimintamalleja, kuten chattiä ja yhteiskirjoittamista, voi nykyisi käyttää monissa sähköisissä oppimisympäristöissä.

Käsite digiloikka sisältyy vuoden 2015 hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen kärkihankkeeseen. Tavoitteeksi on asetettu, että ohjelmakaudella oppimisympäristöjä on modernisoitu ja digitalisaation ja uuden pedagogiikan mahdollisuuksia hyödynnetään oppimisessa.

Digiloikka-sana antaa liian suoraviivaisen käsityksen kehittämistyöstä, sillä paremminkin digitaalisuutta hyödynnetään pienin askelin ja pedagogisesti perustellen, pitkäjänteisesti suunnitellen. Professori Päivi Häkkinen linjasi Opettaja-lehden 14/16 haastattelussa osuvasti: “Digiloikka kuulostaa sanana pinnalliselta, ikään kuin uusi teknologia olisi sellaisenaan valmis opetuksen ja oppimisen käyttöön. Ratkaisevaa on kuitenkin, miten ja mihin teknologiaa käytetään. Uusin teknologia voidaan valjastaa yhtäältä perinteisen pedagogiikan palvelijaksi, mutta toisaalta aktivoivaa pedagogiikkaa voidaan toteuttaa myös hyvin yksinkertaisin välinein. Simple tools, rich pedagogy – yksinkertaiset välineet, rikas pedagogiikka on hyvä ohje myös uuden teknologian opetuskäytössä.”

Hyvä esimerkki pitkäjänteisestä digiloikasta on ammatillisen koulutuksen Kiltakoulut-toimintamalli. Taustalla oli Opetushallituksen tukema sosiaalisen median oppimisympäristöjen kehittämishanke, jossa hämeenlinnalaisen Koulutuskeskus Tavastian teollisen pintakäsittelyn opintoihin otettiin vuonna 2011 mukaan blogit, wikit, Facebook, valokuvaaminen ja mobiililaitteet. Syntyneessä Pintakillassa oppimisprojektin ongelmien selvittely tapahtui verkostossa. Opettajan apuna olivat alan ammattilaiset. Oppimisprosessi dokumentoitiin lähes reaaliaikaisesti verkkoon. Opiskelijat olivat aktiivisia sisällöntuottajia ja tekivät muun muassa osaamisen näyttöön liittyviä työselosteita henkilökohtaiseen blogiinsa. Henkilökohtaisesta blogista muodostui aktiivisimmille bloggaajille mainio portfolio työnhakua ajatellen. Opiskelumotivaatio lisääntyi huimasti, mikä onkin antanut tuulta purjeisiin ja toteutusmalli on levinnyt vauhdikkaasti muihin oppilaitoksiin ja eri koulutusaloille.

Kriittinen näkökulma

Sosiaalisen median opetuskäyttöön kriittisesti suhtautuvat kysyvät, miksi opetusta pitäisi hajauttaa nettiin, kun käytössä on muutenkin riittävästi sähköisiä oppisisältöjä ja oppimisympäristöjä? Oppijat eksyvät helposti sosiaaliseen mediaan eivätkä keskity siihen mihin pitäisi. Opettajalla ei ole riittävästi aikaa perehtyä kaikkiin teknisiin yksityiskohtiin, käyttöehtoihin ja mutkikkaisiin tekijänoikeuskysymyksiin. Palveluissa saattaa olla käyttökatkoja ja ongelmia voi tulla sisällönsuodatuksen kanssa.

Vaikka innostuneiden argumentteja on helppo ymmärtää, on myös pohdittava kokonaisuutta. Laitteet houkuttelevat, mutta kysymykset oppimistuloksista ja pedagogisesta mielekkyydestä vaativat pohdintaa. Joillakin nuorilla nettiriippuvuus on todellinen ongelma, joka haittaa opiskelua. Tarkkaavaisuushäiriöisille sähköiset sisällöt ja nettiympäristöt voivat olla vaikeita hahmottaa.

Monet tuntevat hämmennystä laajojen mahdollisuuksien keskellä. Organisaatioiden rakenteet eivät tue välttämättä uutta toimintakulttuuria ja muutosvastarintaa joudutaan käsittelemään eri tilanteissa. Useilla opettajilla on kokemuksia muun muassa siitä, että kotona valmisteltu oppitunti ei onnistu koululla, kun video pysähtyy palomuuriin tai selaimen lisäosan puute estää animaation näyttämisen. Teknologia aiheuttaa häiriöitä oppitunnin käynnistämiseen ja oppilaiden omat laitteet varastavat huomion opiskelun kohteesta. Tarvitaan teknistä tukea ja toimivat pelisäännöt.

Toimintakulttuuri

Sosiaalinen media tekee oppimisen ja opettamisen näkyväksi. On pakko oppia sietämään keskeneräisyyttä. Kyky avoimeen, laajaan ja moniammatilliseen yhteistyöhön on todella vaativaa. Sosiaalinen media tekee asiat näkyväksi samaan kiusalliseen tapaan kuin kevätaurinko pölyt nurkissa ja tahrat ikkunoissa. Toisaalta tarvitaan myös selkeitä rajoja sille, mikä on sopivaa ja sallittua, mikä ei. Esimerkiksi kännykkävideoista on ääritapauksissa tullut ikävä kiusaamisen ja häirinnän keino.

Sosiaalinen media muuttaa perinteisiä oppimistilanteen roolijakoja. Oppilaan asemassa oleva voi olla asiantuntija tai asiantuntija tulee luokkahuoneen ulkopuolelta netin välityksellä. Sallitaanko tämä? Oppilaitoksissa eri ihmiset kokevat muutosvaatimuksen eri tavoin. Toisten mielestä vanhoilla keinoilla tullaan toimeen, toisten mielestä on jo kiire uudistaa toimintakulttuuria.

Tieto- ja viestintätekniikka, sosiaalinen, yhteisöllinen media näyttävät ensin teknisiltä välineiltä, mutta suurin asia ei ole tekninen vaan sosiokulttuurinen muutos, toimintatavat ja kommunikaatiotavat. Muutoksen sytyttimiä ovat viestinnän nopeus, mobiililiittymät, reaaliaikainen verkkovälitteinen suoratoisto (striimaus), monimediaisuus, kirjallisen informaation osittainen korvautuminen visuaalisella, pelilliset ominaisuudet ja uudet teknologiat, kuten paikkatieto ja lisätty todellisuus.

Anne Rongas 2011. Päivitetty 2016, Anne Rongas ja Kaisa Honkonen.

Lisätietoa

Sosiaalisen median käyttöehdoista opetuksessa Edu.fi-sivustolta

Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset Edu.fi-sivustolla

Opettajan tekijänoikeusopas -kirjaan liittyvä sivusto (Tarmo Toikkanen ja Ville Oksala 2011)

Oppijan verkkopalvelut -hankkeen etenemistä voi seurata

Jane Hartin verkkosivusto

Pintakilta

Opetushallituksen Kenguru-aineisto: Koulujen sähköinen viestintä

Opetushallituksen Kenguru-aineisto: Mitä on sosiaalinen media?

Opetushallituksen Kenguru-aineisto: Rehtorin digitaaliset apuvälineet

Opetushallituksen Kenguru-aineisto: Sosiaalisen median oppimispolku

Opetushallituksen Kenguru-aineisto: Sosiaalisen median pedagoginen käyttö

Opetushallituksen Kenguru-aineisto: Sosiaalisen median tietoturvallinen käyttö

Opetushallituksen Kenguru-aineisto: Tvt:n käyttö opetuksessa