Verkostoituminen ja vertaistyöskentely

Opiskelu- ja työkaverit taskussa? Totta. Sosiaalisen median kollega- ja kaveriverkostot kulkevat kätevästi mukana mobiililaitteilla ja avautuvat tietokoneella sovellusohjelmaan tai selaimen välilehdelle. Yhteinen intressi voi löytyä hyvinkin lähellä olevan kumppanin kanssa. Internetin ansiosta kumppanukset voivat toisaalta olla vaikka eri puolilta maapalloa. Sosiaalinen media yhdistää ihmisten osaamista, tietoja ja kontaktiverkostoja. Yksilön tarvitsee tietää ja muistaa vähemmän, kun hänellä on lähettyvillään hajautettu asiantuntijuus ja joukkoäly.

Internet ja sosiaalinen media luovat verrattomat puitteet ihmisten ja organisaatioiden verkostoitumiseen. Opetusalan organisaatioiden ja eri hallintojen alojen välinen yhteistyö, oppilaitoksen ja sidosryhmien verkostot ja opettajien oppilaitosrajoja ylittävät yhteistyöryhmät ovat vain muutamia esimerkkejä opetusalan verkostoista.

Sosiaalinen media tukee verkostoitumista

Verkostoitumisessa ei kannata olla turhan ujo ja konservatiivinen. Yllättävien yhteistyökumppaneiden kanssa saattaa syntyä ainutlaatuisia ideoita. Nettikeskusteluista ja blogimaailmasta voi tavoittaa oman alan ihmisiä ja hengenheimolaisia.

Eräs äidinkielen opettaja kuvaili kokemustaan sosiaalisen median verkostoista: "Täällä verkossa tunnen olevani samanarvoinen kuin muut ja hyväksytty, vaikka tiedot/taidot eivät samalla tasolla olisikaan. Uuden yrittäjän voi olla vaikea päästä mukaan ns. perinteisiin verkostoihin, jos ei ole sopivia suosittelijoita tai sopivaa taustaa (esim. perhe, oppiarvo, politiikka) tai jos on muuten vähän erilainen (ikä, sukupuoli, maahanmuuttaja)."

Sosiaalisen median palveluissa on kolme tapaa ihmisten välisten verkostojen rakentamiseen:

  • julkisen profiilin seuraaminen eli kontakti ei vaadi molemmin puolista hyväksymistä (englanniksi käytetään usein nimitystä follower)
  • kaverikontakti eli molempien hyväksymä suhde (englanniksi friend),
  • osallistuminen avoimien ryhmien toimintaan esimerkiksi kommentoimalla ryhmän muiden jäsenten kommentteja.

Seuraamiset ja kontaktit näkyvät yleensä muille palvelun käyttäjille ja uusia kontakteja solmitaankin luontevasti omien tuttavien kautta. Palvelut myös ehdottavat kaveriverkostosta uusia kontakteja. Sosiaalisessa mediassa on sallittua olla aloitteellinen kontaktien luomisessa. Ihmisillä on erilaisia tyylejä käyttää samoja verkostoitumispalveluita. Siksi kaveruusehdotus ja sen torjuminen tai hyväksyminen ovat vähemmän dramaattisia kuin reaalimaailmassa.

Yli oman sisäryhmän rajojen tapahtuva verkostoituminen rikastaa. Rajanylitykset voivat kohdistua esimerkiksi maantieteelliseen alueeseen, oppiaineeseen, ammattialaan, ikäryhmään, kulttuuripiiriin tai organisaatioon. Toimivia suhteita ei kuitenkaan synny, jos toimijat ajattelevat vain omaa hyötyään. Verkostoituminen on aina vaihdantaa, ja omastaan on oltava valmis jakamaan. Toimiva verkosto on aina kiinni ihmisistä, heidän tahdostaan ja asenteestaan.

Verkostojen avulla voi esimerkiksi

  • löytää uusia toimintaideoita
  • toteuttaa erilaisia asioita kustannustehokkaasti
  • hankkia kätevästi oleellista informaatiota
  • välttää päällekkäistä työtä
  • vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin
  • selvittää ongelmia
  • jakaa ja parantaa ideoita sekä
  • oppia uutta.

Verkostoista apua opiskeluun

Opiskelijalle verkostot voivat olla oppimisympäristöjä ja tiedonhankinnan paikkoja. Verkostot voivat myös tukea opintopolun nivelvaiheissa. Verkostojen kautta saa tuntumaa mahdollisesta jatko-opiskelun suunnasta sekä tuntumaa suunnitellusta ammattialasta. Valmistuneet opiskelijat voivat alumnitoiminnan kautta olla mukana verkostoissa ja luoda näin yhden linkin oppilaitoksen ja työelämän välille. Kansainvälinen verkostoituminen parantaa kielitaitoa ja antaa vertailupohjaa asioihin. Kansainvälisistä verkostoista voi noukkia myös tuoreita ideoita omaan toimintaan.

Verkostoissa oppimisesta ja vapaaehtoisesta vertaistoiminnasta on loistava esimerkki Senja opettaa sinulle ruotsia -Facebook-sivu. Sivun toiminta päättyi vuoden 2016 alussa, mutta esimerkkinä sivu on edelleen eriomainen (ks. https://senjaopettaa.fi/). Yo-kokeisiin valmistautuvan tytön sparraajan kaipuu synnytti suoranaisen kansanliikkeen. Vertaisavun verkoston suosio poiki myös vastaavien opetusverkostojen syntymistä muun muassa saamen, viron, englannin ja saksan opiskeluun ja yhtenä tuotoksena syntyi myös kirja.

Sosiaalinen media ja verkostomainen työskentely voivat tuoda oppimiseen monenlaista hyötyä:

  • keinoja yhdistää ihmisissä oleva tietämys ja voimavarat
  • tarvittavan tiedon nopea saavuttaminen
  • pienryhmää rikkaampi yhteiskehittely ja ongelmanratkaisu
  • vertaistuki ja -palaute oppimistehtävissä
  • sosiaalisen säätelyn apu aikatauluissa ja prosesseissa mukana pysymiseen
  • etäopiskelun tukeminen ja rikastaminen
  • esikuvien ja mentoreiden löytäminen ja välitön vuorovaikutusmahdollisuus heidän kanssaan
  • päällekkäisen työn välttämisestä seuraava ajankäytön järkeistäminen.

Vertaistuotantoa verkostoissa

Tyypillistä sosiaalisen median verkostoille on, että osallistujat voivat tuottaa sisältöjä, muokata niitä, kommentoida, keskustella, jakaa aineistoja ja verkottua keskenään. Verkostoituminen keventää työtä, sillä verkostoissa yhteisiä asioita voidaan kehitellä vertaistuotantona. Sosiaalisen median työtapa on tasavertainen, vertaistyöskentelyyn perustuva. Tämä ominaisuus muuttaa valtarakenteita ja auktoriteettisuhteita. Sosiaalisessa mediassa puhutaan nettimaineesta, joka perustuu siihen, mitä ihminen antaa verkkoyhteisöille, ei siihen, kuka hän on tai missä asemassa hän on.

Toimivassa tuotantotiimissä saadaan aikaan laajoja ja monipuolisia kokonaisuuksia, vaikka verkostojen yhteistyö vaatiikin koordinaatiota ja hyvää organisointia. Internetin kautta erilaisten dokumenttien yhteinen työstäminen käy kätevästi. Toisen ihmisen näkökulma antaa kattavuutta kehittelytyöhön. Hyvin toimivassa verkostossa havaitaan yksilötyöskentelyä paremmin yksityiskohtia, asioiden välisiä yhteyksiä ja hahmotetaan kokonaisuuksia. Verkostoissa päivitetään tietoja ja opitaan lähes huomaamatta uusia asioita.

Vertaistuotannossa on kuitenkin hyvä huomata, että osallistamistakin pitää johtaa. Osallistamisen menetelmistä löytyy hyvä Ari-Matti Auvisen ja Piia Liikan kirjoittama “Osallistamisen käsikirja”.

Joukkoälyä verkostoissa

Vertaistuottaminen yhdistää mestarin ja noviisin. Joukkoäly ja verkostot tuovat tiedon ja osaamisen helposti saavutettavaksi. Mutkikkaassa maailmassa yksilö ei voi hallita kaikkea tarvitsemaansa; hänen tuleekin tukeutua muihin ihmisiin. Helsingin yliopiston Koulu kaikkialla -tutkimushanke käytti ilmaisua kaikkiallinen oppiminen.

Sosiaalisen median verkostoihin kätkeytyy valtava ihmisten tiedoista ja taidoista koostuva varanto, johon voi turvautua, jos oma tietämys ei riitä. Jaettu tieto ei vähennä jakajan tietoja. Päinvastoin: jokainen jakaja saa verkostosta paljon itselleen. Usein yhteistyö on myös hyvin hauskaa. Erilaiset sosiaalisten verkostoitumispalvelut sopivat hyvin ryhmätöihin, suunnitteluun tai palautekeskusteluun.

Verkostojen avulla voi löytää uusia toimintaideoita ja hankkia ajantasaista tietoa. Verkostoissa voidaan myös yhdistää työn tekemistä yli organisaatiorajojen:

  • Esimerkiksi käytännöstä: rehtorit vaihtoivat tietoja somestrategiatyössä, saivat ideoita keskinäisestä keskustelusta ja löysivät sellaisia resurssivarantoja, joiden avulla jokainen keskusteluun osallistuja vältti turhaa työtä.
  • Toinen esimerkki opettajien verkostotoiminnasta: kurssikoetta valmisteleva opettaja kyseli nettiverkostossa kollegoilta apua tehtävien laatimiseen. Yhdessä koottu tehtävälista oli valmis hetkessä ja kaikkien käytettävissä.

Aktiivinen nettikansalaisuus

Verkostot ovat paitsi tiedonhankinnan ja yhteistyön kanavia myös eri tasoisen vaikuttamisen väyliä. Verkostojen kautta voi seurata vireillä olevia oman alan asioita sekä kommentoida ja tehdä esityksiä. Sosiaalisen median verkostot luovat todellista tasa-arvoisuutta vaikuttamiseen. Esimerkiksi Opetus ja kulttuuriministeriössä järjestettiin tulevaisuuden oppimateriaaleja käsittelevä tilaisuus, joka organisoitiin kokonaan sosiaalisen median verkostoissa. Tilaisuus keräsi erilaisen osallistujajoukon kuin perinteisesti järjestettynä olisi käynyt. Toinen hyvä esimerkki verkostojen kautta osallistumisesta ja vaikuttamisesta on opiskelijan osallistuminen opettajien ja opetushallinnon ihmisten verkkokeskusteluun. Harvaa opiskelijaa moinen verkosto kiinnostaa, mutta kuten nuori osallistuja totesi, hyvin saa äänensä kuuluville.

Kansalaistoiminnassa tieto on avainasemassa. Tiedonjakaminen nettiverkostoissa on vaivatonta ja voi parhaimmillaan merkitä ajan- ja kustannusten säästöä. Verkostojen avulla voidaankin toteuttaa erilaisia asioita kustannustehokkaasti. Sosiaalinen media tekee näkyväksi verkoston jäsenten intressit ja voimavarat sekä kohteena olevan asian ulottuvuudet. Innovointi ja uusien toimintamallien luominen helpottuu. Myös oman paikan löytäminen toimivassa nettiverkostossa voi olla helpompaa kuin perinteisesti toimivissa järjestöissä tai ryhmissä. Vapaaehtoinen osallistuminen motivoi, mikäli se ei vaadi suuria ponnistuksia. Yksi osallistuja voi kantaa kortensa kekoon pienen osa-alueen suhteen. Kun riittävän moni osallistuu pienillä panoksilla, kokonaistulos on vaikuttava.

Kriittinen näkökulma

Kaikki eivät tuota sisältöä sosiaalisen median foorumeille. Vapaamatkustajan ongelma nousee esille usein yhteistuottamisen ja jakamisen varjopuolista puhuttaessa. Yksittäistapaukset voivat olla räikeitä. Toisen työllä hyödytään. Toisaalta kokonaishyödyn kannalta vapaamatkustajien vuoksi ei jakamista ja vertaistuottamista kannata lopettaa. Suuri osa vapaamatkustajista jää kiinni ja suurinta hallaa he tekevät itselleen. Kopioimalla ei juurikaan opi.

Verkkokulttuuriin kuuluu lurkkiminen eli avoimesti nähtävillä olevien tuotosten, kuten verkkokeskusteluiden tutkiminen ilman omaa osallistumista. Tämä tuntuu monista epämiellyttävälle. Moni aloittelija haluaakin pitää omat tuotoksensa salasanojen takana, mikä vähentää yhteistuottamisen ja jakamisen hyötyjä. Oppimisen kannalta lurkkimista voidaan pitää toki hyödyllisenä. Peilaamalla omia ajatuksiaan toisten ajatuksiin löytää aina jotain uutta. Lurkkija on kuitenkin yhteisön näkökulmasta itsekäs, sillä hän ei kanna omaa korttaan kekoon.

Verkkoyhteisöpalveluita syntyy ja lopettaa toimintansa. Etukäteen ei voi tietää, mikä on verkostoitumispalvelun elinkaari. Verkkoyhteisöpalvelun muuttuminen maksulliseksi on melko yleistä. Näin tapahtui opetuskäytössä suositulle tulleelle Ningille. Välineen valintaa tehtäessä kannattaakin miettiä onko tarvetta varmuuskopiolle, sillä kaikissa ympäristöissä varmuuskopiointi ei onnistu.

Yksityisen ja ammatillisen sekoittuminen on joidenkin mielestä sosiaalisen median verkostojen hankala puoli. Miten suhtautua Facebook-kaveripyyntöihin? Toiset ihmiset käyttävät palvelua vain yksityiselämässään, toiset taas ammatillisesti. Entä miten suhtautua opiskelijoiden tai opettajien kaveripyyntöihin? Jokainen joutuu itse ratkaisemaan nämä rajanvedot.

Anne Rongas 2011. Päivitetty 2016, Anne Rongas ja Kaisa Honkonen.

Lisätietoa

Joanna Kalalahti: Kohti vertaisuutta -blogikirjoitus kehittämishankkeen vertaistuotannnosta.

Sosiaalisen median lukiokurssin blogi: Vertaistuotanto

Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa / ICT in education ja Tablet-laitteet opetuksessa -ryhmät Facebookissa kerännyt aktiivisen keskustelijajoukon. Ryhmissä on kaksi keskeistä toimintamuotoa: ihmiset jakavat hyviä vinkkejä ja esittävät kysymyksiä.