Vuorovaikutus ja viestintätaidot

Sosiaalinen media on ytimeltään vuorovaikutteinen ja tukee osallistujien keskinäistä viestintää monin tavoin. Viestintämuodot ovat moninaisia. Viestintä voi olla joko reaaliaikaista (kuten chat tai videokonferenssi) tai viivästynyttä (kuten Facebook-keskustelu tai blogikommentointi). Sanallisen viestinnän rinnalla sosiaalisessa mediassa käytetään runsaasti kuvia ja videoita. Tyypillistä on myös se, että vuorovaikutuksen tuotoksina rakentuu yhteisiä ja yhdessä tuotettuja aineistoja, joista erilaiset wikit tunnetuimpia esimerkkejä.

Jos opettajan somekäyttö keskittyy liikaa oppisisältöjen tuottamiseen ja jakeluun, oppija jää passiiviseksi vastaanottajaksi. On tärkeää miettiä, miten opiskelun vastuu siirretään oppijalle ja millainen toiminta antaa parhaat eväät oppijalle selviytyä tulevaisuudessa opiskelun kohteena olevan aiheen kanssa.

Monta näkökulmaa

Sosiaalinen media viestinnän näkökulmasta voi toimia sisäisen vuorovaikutuksen ympäristönä tai osana ulkoista viestintää. Tärkeää on someviestinnän monensuuntaisuus. Avoimuuden aste on mietittävä aina toiminto kerrallaan. Sisäisessä viestinnässä mahdollisia vuorovaikutuskumppaneita ovat:

  • oppilaitoksen hallinto ja henkilökunta
  • henkilökunta ja oppijat
  • opettajien ja opojen viestintä oppijoille
  • oppijaryhmien sisäinen viestintä ja
  • oppilaskunnan viestintä.

Ulkoisessa viestinnässä vuorovaikutuskumppaneita ovat muun muassa:

  • kodit
  • oppilaitokset ja oppilaitosverkostot
  • työelämäyhteistyön kumppanit
  • avoimet oppimisympäristöt (kuten museot, kirjastot)
  • järjestöt ja erilaiset vapaa-ajan ryhmät
  • kansainväliset kontaktit sekä
  • erilaiset verkostot (esim. Facebook- ja LinkedIn-ryhmät).

Mikä muuttuu someympäristöön siirryttäessä?

Jokainen viestintäympäristö on omalla tavallaan erityinen. Sosiaalinen media poikkeaa muista viestinnän kanavista nopeutensa, avoimuutensa, monimediaisuutensa ja laajuutensa puolesta. Se on jokamiehen painokone, kustantamo, basaari ja paljon muuta. Se tarjoaa yhtäältä huikeita mahdollisuuksia ja toisaalta pohjattoman suon, jonne loistavat mahdollisuudet saattavat upota. Siksi verkkoviestinnän taitoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Teknologiavälitteinen viestintä on aina vaativaa. Viestien sisällön tulkintaa auttava oheisviestintä on kasvokkaistilanteita niukempaa. Väärin ymmärtämisen vaara vaanii varsinkin huumorin ja sarkasmin kohdalla. Yllätyksiä tuottaa myös se, että puheenvuorot jäävät saataville, niitä voidaan nostaa esiin vuosienkin kuluttua ja ne voidaan irrottaa alkuperäisestä asiayhteydestään. Virtaava lyhytviestintä ja sisältöjen ohjaaminen paikasta toiseen voi jopa johtaa viestin tulkitsemisen vastakkaiseen suuntaan kuin viestin lähettäjän tarkoitus oli.

Kiivastahtinen someviestintä elää hetkessä. Kiivastuksissaan tai kiireissään ihminen viestii toisin kuin rauhallisessa tilanteessa. Helppo ja nopea viestintäympäristö johtaa äkkiä ylilyönteihin ja emotionaalisiin kuohahduksiin. Lisääntynyt lasten ja nuorten käytössä oleva laitekanta ovat myös lisänneet lieveilmiötä. Kiusaaminen ja erilainen häiriköinti vaativat erityistä tarkkuutta ja huomiota aikuisilta.

Sosiaalinen media tukee ja helpottaa yhteistyötä, yhteisöllistä oppimista, avointa innovointia ja tiedon sekä osaamisen jakamista. Verkon kautta tapahtuva vuorovaikutus:

  • mahdollistaa maantieteellisesti laajan yhteistyön
  • auttaa ylittämään toimiala- ja oppiainerajoja
  • antaa tilaa erilaisten vahvuuksien yhdistämiselle
  • tukee ja korvaa ammatillista täydennyskoulutusta
  • edistää informaation vapaata liikkumista
  • rakentaa luontevasti yhteistyösuhteita ja
  • mahdollistaa kekseliään uudistavan työskentelyn.

Vuorovaikutus johdattaa ymmärtävään oppimiseen

Vuorovaikutus auttaa ymmärtämään asioita. Hyvin strukturoitu vuorovaikutus johtaa aktiiviseen tiedonkäsittelyyn ja samalla tiedonkäsittelytaitojen kehittymiseen. Vanha lähtökohta oppimisesta ei korostanut niinkään vuorovaikutusta vaan tiedon vastaanottamista ja omaksumista. Opettaja valikoi ja annosteli tiedon. Tiedonjakelumalli ei enää riitä opettamisen ohjenuoraksi, sillä monilla aloilla tieto lisääntyy ja muuttuu jatkuvasti. Oppija tarvitsee tiedonkäsittelytaitoja, jotka kehittyvät luontevasti vuorovaikutuksen avulla. Opettajan roolissa korostuu työskentelyprosessin suunnittelu ja oppimisen mahdollisuuksien kokoaminen mielekkääksi kokonaisuudeksi.

Jos oppija muistaa ja toistaa asioita, muttei osaa keskustella asioista, oppiminen on jäänyt pintatasolle. Elinikäisen oppimisen valmiuksiin kuuluvat informaatiotulvan aikakaudella kriittinen tiedonkäsittely, hyvät tiedonhankintataidot sekä kykyä käyttää ja jalostaa tietoa. Kaikissa näissä taidoissa yhteistyö muiden oppijoiden kanssa on eduksi. Vuorovaikutus on oppimisen ydintä ja hyvä opettaminen vuorovaikutuksen edistämistä.

Vuorovaikutuksen rinnalla tarvitaan yksilöllisen työskentelyn hetkiä, jolloin vuorovaikutus tapahtuu oppisisältöjen kanssa, oppijan mielessä tai taitoja harjoitellen. Kun oppija tekee näitä yksilöllisen työskentelyn hetkiä näkyväksi esimerkiksi videoimalla tai bloggaamalla oppimispäiväkirjaansa, opettaja ja vertaiset voivat antaa palautetta ja ohjata vaikeissa kohdissa eteenpäin. Näin toimimalla myös oppimisen ongelmakohdat tulevat näkyviin.

Sovelluksia opettamiseen

Perinteinen vuorovaikutteinen opiskelumuoto kautta aikojen on ollut opetuskeskustelu. Sosiaalinen media on lisännyt jutustelevaa kirjoittamista. Etuna on keskustelun tallettuminen digitaaliseen muotoon. Keskusteluihin voidaan palata ja syntynyttä sisältöä voidaan työstää eteenpäin. Keskustelutehtävissä opettajan on hyvä miettiä oma roolinsa etukäteen ja ilmoittaa se heti alussa: osallistuuko hän keskusteluun ja millä tavalla. On myös tärkeää etukäteen kertoa keskustelun painoarvo arvioinnissa.

Esimerkkejä keskusteluluontoisista sosiaalista mediaa hyödyntävistä oppimistehtävistä:

  • Oppijat kommentoivat toistensa blogeihin.
  • Opettaja esittää pulmatehtäviä blogissa, oppijat ratkovat pulmaa kommenteissa.
  • Chatissä keskustellaan opeteltavalla kielellä.
  • Sosiaalisen median verkostoissa voidaan haastatella asiantuntijoita. Esimerkiksi wikiin voi kutsua asiantuntijavieraan vastaamaan oppijaryhmän laatimiin kysymyksiin. Vierailuja voidaan toteuttaa myös Skypellä tai muulla videoyhteydellä.

Luovuudelle on paljon tilaa, kun sosiaalista media käytetään vuorovaikutusympäristönä. Mobiivälineet lisäävät reaaliaikaisen puheen, videoiden, valokuvien ja pelillisten sovellusten käyttämistä vuorovaikutteisesti oppimistilanteissa.

Verkkoviestinnän taidot

Sosiaalisen median käyttötaidot eivät periaatteessa ole sen kummempia kuin inhimillisen toiminnan perustaidot muutenkaan: toimi toisia kohtaan, kuten toivot itseäsi kohtaan toimittavan. Vaikka aihetta ajattelisi järjellä, ihminen on sosioemotionaalinen toimija. Oman suolansa verkkoviestintään tuovatkin tunnereaktiot, kuten koukuttuminen, hurmautuminen tai aggression purkaminen.

Toimintakulttuurien näkökulmasta some on tuore ilmiö. Sosiaalisen median laaja ja monimediainen vuorovaikutusympäristö on edelleen monille tuntematon ja uusi. Koska vanhemmilla sukupolvilla ei ole pitkäaikaista kokemusta sosiaalisen median maailmoista, eivät aikuiset kykene omaan elämänkokemukseensa nojaten opastamaan nuoria sometaitoihin. Toisaalta ne nuoret, jotka ovat syntyneet verkkoviestinnän aikakaudella, eivät oman elämänkokemuksensa vähäisyyden vuoksi osaa automaattisesti soveltaa somen käyttötaitojaan oppimisen, tutkimuksen ja työnteon yhteyksiin. Nuorilla on myös vaikeuksia hahmottaa oman netti-identiteetin rakentumista suhteessa aikuistumiseen ja omaan tulevaisuuteen.

Nyrkkisäännöt verkkoviestintään

  • Tee sitä muille, mitä toivot itsellesi tehtävän.

  • Ole kohtelias ja ystävällinen. Viesti omaan tyyliisi, mutta pyri olemaan ytimekäs. Otsikoi kuvaavasti, mene heti asiaan, karsi ja tiivistä.

  • Älä loukkaa toisia. Tämä koskee myös nimien mainitsemista sekä kuvien ja muun digitaalisen aineiston julkaisemista.

  • Nimimerkin tai pelkän etunimen käyttäminen on eräs tapa suojata esimerkiksi pienten koululaisten identiteettiä.

  • Avoin ja nopea mikroviestintä, kuten Twitter, voi leimahtaa julkiseksi haukkumiseksi, ja tilannetaju voi kadota. Koeta asettua kohteen asemaan.

  • Tutustu käyttöoppaisiin ja ohjeisiin, taustatietoihin ja muuhun helposti verkosta löydettävään ennen kuin kysyt apua muilta.

  • Hallitse omaa aikaasi. Jos sähköinen viestintä uhkaa kaapata ajan, etsi parempia toimintatapoja. Sähköisen viestinnän pitäisi on tarkoitus vähentää työtaakkaa.

  • Jos verkkoviestintä kuormittaa, opettele asia kerrallaan. Hae jokaisen uuden asian kohdalla omaan toimintaasi soveltuvia järkeviä toimintatapoja.

  • Puhelinyhtiö Elisa (Communications) julkaisi vuoden 2000 alussa klassikoksi tulleen mainoslauseen: "Haluan olla kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa, nyt ja aina." Aikaan ja paikkaan sidottu ihminen nääntyy ilman lepoa ja rauhoittumista. Mahdollisuus viestiä missä ja milloin vain vaatii itsesäätelyä.

Varjopuoliin kannattaa etsiä lääkkeitä

Sosiaalinen media voi kuormittaa ihmistä ähkyyn saakka, aiheuttaa pahanlaista riippuvuutta, viedä aikaa, lamauttaa liikuntaharrastukset ja etäännyttää läheisistä ihmisistä. Toki samat välineet voivat keventää työntekoa, tuoda ystävät lähelle sekä tarjota tilaa luovalle ongelmanratkaisulle ja motivoivalle yhteistoiminnalle.

Kaikilla ei ole kapasiteettia säädellä omaa toimintaansa niin, että haitat eliminoituvat ja hyödyt korostuvat. Nettiriippuvuus on todellinen ongelma, joka tulee esille myös lasten ja nuorten kanssa. Sosiaalisten verkkopelien ohella riippuvuus voi syntyä myös vuorovaikutukseen, vaikkapa Facebookin käyttöön. Monissa oppilaitoksissa onkin pohdittu, miten nettiriippuvuuteen voi puuttua.

Opettajia mietityttää, miten oppitunneilla jää aikaa oppiaineen opiskeluun, jos oppijoita pitää hätistellä pois koukuttavilta sivuilta. Samoin se, miten keskittymiskykyä voidaan lisätä ja tarkkaavaisuus suunnata oppimisen kannalta olennaiseen.

Anne Rongas 2011. Päivitetty 2016, Anne Rongas ja Kaisa Honkonen.

Lisätietoa

Yhdessä oppimista:
Sosiaalisen median lukiokurssin wikissä

TIEKE
Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus

Yksityinen kielitoimisto
Monipuolisesti verkkoviestintään liittyvää asiaa.

Harto Pönkä:
SlideShare-esitykset ja blogi.

Reilun somen säännöt
Helsingin yliopiston viestinnän ja filosofian tutkijoiden koostamat ohjeet.

KenGuru:
Videoita koulujen tvt-toteutuksista

Tampereen yliopiston Verkko-tutor:
Vuorovaikutus – tavoitteettomasta keskustelusta dialogiin

Tuija Aallon blogi:
Tuhat sanaa

Marko Forssin vuonna 2014 julkaistu kirja “Fobban sosiaalisen median selviytymisopas” käsittelee kiusaamisen ja rikoksen näkökulmasta Internetissä toimimista. Forss on Suomen ensimmäinen nettipoliisi, joka aloitti 2008 päätoimisen työskentelyn netissä.