Tvt:n tiimoilta -blogi

Kaksi reittipistettäni - Oppimaan GPS-paikantimen kanssa

GPS-paikantimet (Global Positioning Systems) ovat arkipäiväistyneet ja yleistyneet jopa kännyköissä. Miksipä emme siis hyödyntäisi niitä myös opetuksessa, kun ne vielä kaiken lisäksi motivoivat nuoria opiskelemaan tutkivan ja kokeellisen oppimisen kautta!

Saatuani koululleni ensimmäisen GPS-laitteen mietin, miten voisin parhaiten hyödyntää sitä opetuksessani. En ajatellut GPS-laitetta teknisenä välineenä, jonka käyttöä pitäisi opettaa, vaan mietin sitä, miten se voisi tehdä tunneistani helpompia ja mielenkiintoisempia. Eräänä yönä sain loistoidean ja keksin lähteä paikantamaan koirankakkoja. Koirankakkatutkimuksen kautta pääsimme ulos tutkimaan tunteita herättävää aihetta, johon kaiken lisäksi pystyimme myös vaikuttamaan.

Tutkimuksessa kiersimme ensin kaupungilla GPS-laitteen kanssa ja merkkasimme sen muistiin kakkojen koordinaatit. Luokassa siirsimme GPS-laitteiden havainnot karttapohjalle. Laaditulta kartalta opiskelijat totesivat heti, että ongelmana oli jäteastioiden sijoittelu ja puute. Niinpä laadimme kunnalle aloitteen, jonka ansioista jätösasioita saatiin lisää. Loppujen lopuksi GPS aktivoi opiskelijoiden lisäksi myös kaupungin virkamiehet – voiko tunnilta enää enempää toivoa?

Tässä tapauksessa GPS oli vain väline, jolla päästiin innolla ja nopeasti tutkittavan ongelman kimppuun. Voidaankin sanoa, että GPS-paikannin pitäisi nähdä ennemminkin uutena teknologisena opetuksen apuvälineenä kuin pelkkänä maantieteen opetussuunnitelmaan kuuluvana pakollisena oppisisältönä. Maantieteen lisäksi GPS-laitteita voi helposti hyödyntää myös muissa aineissa. Uskon, että GPS-paikantimien käyttö yleistyy pian myös esimerkiksi historian, liikunnan, kemian ja jopa kielten opetuksessa.  

Toinen keskeinen GPS-kokemukseni oli Portugalissa vuonna 2009 järjestetty eTwinnining –konferenssi. Kyseisessä koulutuksessa tutustuttiin mobiilaitteiden opetuskäyttöön ja laadittiin kansainvälisiä projekteja GoogleEarthin ja GPS-paikannuksen ympärille. Siellä sain ensimmäisen kerran laajemmassa mittakaavassa huomata, että myös muiden oppiaineiden opettajat innostuvat helposti ja nopeasti GPS-paikannukseen. Se tuntui maantieteen opettajasta hienolta!

Portugalin konferenssissa työskentely toteutettiin kulkemalla maastossa reitti, niin sanottu ”mobiilipolku”, jonka varrelta kerättiin erilaisia havaintoja. Biologit ja maantieteilijät kuvasivat kasveja, fysiikan ja kemian opettajat mittasivat ilmanlaatua, kieltenopettajan filmasivat videoita. Kaikissa ryhmissä havainnot kytkettiin GPS-laitteella paikkaan ja ne esitettiin satelliittikuvan päällä Google Earth -ohjelmalla. Siis melkeinpä missä tahansa opetettavassa asiassa voidaan käyttää apua GPS-laitteita, jos havaintoja kerätään maastosta. Tai voisihan sitä tunnin toteuttaa myös antamalla oppilaille koordinaatit geokätköilyn malliin.

Niko Kaikkonen, Maantieteen ja biologian opettaja, Joensuun lyseon lukio

Saatuani koululleni ensimmäisen GPS-laitteen mietin, miten voisin parhaiten hyödyntää sitä opetuksessani. Eräänä yönä sain loistoidean ja keksin lähteä paikantamaan koirankakkoja. Koirankakkatutkimuksen kautta pääsimme ulos tutkimaan tunteita herättävää aihetta, johon kaiken lisäksi pystyimme myös vaikuttamaan.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on kuusi miinus neljä?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.