Arkkitehtuuria tuhannen euron seteleissä

Eeva Astala

Kuvataideopettaja Kaapo Salmisen mukaan taide- ja taitoaineissa saa kokeilla elämää, ilmaista tunteita sekä oppia katsomaan maailmaa. ”Arkkitehtuurikasvatus luo ymmärrystä, joka liittyy ympäristön havainnointiin, analysointiin ja tulkintaan.” Hämeenlinnan Kaurialan koulussa opettava Salminen kertoo olevansa kiinnostunut kuvataiteen sisäisestä integraatiosta.

Mitä tapahtuu kauhuelokuvassa, joka sijoittuu koulun hylättyyn vessaan? Kuvataanko elokuvassa ydinsodan jälkeistä maailmaa vai zombien hyökkäystä? Kaurialan koulun oppilaat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet kuvankäsittelyllä kauhuelokuvan julisteen, jonka kuvituskuva on otettu koulurakennuksen vanhoissa vessoissa. Salmisen kuvataidetunneilla oppilaat katsovat tuttua koulurakennusta uusin silmin esimerkiksi tarinoiden ja tunnelmien kautta.

Arkkitehtuuriin tutustutaan esimerkiksi median välinein ja keinoin. Muotoilusta puhuttaessa käsitellään myös mainontaa ja markkinointia Graafista suunnittelua ja arkkitehtuuria oppilaat pohtivat esimerkiksi suunnitellessaan uuden tuhannen euron setelin. ”Seteleissä korostetaan eurooppalaisille yhteisiä arvoja.” Paperirahan pääasiallisena kuvituksena on eri aikakausien ja tyylisuuntien arkkitehtuurin piirteitä antiikista modernismiin. Uuden tuhannen euron setelin kuvituksen lähtökohdaksi otettiin oma koulu ja sen arkkitehtoniset piirteet.

Ideoinnin taito

Kuvataiteen tunneilla opitaan tekemällä. Tekniikoiden opiskelu ja ongelmanratkaisu kulkevat käsi kädessä. ”Harvoin opiskellaan pelkästään vesivärilaveerausta” Salminen toteaa. Kuvataiteen sisäinen integraatio tarkoittaa, että useampia kuvataiteen sisältöjä opiskellaan samassa tehtävässä. Hän kokee integroivan opetuksen mielekkääksi myös itselleen: ”Tykkään soveltavasta kuviksen opetuksesta, en ole varsinaisesti mikään taiteilijatyyppi”.

Muotoilun ja arkkitehtuurin opetukseen liittyy olennaisesti suunnittelun ja ideoinnin oppiminen. ”Luova prosessi on kaikille erilainen. Pitää tarjota useampia tarttumapintoja, asioita joista ottaa kiinni ja alkaa suunnitella ja keksiä.” Salminen korostaa, että suunnittelutehtävissä on hyvä edetä johdonmukaisesti, mutta tarjota vaihtoehtoisia tulokulmia aiheeseen. Esimerkiksi kauhuleffajulisteita suunniteltaessa jotkut aloittivat keksimällä elokuvalle nimen, toiset inspiroituivat paikan valokuvaamisesta tai elokuvan juonen kehittelystä.

Kulttuuri- ja aikasidonnainen ympäristö

Arkkitehdin koulutuksen saanut Salminen näkee arkkitehtuurin tilan taiteena. ”Kautta aikojen on ihmisten unelmia ja tunteita tuotu esiin rakentamisessa”. Tärkeää on keskustella oppilaiden kanssa rakennetun ja esineympäristön kulttuuri- ja aikasidonnaisuudesta. Historiaa ja tyylisuuntia opiskellessa on hyvä ymmärtää taustalla vaikuttava ajatusmaailma. Lähiympäristöön tehdyillä retkillä tutustutaan arkkitehtuuriin vertailemalla eri aikoina rakennettuja ympäristöjä. ”Joskus tulevaisuudessa oppilaat pääsevät vaikuttamaan omaan elinympäristöönsä. On hyvä ymmärtää jo varhain, että päätöksen takana on ihminen”.

Salmisen mukaan arkkitehtuurikasvatus pyrkii lisäämään ymmärrystä ja vaikutuskeinoja asioissa, jotka liittyvät ympäristön laatuun ja muutoksiin: ”Meidän tulisi oppia arvioimaan rakennettua ympäristöä. Siten oppisimme arvostamaan sen hyviä puolia, huomaamaan ongelmia ja vaatimaan parannuksia.”

Kaapo Salminen opettaa kuvataiteen lisäksi teknistä työtä yhdessä Harri Hannelinin kanssa. Kuvissa 9. luokan oppilaat tekevät valitsemaansa projektia valmiiksi ennen kevään viimeisiä tunteja. Osa oppilaista rakentaa löylykauhaa, toiset korjailevat mopojaan. Oppilaiden harrastustoiminta on elävä osa koulutyötä.