Käsin muotoiltu, kehosta lähtien

Eeva Astala

Taide- ja muotoilukoulu Taika tarjoaa kuvataiteen laajan oppimäärän mukaista taiteen perusopetusta Lahdessa. Taika on Lahden ammattikorkeakouluun kuuluvan Muotoilu- ja taideinstituutin yksikkö. Taikan opettaja Leena Töyrylä opettaa lapsille ja nuorille muotoilua monipuolisesti. Muotoilun ja arkkitehtuurin opetus lähtee Töyrylän mukaan omakohtaisesta kokemuksesta.

Muoti- ja vaatesuunnittelun työpajakurssilla seitsemän nuorta ompelee itselleen mitä erilaisimpia paitoja, mekkoja tai takkeja. Opettaja Leena Töyrylä neuvoo työvaiheissa ja miettii ratkaisuja oppilaiden kanssa yhdessä. Ongelmat ratkeavat keskustelemalla ja kokeilemalla. Välillä korjataan ja tarkastellaan tulosta uudestaan. Uniikit vaatekappaleet ovat tekijöidensä näköisiä, jopa osa kaavoista on tehty itse. ”Kun itse tekee, niin oppii näkemään myös kaiken ympäröivän uudessa valossa, eikä ota sitä valmiiksi annettuna.”

Leena Töyrylä kertoo Taide- ja muotoilukoulu Taikan opetuksen pohjaavan käsityöllisen muotoilun ajatukselle: ”Toimintamme muotoilun saralla perustuu käsityölliseen tekemiseen.” Käsityöllinen muotoilu on ala, jolla ei tutkita teollisen sarjatuotannon vaatimuksiin sopivaa muotoilua, vaan suunnittelija ja valmistaja ovat usein sama henkilö. Tekeminen on usein materiaalilähtöistä, sillä materiaalin tuntemus on keskeinen osa muotoilijan ammattitaitoa.

Kokemuksellisuus suunnittelun lähtökohtana

Taide- ja muotoilukoulu Taikassa toteutettiin lukuvuoden mittainen Iloa varpaille - muotoilukasvatushanke. Projektin teemaksi valittiin kenkä. Muotoilua tutkittiin koristautumisen, muodin ja pukeutumisen kautta. Töyrylä pitää tärkeänä, että suunnittelun lähtökohtana on oppilaan omakohtainen kokemus. ”Kaikki meistä, ihan pienet lapsetkin tietävät miltä jalassa oleva kenkä tuntuu.” Iloa varpaille -hankkeessa jokainen kenkäpari muotoiltiin tekijän jalkaan istuvaksi, vaikka suurinta osaa kengistä ei voinutkaan käyttää arjessa. ”Ihminen on aina tilallinen, kolmiulotteinen”, Töyrylä toteaa. Jokaiselle tuttu kehollinen kokemus esimerkiksi vaatteen istuvuudesta on hyvä lähtökohta konkretisoida muotoilun kysymyksiä.

Kuvataiteen ja muotoilun häilyvät rajat

Töyrylää kiinnostaa taiteen ja muotoilun raja-aitojen ylittäminen. Missä vaiheessa kappaleesta tulee muotoiltu tuote? Töyrylä ottaa esimerkiksi oppilastyönä tehtävän hameen. Käsinmaalatun kankaan voisi kehystää vaikka tauluksi. ”Kangas on maalaus, se on pinta. Mutta yhtä hyvin siitä voi tehdä hameen tai vaatteen. Siinä kohtaa kun kankaasta suunnitellaan vaate, mennään muotoilun puolelle. Maalaus muuttuu kolmiulotteiseksi esineeksi.” Töyrylä kertoo yhdistelevänsä opetuksessaan paljon muotoilun, käsityön ja kuvataiteen teemoja ja toimintatapoja.

Iloa varpaille -näyttelyn jalkineille valmistettiin myös kenkälaatikot. Laatikoihin jokainen oppilas toteutti graafisen ilmeen tai kuvan valitsemallaan tekniikalla. Pakkausmuotoilun tutkiminen yhdistyi kuvataiteen opiskeluun. Vaihtoehtojen ja ratkaisutapojen runsaus ja vaihtelevuus inspiroi opettajaa: ”Kenkäprojektia tehtäessä jokaisen oppilaan työ oli erilainen, niin käsialan, koon, materiaalien kuin värienkin osalta.” Muotoilun opettaja nauttii nähdessään jokaisen keksivän oman tarinansa. Jaetut onnistumisen kokemukset ja vuorovaikutus oppilaiden kanssa ovat työn parhaita puolia.