Liikunnan opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1–2, 3–6 ja 7–9

Fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky

Liikunnanopetuksen tavoitteena on edistää oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä sekä tukea hänen hyvinvointiaan ja terveyttään. Kokonaisvaltaisuudesta pyritään huolehtimaan sillä, että tavoitteet ja sisällöt jaetaan niin fyysisen, sosiaalisen kuin psyykkisen toimintakyvyn osa-alueisiin. Toimintakyvyllä tarkoitetaan fyysisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä edellytyksiä selvitä erilaisista arkielämään kuuluvista perustoiminnoista ja asioinneista. Mitä parempi toimintakyky on, sitä vaativammista tehtävistä oppilas selviää ilman toisen apua. Hyvä toimintakyky vahvistaa myös hyvinvoinnin edellytyksiä.

Fyysinen toimintakyky tarkoittaa elimistön toiminnallista kykyä selviytyä fyysistä ponnistelua vaativista tehtävistä. Se kertoo taidoista suoriutua erilaisia motorisia perustaitoja edellyttävistä tehtävistä sekä kyvystä selviytyä taitojen taustalla vaikuttavien erilaisten ominaisuuksien kuten kestävyyttä, voimaa, nopeutta ja liikkuvuutta edellyttävistä tehtävistä. Koska fyysiset ominaisuudet ovat merkittävästi yhteydessä oppilaiden kasvuun ja kehitykseen, liikuntatuntien tavoitteiden ja keskeisten sisältöjen tulee olla erilaisia eri luokkatasoilla. Tutustu tarkemmin tukimateriaalin Liikunnan tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet -kohtaan / Fyysinen toimintakyky.

Sosiaalinen toimintakyky. Oppilaan psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi riippuvat hyvin pitkälti siitä, minkälaisia sosio-emotionaalisia eli tunne-elämää ja ihmissuhteita tukevia taitoja he onnistuvat itsenäisesti tai liikuntakasvatuksen avulla omaksumaan. Tunnetaitoja tarvitaan tasapainoisen ja tarkoituksenmukaisesti toimivan tunne-elämän kannalta. Sosiaaliset taidot auttavat puolestaan saavuttamaan myönteisiä sosiaalisia tavoitteita ja parantavat ihmisten välistä vuorovaikutusta. Sosio-emotionaaliset taidot liittyvät oppilaan eettis-moraaliseen ajatteluun ja arvomaailmaan. Moraalisesti toimiva oppilas auttaa toisia, on myös sosiaalinen sekä välttää aggressiivista käyttäytymistä. Tutustu tarkemmin tukimateriaalin Liikunnan tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet -kohtaan / Sosiaalinen toimintakyky.

Psyykkisellä toimintakyvyllä tarkoitetaan oppilaan elämänhallintaan ja -tyytyväisyyteen, mielenterveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä asioita. Psyykkinen hyvinvointi koostuu autonomiasta, pätevyydestä sekä sosiaalisesta yhteenkuuluvuuden tunteista. Psyykkiseen hyvinvointiin liittyy myös esimerkiksi myönteinen minäkuva, vahva itsetunto, tunne todellisuuden ymmärtämisestä, hyvä motivaatio sekä kokemus niin fyysisestä, sosiaalisesta kuin psyykkisestä turvallisuuden tunteesta. Näiden lisäksi psyykkiseen hyvinvointiin kuuluu vielä oppilaan itsearvostus, mielialaan sekä voimavaroihin ja taitoihin liittyvät tuntemukset selvitä mm. erilaisista haasteellisista tehtävistä tai tilanteista. Psyykkistä hyvinvointia edistävät hallinnan tunne, sosiaalinen tuki, sitoutuminen sekä mielekkyyden ja normaaliuden kokeminen. Tutustu tarkemmin tukimateriaalin Liikunnan tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet -kohtaan / Psyykkinen toimintakyky.

Vuosiluokkakokonaisuuksien huomioon ottaminen

Jokainen oppilas kasvaa ja kehittyy yksilöllisesti omaa vauhtiaan biologisen perimänsä ja kasvuympäristönsä yhteisvaikutuksena. Joitain yleisiä kasvun ja kehityksen edellyttämiä painopisteitä on kuitenkin yleistettävissä eri vuosiluokkatasoille.

Vuosiluokilla 1–2 opetuksen tavoitteissa korostuu havaintomotoristen taitojen ja motoristen perustaitojen leikinomainen oppiminen niin, että lapsi saa runsaasti liikuntaan liittyviä myönteisiä kokemuksia. Opetus perustuu paljolti tehtäviin, joissa tehdään asioita yhdessä. Näin voidaan samalla opetella yhdessä tekemisen perusteita eli vuorovaikutustaitoja ja omien tunteiden ilmaisun säätelyä.

Vuosiluokilla 3–6 opetuksen tavoitteiden painopiste siirtyy perustaitojen vakiinnuttamiseen ja monipuolistamiseen samalla, kun kehitetään erityisesti sosiaalisia taitoja. Liikunnallisen elämäntavan valmiudet kehittyvät, kun monipuolinen, fyysisiä ominaisuuksia harjaannuttava vuorovaikutuksellinen opetus tukee oppilaiden hyvinvointia, kasvua itsenäisyyteen ja osallisuuteen. Oppilailta voidaan edellyttää oman kehitysvaiheensa mukaisesti osallistumista toiminnan suunnitteluun ja vastuulliseen toteuttamiseen.

7–9 -vuosiluokille tultaessa tavoitteiden pääpaino siirtyy taitojen ja fyysisten ominaisuuksien soveltamiseen eri liikuntamuotoihin ja -lajeihin. Ikävaiheelle tyypillinen kehitystehtävä on tukea nuoren tasapainoista psyykkistä kehitystä antamalla mahdollisuuksia osallistua toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin sekä edellyttää vastuunkantamista. Yläluokilla opetellaan tunnistamaan päivittäiseen hyvinvointiin liittyviä tekijöitä sekä kannustetaan terveyttä edistävään omaehtoiseen vapaa-ajan liikunnanharrastamiseen.

Lajilähtöisestä opettamisesta perustaitojen, ominaisuuksien ja pätevyyden tunteen vahvistamiseen

Vuoden 1985 Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa liikunnan keskeiset sisällöt kuvattiin liikunta- ja urheilulajien avulla. Lajiajattelu oli 1980-luvulla keino lisätä liikunnanopetuksen yhtenäisyyttä. Lajilähtöistä ajattelua haastavat muun muassa uusien lajien synty, käytettävissä olevan ajan rajallisuus sekä opettajan mahdollisuudet seurata ja omaksua uusia lajeja. Lisäksi monien lajien yksipuolisuus sekä koulujen paikalliset resurssit ja olosuhteet aiheuttavat ristiriitoja opettajille ja opetukselle. Perusopetuslain 2 §:n mukaan opetuksen tavoitteena on antaa elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja eli valtakunnallisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden liikunnan tulee tarjota liikuntamuotoja ja urheilulajeja pysyvämpiä lähtökohtia. Liikuntamuodoilla tarkoitetaan tarkoituksenmukaista liikkumista eri liikuntaympäristöissä, kuten sisällä salissa (esim. voimisteluvälineiden, pallojen, musiikin tai telineiden avulla) tai ulkona (esim. kentällä, metsässä tai rinteessä) eri vuodenaikoina. Liikuntamuotoja ovat esimerkiksi jää-, lumi-, luonto-, perus-, musiikki- ja tanssiliikunta sekä palloilut ja voimistelut. Liikuntalajit sen sijaan perustuvat urheilulajeihin ja niiden tavoitteena on erilaisten lajitekniikoiden oppiminen.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2004 liikunnan analyysin pohjalta voitiin nähdä useiden opetuksen järjestäjien liikunnan opetussuunnitelmien rakennetun lajikeskittyneesti, vahvasti eri lajien taitotehtävien varaan. Tällöin opetuksessa ei keskitytä riittävästi liikunnallisiin perustaitoihin, joiden soveltamista ja yhdistelyä eri liikuntamuodot ja -lajit ovat. Toiminnallisessa oppiaineessa liikuntamuodot ja -lajit ovat välineitä opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Perustaitojen ja toimintakyvyn eri osa-alueiden merkityksen ymmärtämistä tulee vahvistaa myös paikallisia opetussuunnitelmia kehitettäessä. Opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista kehittävät toimintamenetelmät sekä fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn ja yleisen hyvinvoinnin edistäminen liikunnalla on huomattavasti tärkeämpää kuin yksittäisten liikuntalajien taitotehtävien yksityiskohtaiset kuvaamiset.

Fyysisen kunnon testaamisesta kohti toimintakyvyn arviointia

Tutkimukset ovat osoittaneet, että fyysisen kunnon arviointi voi ohjata liikunnalliseen elämäntapaan silloin, kun oppilas ymmärtää, mitä merkitystä arvioitavalla asialla on hänelle juuri nyt (kuten päivittäiselle vireystilalle tai mielialalle) ja mitä hyötyä siitä on hänelle (esim. jaksaa opiskella keskittyneemmin) sekä kokee sen kannustavana (tunne siitä että kelpaa tällaisenaan, mutta asiassa voi pienellä harjoittelulla edistyä) ja huomaa voivansa kehittyä siinä (eli saa tietoa miten hän voi kehittää arvioitavaa asiaa ja voi havaita edistyvänsä).

Hyvin pitkään oppilaiden ajateltiin oppivan pitämään huolta omasta fyysisestä kunnostaan säännöllisten kuntotestausten avulla. Valitettavasti tämä tavoite on jäänyt saavuttamatta liian monella oppilaalla. Kuntotesteistä on muodostunut monelle oppilaalle voimakkaita kielteisiä kokemuksia, joita he saattavat muistella vielä pitkään koulun jälkeenkin. Testitilanteiden synnyttämien kielteisten kokemusten taustalla on monia eri syitä. Kielteisiä kokemuksia syntyy esimerkiksi silloin, kun oppilas kokee nöyryytystä, häpeää tai kohtuuttoman suurta pelkoa. Heikko suoriutuminen testitilanteessa voi johtaa myös oppilaan kiusaamiseen.

Jotta jokaisella on psyykkisesti turvallinen olo liikuntatunneilla, myös fyysistä toimintakykyä arvioitaessa, opettajan tulee huolehtia turvallisesta työskentelyilmapiiristä. Liikuntaryhmän ilmapiirin vaikuttavat muun muassa opettajan valitsemat organisointi- sekä palautteenantotavat. Esimerkkeinä mielekkäistä organisointitavoista ovat sellaiset ryhmittelyt ja työskentelymuodot, joissa kukaan oppilas ei tahtomattaan joudu yksin muiden katseiden kohteeksi. Myönteistä ja kannustavaa palautetta voi antaa monin eri tavoin. Oleellista on kuitenkin huomioida jokainen siten, että kaikki saavat palautetta jostain onnistuneesta asiasta tai tehtävästä.

Monipuolinen arviointi ja siihen perustuvan ohjaavan palautteen antaminen ovat opettajien keskeisiä pedagogisia keinoja oppilaiden koko kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Oppilaita ohjataan sekä itsenäisesti että ryhmänä tarkastelemaan edistymistään ja työnsä tuloksia suhteessa tavoitteisiin ja niihin onnistumisen kriteereihin, joista on yhdessä keskustellen sovittu työtä aloitettaessa.

Liikuntaan voi syntyä myönteinen suhtautuminen silloin, kun myönteisiä asioita on enemmän kuin kielteisiä.

Fyysisen toimintakyvyn arvioimiseksi on kehitetty valtakunnallinen Move! -seuranta- ja palautejärjestelmä, johon kuuluu fyysisen toimintakyvyn arvioimiseksi viisi erilaista osiota sekä niistä suoriutumisen pohjalta saatava palaute sekä oppilaalle itselleen että oppilaan huoltajille ja kouluterveydenhuollolle osana viidennen ja kahdeksannen vuosiluokan laajoja terveystarkastuksia. Move! -mittausten tuloksia ei käytetä oppilaan arvioinnin perusteina.

Move! -järjestelmään voi tutustua Opetushallituksen sivuilta (Edu.fi/move)

Keskeiset lähteet:

Jaakkola, T., Liukkonen, J. & Sääkslahti, A. 2013. Liikuntapedagogiikka, Jyväskylä: PS-kustannus.

Kalaja, S. 2013. Fyysinen toimintakyky ja kunto. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen ja A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 185-203.

Kokkonen, M. & Klemola, U. 2013. Liikunta tunne- ja ihmissuhdetaitojen opettamisen välineenä. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen ja A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 204-235.

Edu.fi/move

OPS 2016