Liikunnan tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokilla 1–2, 3–6 ja 7–9

Toimintakyky

Liikuntatunneilla opetellaan pitämään huolta omasta toimintakyvystä, opitaan kehittämään erityisesti fyysisen toimintakyvyn eri osa-alueita sekä opitaan ymmärtämään, miten toimintakyky vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Toimintakykyä opetellaan myös arvioimaan ja mittaamaan.

Toimintakyvyllä tarkoitetaan fyysisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä edellytyksiä selvitä erilaisista arkielämään kuuluvista perustoiminnoista ja asioinneista. Mitä parempi toimintakyky on, sitä vaativammista tehtävistä oppilas selviää ilman toisen apua.

Fyysinen toimintakyky

Fyysinen toimintakyky tarkoittaa elimistön toiminnallista kykyä selviytyä fyysistä ponnistelua vaativista tehtävistä. Nykypäivän koululaisten arkielämän perustoimintoja ja tehtäviä ovat muun muassa:

  • Koulumatkan kulkeminen omin lihasvoimin (perusopetusikäisillä kävelyä tai pyöräilyä vähintään 5 km)
  • koulu- ja harrastusvälineiden nostaminen ja kantaminen omin lihasvoimin
  • istuvan elämäntavan vaikutusten ennaltaehkäiseminen säilyttämällä kehon luonnollinen liikelaajuus erityisesti ylävartalossa ja lonkan koukistajissa
  • liikenteessä liikkuminen, jossa tarvitaan taitoa havainnoida ympäristöä ja reagoida siihen tarkoituksenmukaisesti
  • erilaisilla alustoilla liikkuminen, mm. tasapainon ylläpitäminen liukkaalla alustalla, rappusissa ja epätasaisessa maastossa
  • vedessä liikkuminen.

Fyysinen toimintakyky kertoo kyvystä suoriutua erilaisista kestävyyttä, voimaa, nopeutta ja liikkuvuutta vaativista tehtävistä, mutta myös havaintomotorisista taidoista ja motorisista perustaidoista. Toimintakyky paranee fyysisen aktiivisuuden avulla. Koska motoriset taidot ja fyysiset ominaisuudet ovat merkittävästi yhteydessä oppilaiden kasvuun ja kehitykseen, liikuntatuntien tavoitteiden ja keskeisten sisältöjen tulee olla hieman erilaisia eri luokkatasoilla.

Havaintomotoriset taidot ja kehon hahmottaminen

Havaintomotoriset taidot ovat taitoja, joilla oppilas hahmottaa omaa kehoaan ja sen eri osia suhteessa ympäröivään tilaan, käytettävään aikaan ja voimaan. Riittävät havaintomotoriset taidot ovat motoristen taitojen oppimisen perustana. Oppilas ei siis voi oppia liikkumaan ilman riittäviä havaintomotorisia taitoja. Vastaavasti mitä paremmat hänen havaintomotoriset taitonsa ovat, sitä helpommin hän oppii uusia liikuntataitoja, mutta myös niin sanottuja akateemisia taitoja eli lukemista, kirjoittamista ja laskemista. Hyvät havaintomotoriset taidot auttavat oppilaita selviämään myös liikenteessä.

Havaintomotoristen taitojen perustalla ovat kognitiiviset prosessit. Siksi niiden harjaannuttaminen edistää myös yleisiä oppimisen edellytyksiä. Havaintomotorinen oppiminen vaatii aistitoimintojen herkistämistä oleellisen tiedon poimimiseksi ympäristöstä. Tietoa kehostaan ja ympäristöstään oppilas hankkii liikkumisen kautta. Liikunnassa aistitoimintojen herkistäminen varmistetaan tarjoamalla oppilaalle vaihtelevan ympäristön, monipuolisten sisältöjen ja erilaisten välineiden avulla riittävästi näkö-, kuulo-, liike-, tasapaino- ja tuntoaistimuksia. Aistitoimintojen kehittäminen vaatii opettajalta harkittuja sisällönvalintoja ja huolellista ohjeiden ja palautteen antoa. Näin tuetaan myös erilaisiin liikuntatilanteisiin liittyvien ratkaisujen tekemisen oppimista.

Havaintomotoristen taitojen harjaannuttaminen on erityisen tärkeää alakoululaisilla, mutta vaikeudet havaintomotoriikassa saattavat selittää esim. yläkoululaisen vaikeuksia oppia palloilussa tarvittavia käsittelytaitoja, muita elämässä tarvittavia välineenkäsittelytaitoja tai tilanhahmotusta. Havaintomotorisia taitoja voi harjaannuttaa esimerkiksi käsittelemällä erilaisista materiaaleista valmistettuja erikokoisia ja painoisia palloja sekä ohjaamalla oppilasta suuntaamaan huomiotaan tehtävän onnistumisen kannalta oleellisiin asioihin.

Kehon hahmottaminen edellyttää kehon ääriviivojen sekä kehon eri osien ja sen eri puolten (etupuoli- vatsa, takapuoli - selkä, oikea/vasen kylki) tunnistamista, nimeämistä ja tahdonalaista liikuttamista. Kehonhahmotusta ja kehon tuntemusta kehitetään aikaa (hitaasti tai nopeasti), tilaa (kuten lähellä, kaukana, edessä, takana, sivulla, alhaalla, ylhäällä, vieressä ja välissä) ja voimaa säätelemällä. Riittävä kehonhahmotus on välttämätön edellytys muiden oppimisvalmiuksien kehittymiselle. Kun oppilas hahmottaa kehonsa hyvin, hänen on mahdollista oppia hallitsemaan tasapainoaan ja kehonsa asentoja sekä liikkeitä niin paikallaan kuin paikasta toiseen liikkumista edellyttävissä tehtävissä. Kehonhahmotus kehittyy tehtävissä, joissa oppilas saa erilaisia tuntoaistimuksia eri puolille kehoa, esim. uidessa, liikuttaessa telineillä tai vaikka painiessa.

Kehon oletetun keskilinjan ylittäminen (esim. oikealla kädellä sipaistaan vasenta olkapäätä) on tärkeää varmistaa esi- ja alkuopetuksessa, koska se on suoraan yhteydessä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen edellytyksiin. Monipuoliset kehonhahmotusta harjaannuttavat tehtävät ovat tärkeitä alakoulussa, mutta niitä ei pidä unohtaa myöskään yläkoulussa, jonka aikana oppilaan keho muuttuu merkittävästi. Hyvä kehonhahmotus ja myönteiset kokemuksen kehosta luovat pohjaa myönteiselle kehon kuvalle ja tukevat sitä kautta oppilaan psyykkistä hyvinvointia. Myönteiset kokemukset omasta kehosta auttavat oppilaita myös kestämään ulkonäköön kohdistettuja paineita.

Esimerkkejä eri luokkatasoille soveltuvista havaintomotorisia taitoja ja kehon hahmotusta harjaannuttavista tehtävistä ja sisältöalueista:

  • Vuosiluokat 1–2:
    Erilaisten muotojen, kirjainten ja numeroiden piirtäminen/muodostaminen oman kehon avulla, koko vartalon jännityksen ja rentouden vaihteleminen erilaisissa tehtävissä, liikkuminen eri tavoin erilaisilla nopeuksilla, erilaiset pujottelua ja väistämistä sisältävät tehtävät ja leikit sekä uinti.
  • Vuosiluokat 3–6:
    Kiinniottoleikit, voimistelu, musiikkiliikunta, hiihto sekä pallopelit ja -leikit.
  • Vuosiluokat 7–9:
    Suunnistus, pallopelit, tanssi, jooga ja kuntosaliharjoittelu.

Motoriset perustaidot

Kun havaintomotoriset taidot ovat kehittyneet riittävän pitkälle, motoriset perustaidot alkavat kehittyä. Motorisiksi perustaidoiksi kutsutaan sellaisia taitoja, joiden avulla oppilas selviää arkipäivän liikkumista vaativista tarpeista. Tällaisia arjen taitoja ovat esimerkiksi tasapainon ylläpitäminen, liikkuminen paikasta toiseen ja välineiden käsitteleminen. Motoriset perustaidot jaetaankin niiden käyttötarkoituksen perusteella kolmeen luokkaan: tasapainotaitoihin, liikkumistaitoihin sekä välineenkäsittelytaitoihin.

Oppilaiden tulee osata kävellä, juosta, hypätä, heittää, ottaa kiinni, potkaista ja lyödä, jotta hän voi osallistua muiden mukana erilaisiin peleihin ja leikkeihin. Perustaitojen soveltaminen erilaisiin ympäristöihin muuntaa perustaidot lajitaidoksi, eli mielekkäimmäksi tavaksi liikkua kyseisessä ympäristössä. Liikuntalajit ja niiden monipuoliset sovellukset nähdään suomalaisessa koululiikunnassa välineinä opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Yksittäisten liikuntalajien taitotehtävien sijaan tärkeitä ovat opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista kehittävät toimintamenetelmät sekä fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn sekä yleisen hyvinvoinnin edistäminen liikunnalla. Esimerkiksi kävely luistimet jalassa jäällä muuttuu vähitellen luisteluksi tai kävely musiikin rytmin mukaan muuttuu vähitellen erilaisten tempon vaihteluiden myötä tanssiksi. Mikäli perustaidot eivät ole riittävästi vahvistuneet ja automatisoituneet, uusien taitojen ja liikuntatehtävien oppiminen on vaikeaa.

Ensimmäisenä opitaan karkeamotoriset taidot eli suurilla lihaksilla tuotetut suuret liikkeet (esimerkiksi kirjain- ja numerokuvioiden piirtäminen ilmaan koko käsivarrella tai voimistelunauhalla). Vasta sen jälkeen opitaan pienten lihasten toimintaa ja liikkeiden hienosäätelyä edellyttäviä hienomotorisia taitoja.

Tasapainotaidot ovat taitoja, joilla kehon painopiste mukautetaan paikallaan olevaan (staattinen tasapaino) tai liikkuvaan (dynaaminen tasapaino) tukeen nähden siten, että keho pysyy tasapainossa. Tasapainoa ylläpitäviä taitoja ovat koukistus, ojennus, kierto, kääntyminen ja heiluminen. Tasapainoa tarvitaan myös paikalta lähtemisessä, pysähtymisessä, alastulossa ja harhauttamisessa. Tasapainotaidoilla keho pidetään hallinnassa, yleisimmin pystyasennossa. Siksi tasapainotaidot ovat ihmisen kaiken toiminnan ja liikkumisen perustana. Hyvä tasapaino luo edellytykset selvitä niin portaissa kuin vaihtelevissa maastoissa kompastelematta. Hyvät tasapainotaidot luovat myös edellytykset oppia liikunnan lajitaitoja, kuten esimerkiksi luistelua. Tasapainotaitoja voi harjaannuttaa mm. liikkumalla erilaisissa maastoissa erilaisilla välineillä tai musiikkia ilmentäen. Helppoa liikuntatehtävää voi vaikeuttaa pienentämällä tukipintaa (esim. tasapainoilu voimistelupenkin päällä tai kapealla puomilla) tai nostamalla kehon painopistettä (esim. polviseisonnasta päkiöiden varassa seisomiseen). Tasapainotaitoja tulee harjoitella jatkuvasti.

Esimerkkejä eri luokkatasoille soveltuvista tasapainotaitoja harjaannuttavista tehtävistä:

  • Vuosiluokat 1–2:
    Tasapainoilu lattiakuvioiden päällä, kävely esim. katukiveyksen, voimistelupenkin, liikuntasalin kenttäviivojen, maassa olevan hyppynarun päällä tai vaihtelevassa metsämaastossa, voimistelu sekä hippaleikit
  • Vuosiluokat 3–6:
    Voimistelu telineillä, kamppailut, luistelu, hiihto, pallopelit sekä musiikki- ja tanssiliikunta
  • Vuosiluokat 7–9:
    Voimistelu välineillä ja kehonhallintaharjoitteet, taitoluistelu ja jääpelit, laskettelu ja pallopelit.

Liikkumistaidot ovat taitoja, joiden avulla siirrytään paikasta toiseen. Liikkumistaitoja ovat esimerkiksi kieriminen, ryömiminen, konttaaminen, kiipeäminen, käveleminen, juokseminen, hyppeleminen, laukkaaminen ja uiminen. Liikkumistaitoja voidaan harjaannuttaa liikkumalla erilaisilla alustoilla (sali, kova/pehmeä hiekka, nurmi, jää, lumi, metsämaasto) tasamaalla, ylämäkeen ja alamäkeen. Hyödyllistä on myös opetella liikkumaan eteen, taakse, molemmille sivuille, ylös ja alas. Voiman käytön säätelyä voi opetella harjoittelemalla voiman käytön vaihtelua. Liikutaan esimerkiksi rytmin tai musiikin mukaan, musiikin äänen voimakkuuden tasoja ilmentäen. Liikkumistaitoja tulee harjoitella jokaisella liikuntatunnilla.

Esimerkkejä eri luokkatasoille soveltuvista liikkumistaitoja harjaannuttavista tehtävistä:

  • Vuosiluokat 1–2:
    Temppuradat, hyppelyradat, juoksu- ja kiinniottoleikit, erilaisissa maastoissa käveleminen ja juokseminen
  • Vuosiluokat 3–6:
    Telineradat, perusliikunta, luistelu, hiihto, suunnistus ja retkeily
  • Vuosiluokat 7–9:
    Parkour, circuit, pallopelit ja frisbee golf.

Välineenkäsittelytaidot ovat koko kehon taitoja, joiden avulla lapsi pystyy käsittelemään esineitä, välineitä ja telineitä. Käsittelytaitojen kehittyminen edellyttää havainto- ja motoristen toimintojen yhteistyötä ja siksi ne ovatkin oppilaalle kaikkien vaativimpia motorisia tehtäviä. Välineenkäsittelytaidot voidaan jakaa karkeamotorisiin ja hienomotorisiin käsittelytaitoihin. Liikuntatunneilla opetuksen pääpaino on erityisesti karkeamotorisissa käsittelytaidoissa. Käsittelytaitoja ovat esimerkiksi työntö, veto, vieritys, pyöritys, heitto, kiinniotto, potku, lyönti, pomputus ja kuljetus. Erilaisilla telineillä liikkumisessa tarvitaan koko kehon käsittelytaitoja, kuten esimerkiksi riippumista tai nojaa. Koko kehon käsittelytaitojen harjaannuttaminen luo pohjan hyvälle kehonhahmotukselle ja parantaa edellytyksiä kehonhallinnalle.

Aluksi tulee harjaannuttaa symmetrisiä eli kehon molemmilla puolilla tehtäviä ja vasta sen jälkeen epäsymmetrisiä eli vain kehon toisella puolella tehtäviä käsittelytaitoja (esim. pallon yläkauttaheitto kahdella kädellä → pallon heitto yhdellä kädellä).

Silmien ja käsien yhteistyötä (silmä-käsi koordinaatiota) tulee harjaannuttaa käsittelemällä erilaisia välineitä. Välineiden vaihtelulla ja niiden vaativuutta lisäämällä voidaan liikuntatehtävän haastavuutta lisätä mielekkäällä tavalla, esimerkiksi pallon lyönti pelkällä kämmenellä → lyönti lyhytvartisella mailalla (esim. pingismaila) → lyönti lyhytvartisella sulkapallomailalla ja vasta lopuksi lyönti täysimittaisella sulkapallomailalla.

Käsittelytaitoja tulee harjaannuttaa monipuolisesti kaikilla luokka-asteilla. Myönteisten oppimiskokemusten saamiseksi opettajan on tärkeää pystyä eriyttämään toimintaa oppilaiden taitotason mukaisesti.

Esimerkkejä eri luokka-asteille soveltuvista välineenkäsittelytaitoja harjaannuttavista tehtävistä:

  • Vuosiluokat 1–2:
    Vieritys, työntö, pomputtaminen, heittäminen, kiinniottaminen, potkaiseminen ja kämmenellä (tai lyhytvartisella) mailalla lyöminen osana erilaisia ratoja, leikkejä ja pelejä
  • Vuosiluokat 3–6:
    Pomputtaminen, kuljettaminen käsillä ja jaloilla, heittäminen sekä kiinniottaminen, lyöminen ja laukaiseminen
  • Vuosiluokat 7–9:
    Eri pallopelien tekniikat välineiden käsittelyyn sekä vesipelastus.

Motoristen perustaitojen merkityksestä ja esimerkkejä siirtovaikutuksesta

Motoristen taitojen oppiminen on hyvin keskeinen osa liikuntakasvatuksen tavoitteita ja liikunnanopetuksen opetussuunnitelmia. Koululiikunnassa tulee varmistaa riittävä motoristen taitojen hallitseminen. Mikäli oppilaat eivät opi laajaa kirjoa motorisia perustaitoja, kapenevat heidän mahdollisuutensa osallistua myöhemmällä iällä moninaisiin liikunta- ja urheilumuotoihin.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 liikunnan aineosiossa kuvataan motorisilla perustaidoilla erilaisia liikunnallisia perustaitoja. Gallahuen motoristen perustaitojen luokittelu on ollut apuna opetussuunnitelman perusteiden liikunnan aineosion valmistelutyössä ja monipuolisen kokonaisuuden hahmottamisessa.

Motorisia perustaitoja

Luokittelu ja joitakin esimerkkejä

Tasapainotaidot

Liikkumistaidot

Välineenkäsittelytaidot

Staattinen ja dynaaminen tasapaino
  • pystyasennot
  • pää alaspäin asennot
  • pyöriminen
  • heiluminen
  • pysähtyminen
  • väistäminen
  • koukistaminen
  • ojentaminen
  • kieriminen
Perustaidot ja liikeyhdistelmät
  • käveleminen
  • juokseminen
  • loikkiminen
  • rytmissä hyppiminen
  • hyppeleminen
  • kiipeileminen
  • laukkaaminen
  • liukuminen
  • kinkkaaminen
Itsestä poispäin tapahtuvat ja vastaanottavat liikkeet
  • vierittäminen
  • heittäminen
  • potkiminen
  • työntäminen
  • lyöminen
  • pomputtaminen
  • kiinniottaminen
Lajitaidot esimerkiksi uinnissa, joukkuepeleissä, voimistelussa, jääpeleissä, hiihdossa, yleisurheilussa, mailapeleissä, tanssissa, jne.

Motoristen perustaitojen harjoittelua voidaan perustella sekä liikuntaharrastuksen jatkuvuuden että lajitaitojen saavuttamisen kannalta. Lapset ja nuoret hakeutuvat sellaisen toiminnan pariin, jossa he kokevat pätevänsä. Motoristen perustaitojen hallinnan kokemus toimii ”porttina” omaehtoisen harrastamisen pariin. Laaja perustaitojen hallinta antaa mahdollisuuden valita itselle mieluisa liikuntaharrastus.

Myös luovan huippusuorituksen taustalta löytyy vahva perustaitojen hallinta. Kaikkien taitojen pohjalla on ensin taidon perusmalli, jonka päälle rakentuu varsinainen lajitaito.

Motoristen perustaitojen osaaminen on siis perusta ja lähtökohta niin omaehtoiseen liikunnan harrastamiseen kuin eri lajien huipputaitoon pääsemiseenkin. Hyvin opittua motorista perustaitoa voidaan hyödyntää lukuisissa eri liikuntamuodoissa ja urheilulajeissa.

Kuviossa 1. havainnollistetaan, kuinka yhden käden yläkauttaheiton liikemallin oppimisen avulla helpotetaan ja mahdollistetaan mm. pesäpallon heiton, tenniksen syötön tai lentopallon iskulyönnin lajitaidon oppimista. Yhden käden yläkauttaheiton perusliikemalli on sama kaikissa kuvion yläosassa mainituissa liikesuorituksissa. Hyvin opitusta perusliikemallista on helppo hienosäätää eri urheilulajien ja liikuntamuotojen tarpeisiin sopiva suoritus. Yläkauttaheiton liikemallin yhteys eri lajeihin on havainnollistettu kuviossa 1.

Yläkauttaheiton liikemallin yhteys eri lajeihin

Kuvio 1. Yläkauttaheiton liikemallin yhteys eri lajeihin

Liikuntataidot jäsentyvät hierarkkisesti siten, että lähtökohtana ovat motoriset perustaidot, jotka voidaan luokitella tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoihin. Motoriset perustaidot jalostuvat kohti lajitaitoja havainto-, ratkaisunteko- ja liikehallintataitojen kautta. Erilaiset pien- ja viitepelit sekä leikit ovat toimintamuotoja, joiden avulla opitaan havaitsemaan asioita, tekemään päätöksiä ja toimimaan näiden havaintojen ja päätösten mukaisesti. Aidoissa liikuntatilanteissa havainnot, ratkaisunteko ja itse liikesuoritus ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa. Tässä esimerkkinä käytetyssä pesäpallossa on useita lajitaitoja. Näiden lajitaitojen hallinnalla on merkitystä harrastamisen jatkumisen kannalta. Oleellista on kokonaisuus, sillä esimerkiksi hyvä kiinniottotaito ilman heittotaitoa jää ”tyhjän päälle”. Varsinainen heittotaito on siis osa pesäpallon lajitaitoja. Motoristen perustaitojen yhteys lajitaitoihin on havainnollistettu kuviossa 2.

Motoristen perustaitojen yhteys lajitaitoihin

Kuvio 2. Motoristen perustaitojen yhteys lajitaitoihin

Liukuminen on yksi esimerkki liikkumistaidoista ja se on perustana yllättävänkin monelle lajisuoritukselle. Tasapainoisella liukumisen hallinnalla luodaan perusta, joka mahdollistaa hyvinkin vaativat liukumiset erilaisissa tilanteissa, erilaisilla alustoilla ja välineillä. Samalla tavalla kuin edellä mainitussa esimerkissä heittäminen myös liukuminen on osa vaikkapa maastohiihdon tai luistelun harrastamisen isoa kokonaisuutta. Liikkumistaito liukumisen yhteyttä lajitaitoihin havainnollistetaan kuvioissa 3 ja 4.

Liukumisen yhteys lajitaitoihin

Liukumisen yhteys lajitaitoihin

Kuviot 3 ja 4. Liukumisen yhteys lajitaitoihin

Fyysiset ominaisuudet

Fyysisillä ominaisuuksilla tarkoitetaan kestävyyttä, voimaa, nopeutta ja liikkuvuutta. Ne ovat fyysisen toimintakyvyn osa-alueita.

Kestävyyttä tarvitaan lihastyöstä johtuvan väsymyksen vastustamiseksi. Kestävyys perustuu hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakykyyn ja se harjaantuu parhaiten silloin, kun liikutaan tai työskennellään pitkiä aikoja sen verran ripeästi, että syke nousee ja hengitys kiihtyy. Kestävyys jaotellaan suoritustehon perusteella peruskestävyyden, vauhtikestävyyden, maksimikestävyyden sekä nopeuskestävyyden alaluokkiin. Koulun liikunnanopetuksessa näitä kestävyyden eri muotoja tulee luontevasti osana erilaisia toimintoja, esimerkiksi peruskestävyyttä luontoretkillä, vauhtikestävyyttä pallopeleissä, maksimikestävyyttä kestävyysjuoksumittauksissa ja nopeuskestävyyttä isolla alueella leikittävissä kiinniottoleikeissä.

Esimerkkejä kestävyyttä harjaannuttavista liikuntatehtävistä eri luokka-asteilla:

  • Vuosiluokilla 1-2 liikunnassa kestävyys harjaantuu esimerkiksi juoksu- ja kiinniottoleikeissä, pallopeleissä, maastossa liikuttaessa ja uinnissa.
  • Vuosiluokkien 3-6 liikunnanopetuksessa kestävyys harjaantuu esimerkiksi pallopeleissä, uinnissa ja maastossa eri vuodenaikoina liikuttaessa (kuten hiihtäessä ja suunnistaessa).
  • Vuosiluokilla 7-9 kestävyys harjaantuu esimerkiksi perusliikunnassa (eripituiset juoksumatkat), musiikkiliikunnassa, pallopeleissä ja uinnissa.

Voimaa tarvitaan lihaksiin, jotta oppilas voisi vastustaa ulkoisia voimia. Ilman voimaa kukaan ei pysty liikkumaan, ei edes pysyisi pystyssä. Kasvavan lapsen paino nousee ja siksi oman kehon liikuttaminen ja kannatteleminen lisäävät kehon kuormittumista tasaisesti ja luonnollisesti. Voiman alalajeja ovat kestovoima, nopeusvoima ja maksimaalinen voima. Kestovoimaa tarvitaan silloin, kun esineitä joudutaan kannattelemaan pitkiä aikoja. Nopeusvoimaa tarvitaan heittämiseen ja maksimaalista voimaa raskaiden esineiden käsittelyyn. Alakoululaisilla voimaa kehitetään lähinnä oman vartalon painoa hyödyntäen ja myöhemmin voiman ja motoristen taitojen lisääntyessä myös pienillä lisäpainoilla.

Esimerkkejä voimaa harjaannuttavista liikuntatehtävistä eri luokka-asteilla:

  • Vuosiluokilla 1-2 voimaa harjaannutetaan esim. riippuen, kiipeillen, hyppien, voimistellen ja leikkimielellä kamppaillen.
  • Vuosiluokkien 3-6 liikunnanopetuksessa voimaa harjaannutetaan esim. kuntopiiritehtävillä, hypyillä, heitoilla, leikkimielellä kamppaillen sekä mäenlaskuilla ja -nousuilla.
  • Vuosiluokilla 7-9 voimaa harjaannutetaan edelleen oman kehon painoa kannattelemalla, mutta myös välineillä, jotka lisäävät vastusta; esimerkkinä kuminauha, kuntopallo ja kevyet lisäpainot. Myös esimerkiksi uinti ja kiipeily harjaannuttavat lihasvoimaa.

Nopeutta tarvitaan nopeiden liikkeiden tekemiseen ja liikkumiseen nopeasti. Mitä nopeampi oppilas, sitä paremmat edellytykset hänellä on esimerkiksi horjahtaessaan korjata kehon asentoa ja välttää kaatuminen. Nopeus voidaan jakaa reaktionopeuteen, räjähtävään nopeuteen ja liikkumisnopeuteen. Erityisesti alakoululaisille nopeat liikkeet ja pyrähdyksenomainen toimintatapa ovat hyvin luonteenomaisia. Siksi he myös nauttivat nopeutta kehittävistä liikuntatehtävistä. Nopeus harjaantuu, kun oppilaita kannustetaan tekemään annetut tehtävät niin nopeasti (tai esim. hypyt ja heitot räjähtävästi) kuin he pystyvät.

Esimerkkejä nopeutta harjaannuttavista liikuntatehtävistä eri luokka-asteilla:

  • Vuosiluokilla 1-2 nopeutta harjaannutetaan juoksu- ja kiinniottoleikeillä, peleissä, viestikisailuissa, erilaisilla hypyillä, loikilla ja heitoilla.
  • Vuosiluokilla 3-6 nopeus kehittyy juoksupyrähdyksissä (myös pelien ja leikkien osana), hypyissä, heitoissa, loikissa ja kisailuissa.
  • Vuosiluokilla 7-9 nopeus kehittyy mm. perusliikunnassa, palloilussa ja kamppailulajeissa.

Liikkuvuus eli notkeus muodostuu summana kunkin oppilaan yksilöllisistä anatomisista ominaisuuksista, mutta myös aikaisemmista liikuntatottumuksista. Liikkuvuus määräytyy nivelten liikelaajuuksista, nivelsiteiden kireydestä sekä niveltä ympäröivien lihasten kireydestä. Runsas istumisen määrä lisää lihasten staattista jännitystä. Pitkään jatkuessaan ne lisäävät lihasten kireyttä vaikuttaen kehon ryhtiin sekä aiheuttaen tukielimistön, kuten niskan ja selän kiputiloja sekä päänsärkyä.

Esimerkkejä liikkuvuutta harjaannuttavista tehtävistä eri luokka-asteilla:

  • Vuosiluokat 1-2:
    Monipuolinen liikkuminen, ojennukset, kurkotukset ja lyhyet venytykset.
  • Vuosiluokat 3-6:
    Voimistelu ja venyttely.
  • Vuosiluokat 7-9:
    Alku- ja loppuverryttelyt liikuntatunneilla, monipuoliset venyttelyt sekä tutustuminen erilaisiin kehonhuoltomenetelmiin.

Fyysistä toimintakykyä arvioidaan Move! -järjestelmällä 5. ja 8. vuosiluokilla

Move! (Edu.fi/move) on perusopetuksen 5. ja 8. vuosiluokkien oppilaille pidettävä fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen tiedonkeruu- ja palautejärjestelmä, joka tuottaa muun muassa tietoa yhdistettäväksi 5. ja 8. vuosiluokilla koululaisille tehtäviin laajoihin terveystarkastuksiin. Järjestelmän keskeisenä tarkoituksena on kannustaa oppilaita omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen. Move-järjestelmän tavoitteena on auttaa ensisijaisesti oppilasta ja hänen perhettään ymmärtämään fyysisen toimintakyvyn yhteydet oppilaan terveyteen, päivittäiseen hyvinvointiin, jaksamiseen ja opiskeluun. Move! -mittausten tuloksia ei käytetä oppilaan arvioinnin perusteina.

Move-palautteen tavoitteena oppilaalle on

  • vaikuttaa myönteisesti oppilaan fyysiseen, sosiaaliseen ja psyykkiseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin
  • ohjata oppilasta ymmärtämään liikunnan terveydellinen merkitys
  • ohjata oppilasta kehittämään ja tarkkailemaan toimintakykyään.

Move-palautteen materiaalit on jaettu kolmeen osaan. Klikkaamalla halutun kohderyhmän (Opettajat, Huoltajat tai Opettajat ja terveydenhuolto) painiketta pääsee kohderyhmälle suunnattuun palautteeseen, joka on jaoteltu mittausosiokohtaisesti kuuteen eri osaan. Opettajat voivat halutessaan käyttää työssään joko Oppilaat tai Opettajat ja terveydenhuolto -palautemateriaaleja. Palautteen lisäksi mittausosioiden alta löytyy muun muassa liikuntavinkkejä eri vuodenajoille sekä fyysisen toimintakyvyn edistämiseen.

Mittausten jälkeinen palaute ja keskustelu toimintakyvystä ovat yhtä tärkeitä kuin varsinaisten mittausten oikeanlainen suorittaminen.

Move! -kasvokuvat ja kolme tasoa

Move! -järjestelmän palauteosiossa käytetään tulosten havainnollistamisessa apuna kasvokuvia, jotka kertovat, kuinka oppilas on suoriutunut fyysistä toimintakykyä mittaavista osioista.

Kasvokuvien mukaisesti oppilaan fyysinen toimintakyky voidaan jakaa kolmeen eri tasoon:

Hymynaama Mittaustulos on terveyttä ja hyvinvointia edistävällä tasolla eli oppilaan fyysinen toimintakyky edistää hänen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan.
Neutraalinaama Mittaustulos on terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävällä tasolla eli oppilaan fyysinen toimintakyky ylläpitää hänen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointiaan.
Surunaama Mittaustulos on mahdollisesti terveyttä ja hyvinvointia kuluttavalla tai haittaavalla tasolla eli oppilaalla voi olla vaikeuksia selviytyä väsymättä arkipäivän toiminnoista.

Move! -mittaukset tulee vuonna 1.8.2016 alkaen toteuttaa opetushallinnon ohjeistamana vuosiluokilla 5. ja 8. elo-syyskuussa. Koulukohtaisten mittausten tulosten syöttö valtakunnalliseen tietokantaan tehdään vuosittain syyskuun loppuun mennessä. Koulu-, kunta- sekä valtakunnalliset palautemateriaalit ovat käytettävissä esimerkiksi vanhempainiltoja tai oppilashuoltoryhmää varten lokakuun loppuun mennessä vuosittain.

Sosiaalinen toimintakyky

Sosiaalisen toimintakyvyn tukeminen ja edistäminen liikunnassa edellyttää oppilaan sosiaalisen pätevyyden tukemista. Sosiaalisesti päteväksi kehittyminen tarkoittaa sitä, että tuetaan oppilaan myönteisiä sosiaalisia arvoja ja niiden mukaista toimintaa kuten rehellisyyttä, vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Liikutaan ja pelataan ”Fair Playn” hengessä. Liikuntatilanteissa oppilaita ohjataan eettis-moraaliseen pohdintaan ja toimintaan heidän ikätasonsa edellyttämällä tavalla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että oppilaalle annetaan myönteistä palautetta silloin, kun hän toimii eettisesti oikealla tavalla sekä altruistisesti. Altruismilla tarkoitetaan toimintaa, jossa annetaan toiselle oppilaalle henkistä tukea ja edistetään ystävyyttä ilman että siitä ajatellaan hyödyttävän jollakin tavalla.

Sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta on oleellista, että oppilaan myönteistä minäkuvaa vahvistetaan niin, että oppilas oppii arvostamaan itseään. Liikuntatunneilla oppilaalla tulee olla tunne, että häntä arvostetaan omana itsenään, sellaisena kuin hän on. Oppilaan minäkuva vahvistuu sillä, että hänen annetaan tehdä valintoja ja päätöksiä häntä itseään koskeviin asioihin sekä omatoimisuuteen kannustamisella.

Sosiaalista toimintakykyä edesauttaa se, että oppilaille opetetaan tunnetaitoja. Niillä tarkoitetaan omien tunteiden tiedostamista ja tunnistamista, tunteiden avointa ja selkeää ilmaisemista sekä erityisesti tunnekokemusten ja -ilmaisun säätelemistä. Ihmissuhdetaidot tarkoittavat toisten tarpeiden ja tunteiden ymmärtämistä, yhteistyötä, neuvottelutaitoja, tunteiden ilmaisua sekä ystävyyssuhteiden luomista ja ylläpitämistä. Sosiaalinen pätevyys muodostuu sellaisista toiminnallisista ja tiedollisista taidoista, joita muut oppilaat arvostavat. Näitä ovat mm. auttaminen, yhteistyö, toisen näkökulman huomioonottaminen sekä neuvottelu- ja päätöksentekotaidot.

Hyvään vuorovaikutukseen pääseminen edellyttää itsesäätelyn taitoja kuten omien tunteiden tunnistamista, niiden ymmärtämistä sekä niiden ilmaisun säätelemistä. Liikuntatilanteissa tulee väistämättä eteen tilanteita, jolloin oma joukkue häviää tai joku toinen oppilas on parempi kuin toinen. Nämä tilanteet synnyttävät helposti kielteisiä tunteita. Pelit, leikit ja kisailut ovat erinomainen tapa opettaa kielteisten tunteiden käsittelyä. Siten oppilaat oppivat vähitellen sietämään pieniä vastoinkäymisiä. Kun oppilas vielä oppii suunnittelemaan ja tekemään päätöksiä, hän voi päästä rakentavaan vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön muiden kanssa.

Kansainvälistyvässä ja monikulttuuristuvassa maassamme tarvitaan jatkuvasti yhä enemmän erilaisuuden hyväksymistä ja kulttuurista pätevyyttä. Tutustumalla erilaisiin oppilaisiin, erilaisiin tapoihin elää, ajatella ja kokea asioita, voidaan edesauttaa erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Ymmärryksen lisääminen lisää edellytyksiä toimia tasa-arvoisesti ja auttaa huomaamaan toisten ihmisten epäreilun kohtelun tunnistamisessa sekä rohkaisee kyseenalaistamaan sellaisen käytöksen muita oppilaita kohtaan.

Esimerkkejä liikuntatunneille soveltuvista sosiaalisen toimintakyvyn kehittymistä tukevista asioista eri luokka-asteilla:

  • Vuosiluokat 1-2:
    Toisten kuunteleminen, oman vuoron odottaminen ja toisen auttaminen.
  • Vuosiluokat 3-6:
    Ystävällinen käytös kaikkia kohtaan, rehellisyys, omista ja yhteisistä välineistä huolehtiminen sekä työrauhan antaminen muille.
  • Vuosiluokat 7-9:
    Kohtelias, ystävällinen ja vastuullinen käytös tasapuolisesti kaikkia kohtaan, ryhmän jäsenistä huolehtiminen sekä yhteisistä asioista vastuun ottaminen.

Psyykkinen toimintakyky

Psyykkisen hyvinvoinnin perustana on myönteinen minäkuva. Minäkuvalla tarkoitetaan ihmisen käsitystä itsestä. Minäkuva voidaan jakaa edelleen fyysiseen, sosiaaliseen ja psyykkiseen minäkuvaan. Minäkuva muodostuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, sillä muilta saatu palaute vaikuttaa voimakkaasti oppilaan käsitykseen siitä, miten ja minkälaisena hän käsittää itsensä. Koska liikuntatunneilla yksilön kaikki toiminta on avointa ja kaikille näkyvää, oppilas on erityisen herkkä kaikelle omaa itseään, erityisesti kehoaan koskevalle palautteelle. Fyysistä pätevyyden tunnetta kehittää tyytyväisyyden tunne siitä, että oppilas on oppinut uutta, kehittynyt omissa taidoissaan, saavuttanut tavoitteensa ja tehnyt parhaansa. Tätä opettaja voi tukea luomalla oppitunneille ilmapiirin, jossa jokaisella on mahdollisuus tehdä omia edellytyksiään vastaavia tehtäviä, kokea onnistumisia ja iloita omasta edistymisestään. Ilmapiiri on oleellinen oppilaiden viihtymisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Myönteistä, tehtäväsuuntautunutta ilmapiiriä tuetaan palautteella, joka annetaan turvallisessa ryhmässä. Silloin kaikki palaute ja vuorovaikutus on toiset huomioonottavaa ja toisia arvostavaa. Liikunnassa palaute liittyy oppimisen tai työskentelyn edistymiseen - ei persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Hyvä ilmapiiri on luokassa, jossa jokainen on hyväksytty omana itsenään ja hän voi kokea itsensä päteväksi ja kuuluvansa joukkoon. Tällaisilla liikuntatunneilla tavoitellaan myönteisessä hengessä yhteistä hyvää, yhdessä sovittuja päämääriä kohti.

Käsitys itsestä liikkujana muodostuu liikuntatilanteissa saaduista kokemuksista, viihtymisestä liikuntatilanteissa ja palautteesta itsestä liikkujana. Myönteinen ja realistinen käsitys itsestä on tärkeää liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa. Oppilasta voidaan auttaa myös arvioimaan itse itseään, omaa toimintakykyä ja omia motorisia taitoja. Häntä voidaan myös auttaa tunnistamaan sekä itselle mieluisia tapoja liikkua että pitämään huolta omasta hyvinvoinnista. Nämä lisäävät oppilaan voimavaroja selvitä uusista haasteista.

Elämänhallintaan liittyy näkökulma mielekkyyden kokemuksista. Oppilas kokee itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi, jos hän saa kantaa vastuuta, tehdä valintoja ja päättää itseään koskevia asioita. Mielekkyyden kokemukset lisäävät motivaatiota, mikä vaikuttaa edelleen haluun yrittää ja ponnistella toivottuun lopputulokseen pääsemiseksi. Merkityksellisyyden kokemukset parantavat oppilaan mielialaa. Mieliala vaikuttaa koulussa viihtymiseen.

Koulussa opiskeleminen on kognitiivisesti painottunutta. Tällainen oppilaan yhden osa-alueen kuormittaminen tarvitsee vastapainokseen myös fyysisiä ja sosiaalisia kokemuksia ja elämyksiä. Vastapainoa tiedollisen puolen kuormittumiselle tarjoavat liikkumisen tuottama hormonaalinen mielihyvä, mutta myös mahdollisuus rentoutua ja kokea yhteisöllisyyttä yhdessä tekemisen ja yhteiseen päämäärään pyrkimisen kautta. Liikunta tarjoaa myös yhden kanavan ilmaista itseään kehollisesti. Se tarjoaa myös hyvän väylän päästää oma luovuus esiin. Koska liikunta parantaa aivojen hyvinvointia, se tukee luovuutta mutta myös parantaa yleistä opiskeluvireyttä.

Esimerkkejä psyykkistä toimintakykyä tukevista asioista eri luokka-asteilla:

  • Vuosiluokat 1-2:
    Oppilaan huolenaiheiden kuunteleminen ja turhien pelkojen poistaminen, pätevyyden kokemusten vahvistaminen onnistumisista kehumalla, myönteinen ja toiminnallinen ilmapiiri sekä kannustaminen.
  • Vuosiluokat 3-6:
    Oppilaan mahdollisuus vaikuttaa tuntien sisältöihin, mahdollisuus esteettisiin kokemuksiin, mahdollisuus ilmaista itseään kehollisesti ja turvallisuuden tunne oikeudenmukaisesta kohtelusta.
  • Vuosiluokat 7-9:
    Tunne oikeudenmukaisesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta, tunne pätevyydestä, tunne hyväksytyksi tulemisesta sekä yksin että ryhmän osana. Tietoa hyvinvoinnista ja kokemuksia erilaisista tavoista harrastaa liikuntaa, jotta kukin voi löytää itselleen sopivimman tavan rentoutua, kokea iloa ja virkistymistä.

Keskeiset lähteet:

Fyysisen aktiivisuuden suositukset kouluikäisille 7-18 -vuotiaille. (2008.) Lasten ja nuorten asiantuntijaryhmä, Opetusministeriö ja Nuori Suomi.

Jaakkola, T. 2010. Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Jaakkola, T. 2012. Liikunta ja koulumenestys. Teoksessa T. Kujala, C.M. Krause, N. Sajaniemi, M. Silven, T. Jaakkola & K. Nyyssölä (toim.) Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti – neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Tilannekatsaus 2012. Muistiot 2012:1. Helsinki: Opetushallitus, 53-63.

Jaakkola, T., Liukkonen, J. & Sääkslahti, A. 2013. Liikuntapedagogiikka, Jyväskylä: PS-kustannus.

Kalaja, S. 2013. Fyysinen toimintakyky ja kunto. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen ja A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 185-203.

Kokkonen, M. & Klemola, U. 2013. Liikunta tunne- ja ihmissuhdetaitojen opettamisen välineenä. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen ja A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 204-235.

Luukkonen, E. & Sääkslahti, A. 2004. Liikunnan salaisuudet, esiopetus, Helsinki: WSOY.

Ojanen, M. & Liukkonen, J. 2013. Liikunta ja psyykkinen hyvinvointi. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen ja A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 236-258.

Sääkslahti, A., Hakamäki, J., Holopainen, E., Laakso, T., Lemmetty, H., Luukkonen, S., Paukku, S. & Puttonen, J. 2012. Kirja liikunnasta. Luokkien 3-4 liikunnan opetus. Helsinki: WSOY.

Sääkslahti, A. & Lauritsalo, K. 2013. Liikuntapedagogiikka alakoulussa. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen ja A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 482-496.

Virta, J. & Lounassalo, I. 2013. Liikuntapedagogiikka yläkoulussa. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen ja A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 497-520.

OPS 2016