Ohjaus, eriyttäminen ja tuki liikunnassa vuosiluokilla 1–2, 3–6 ja 7–9

Perusopetuslain mukaisesti liikunnanopetus on toteutettava oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti. Ohjauksen ja tuen tavoitteena liikunnassa on varmistaa jokaiselle oppilaalle sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kielestä, uskonnollisesta vakaumuksesta, terveydentilasta, vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä seikasta riippumatta tasavertainen oikeus kokea osallisuutta, oppimista ja pätevyyttä liikuntatunneilla.

Ohjauksen ja tuen tarve ja merkitys korostuu erityisesti silloin, kun oppiaineen tavoitteita ei saavuteta esimerkiksi siksi, että oppilaalla on vaikeuksia osallistua opetukseen tai oppitunnin työskentelyilmapiiri on huono. Tukea tarjotaan myös, jos heikko fyysinen toimintakyky on uhka oppilaan terveydelle.

Liikunnassa on mahdollista hyödyntää koulun tarjoamaa tukea oppilaan koulunkäynnin ja oppimisen edistämiseksi kolmiportaisen tuen mallin mukaisesti (yleinen, tehostettu, erityinen tuki): esimerkiksi joustavan ryhmittelyn, tukiopetuksen, osa-aikaisen erityisopetuksen, samanaikaisopettajan, kodin ja koulun välisen yhteistyön, tulkitsemis- ja avustajapalveluiden, koulunkäynnin ohjaajan/avustajan sekä erityisten oppimista ja osallistumista helpottavien välineiden avulla voidaan tukea oppilaan liikunnan iloa ja oppimista sekä liikuntatunneille osallistumista. Myös liikunnallista kerhotoimintaa voidaan käyttää vähän liikkuvien tai liikunnan oppimisessa tukea tarvitsevien oppilaiden ohjauksen ja tuen välineenä.

Oppilas, jonka tuen tarpeet liikunnassa johtuvat liian vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta ja heikosta fyysisestä toimintakyvystä, hyötyvät kaikenlaisesta fyysisesti aktiivisesta toiminnasta. Näiden oppilaiden kohdalla yhteistyö kodin kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Liikuntatunneille osallistumista edistävät omin lihasvoimin kuljettu koulumatka, fyysisesti aktiiviset välitunnit sekä kaikenlaiseen kouluajan ulkopuoliseen fyysisesti aktiiviseen toimintaan osallistuminen.

Eriyttäminen

Eriyttämisessä tulee huomioida oppilaiden liikuntamotiivien monipuolisuus. Liikunnan sisältöjen suunnittelussa oppilaan toiveiden ja tarpeiden huomioon ottaminen on tärkeää. Oppilasjohtoisten työtapojen käyttäminen liikunnanopetuksessa lisää oppilaan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan oppimiseensa ja edistää samalla kaikkien oppilaiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla. Oppilaan valinnan mahdollisuuksia liikuntatuntien sisällä tulee tukea, kuitenkin niin, että valintatilanteet eivät johda sosiaaliseen vertailuun tai syrjintään.

Eriyttämistä voi tehdä muuntelemalla opiskelun laajuutta, syvyyttä ja etenemisnopeutta. Myös opetuksen sisältöjä, välineitä, oppimisympäristöä, opetusmenetelmiä (työtapoja), opetusviestintää, oppilaiden ryhmittelyä tai harjoitteluun käytettävissä olevaa aikaa vaihtelemalla voidaan vastata oppilaiden erilaisiin tarpeisiin. Yksilöllinen palaute hyödyttää jokaista oppilasta. Oppimisen arvioinnissa eriyttäminen voi tarkoittaa erilaisia mahdollisuuksia näyttää osaamistaan. Oleellista eriyttämisessä on oppilaantuntemus.

Oppimaan oppimisen taitojen tukeminen liikunnassa

Sosiaalisia oppimaan oppimisen taitoja liikunnassa ovat toisten huomioon ottamisen ja itsehallinnan taidot, vastuullisuus ja yhteistyötaidot. Nämä taidot ovat tarpeen esimerkiksi joukkuepeleissä ja liikuntaleikeissä. Sosiaalisia oppimaan oppimisen taitoja tuetaan toiminnan lisäksi myös kertomalla oppilaalle selkeästi liikunnan sosiaalisista tavoitteista ja antamalla palautetta näiden tavoitteiden suunnassa. Oppilasjohtoiset työtavat sekä turvallinen ja kannustava ilmapiiri edistävät näiden taitojen oppimista.

Psyykkisiä oppimaan oppimisen taitoja liikunnassa ovat kyky kohdistaa ja ylläpitää tarkkaavaisuutta tavoitteen mukaiseen toimintaan, halu ja innostus harjoitella sekä kyky iloita omasta oppimisesta ja osaamisesta. Näitä taitoja tarvitaan fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumisessa ja uusien motoristen taitojen harjoittelussa. Psyykkisiä oppimaan oppimisen taitoja tuetaan selkeällä oppimisympäristöllä ja opetusviestinnällä, vaihtelevalla harjoitusten ja työtapojen valinnalla sekä myönteisellä palautteella oppilaan toiminnasta.

Fyysisiä oppimaan oppimisen taitoja liikunnassa ovat oman kehon ja tilan hahmottaminen sekä kyky havainnoida omaa toimintakykyä ja liikuntasuorituksia. Näitä taitoja tarvitaan oman toimintakyvyn ylläpitämisessä ja kehittämisessä sekä motoristen taitojen harjoittelussa. Fyysisiä oppimaan oppimisen taitoja tuetaan auttamalla oppilasta kiinnittämään huomiota liikkumisen kannalta oleellisiin asioihin. Tämä tapahtuu suorituksia sanallistamalla, ohjausta visualisoimalla, avustamalla oppilasta käsin tai apuvälineen avulla sekä antamalla oppilaalle tiedollista ohjausta terveyden kannalta riittävästä toimintakyvystä ja turvallisista suoritustavoista eri liikuntamuodoissa. Liikkumiseen kannustava ja selkeä oppimisympäristö tukee fyysisten oppimaan oppimisen taitojen omaksumista.

Ohjauksen sekä oppimisen ja hyvinvoinnin tuen erityispiirteet ja tarpeet liikunnassa

Liikunta poikkeaa muista oppiaineista siinä, että kehollisuus on näkyvästi läsnä oppitunneilla. Oppilaan osaaminen tai osaamattomuus on kaikkien havaittavissa ja arvioitavissa. Ohjauksen ja tuen tärkein ominaispiirre liikunnassa on sosiaalisten ja psyykkisten tekijöiden korostuminen. Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri luo pohjan eriyttävälle ja yksilölliset tarpeet huomioivalle opetukselle. Jos oppilas esimerkiksi ei uskalla yrittää tai osallistua oppilastovereiden tai opettajan kielteisen arvioinnin pelossa, ei ole juuri merkitystä sillä, miten taitavasti opettaja laatii tunneille eritasoisia tehtäviä, antaa yksilöllistä palautetta tai käyttää vaikkapa koulunkäynnin ohjaajan apua. Psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisessa ilmapiirissä jokainen oppilas uskaltaa osallistua toimintaan omista lähtökohdistaan ja saa myönteistä palautetta yksilöllisestä edistymisestään. Fyysisten tavoitteiden saavuttamisessa liikunta-aktiivisuus on olennaista. Liikunta-aktiivisuus edistää liikuntataitoja ja taidot vastaavasti aktiivisuutta.

Liikunnalle ominaisia ohjauksen ja tuen tapoja

Sosiaalisen toimintakyvyn alue

Oppilaiden yhdessä toimimista, myönteisiä asenteita ja kannustavaa ilmapiiriä tuetaan liikuntatunneilla mm. seuraavilla keinoilla:

  • Ennakointi: Liikuntatunnin suunnittelussa huomioidaan ryhmän työskentelyilmapiiriin ja sosiaaliseen toimintakykyyn vaikuttavat tekijät. Esimerkiksi joukkueiden ja parien muodostaminen, ohjeiden antamisen suunta ja paikka tai tehtävien järjestys tunnilla suunnitellaan sellaiseksi, että ne tukevat oppilaan itsehallinta- ja yhteistyötaitojen kehittymistä.
  • Tavoite esille: Liikuntatunnilla oppilaille ilmaistaan selkeästi tunnin sosiaalinen tavoite; työtavat ja sisällöt valitaan siten, että ne tukevat tavoitteen toteutumista; palautetta annetaan sosiaalisen tavoitteen suunnassa.
  • Osallisuus: Opettajan tehtävänä on varmistaa, että jokainen oppilas liikuntaryhmässä voi kokea osallisuutta (= pystyy konkreettisesti osallistumaan liikuntaan, pystyy vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin). Osallisuutta tuetaan tehtävillä, jotka vastaavat oppilaan toimintakykyä (ovat riittävän haasteellisia, mutta mahdollistavat onnistumisen) sekä tehtävillä, joissa jokaisella osallistujalla on merkittävä rooli (esim. pelipaikat). Osallisuutta eivät tue tehtävät, jossa oppilas eriytetään pois ryhmästä tai jossa tehtävä ei tarjoa riittävästi haastetta (esim. mene kävelemään, kun et voi osallistua).
  • Kuulluksi tuleminen: Opettaja huomaa jokaisen oppilaan liikuntatunnilla, puhuttelee oppilasta nimellä ja kuuntelee, mitä oppilaalla on sanottavanaan: opettaja suhtautuu oppilaan aloitteisiin ja viesteihin myönteisesti ja ottaa ne vakavasti (ei vähättele oppilaan kokemusta; osoittaa arvostavansa sitä, että oppilas tuo ajatuksiaan ja mielipiteitään esille; pyrkii yhdessä oppilaan/oppilaiden kanssa ratkaisemaan esille nousseen epäkohdan)
  • Myönteinen palaute ja viestintä: Opettaja osoittaa hyväksyntää ja antaa myönteistä palautetta oppilaan toiminnasta (esimerkiksi kaverin kannustamisesta ja reilusta toiminnasta annetaan positiivista palautetta yrittämisen ja onnistumisen lisäksi)
  • Puuttuminen: Opettaja puuttuu liikuntatunneilla havaitsemaansa kiusaamiseen ja syrjimiseen sekä kielteiseen viestintään ja toimintaan systemaattisesti. Selkeät pelisäännöt ja rutiinit, joista pidetään kiinni, lisäävät turvallisuuden tunnetta.
  • Yhdessä toimiminen: Oppilaat työskentelevät vaihtuvissa, mutta turvallisissa pienryhmissä; liikuntatunneilla on tilaa työskennellä myös itsenäisesti. Jos oppilas saa valita itse työskentelyryhmänsä, -joukkueensa tai parinsa, tulee huolehtia siitä, että ketään ei aseteta julkisen arvioinnin ja sosiaalisen vertailun kohteeksi. Ns. huutojakoa tai poikien/tyttöjen hakua paritanssitunneilla tulee välttää, sillä näillä menetelmillä ei tueta kaikkien oppilaitten koettua pätevyyttä liikunnassa (huonoin jää viimeiseksi, kömpelön tai syrjityn parina ei haluta olla).

Psyykkisen toimintakyvyn alue

Pätevyyden kokemusten tukemisessa oppilaiden yksilöllisyyden huomioinen korostuu. Jokaiselle oppilaalle pyritään saamaan tunne, että hän on riittävän hyvä liikunnassa. Tämä onnistuu yksilöllisen kannustavan palautteen, mutta myös liikuntaryhmän ilmapiiriin ja vuorovaikutukseen vaikuttamalla. Liikuntatunneilta on syytä kitkeä kaikenlainen kiusaaminen ja toisten suoritusten vähättely pois. Sellaisten työtapojen käyttämistä, joissa yksi oppilas joutuu toisten tarkkailun ja arvioinnin kohteeksi ei tule käyttää (esim. ns. huutojako tai yksin tekeminen muiden arvioidessa). Tulevista tilanteista kertominen oppilaalle voi edistää oppimista vähentämällä esimerkiksi pelkoja ja lisäämällä innostavaa odotusta. Oppilaan pätevyyden kokemista sekä halua ja innostusta harjoitella tuetaan liikuntatunneilla seuraavasti:

  • Onnistumisen kokemukset: Liikuntatehtävät valitaan siten, että oppilaalla on mahdollisuus kokea onnistumista ja ylittää itselleen sopivia haasteita. Opettaja osoittaa arvostavansa jokaista onnistumista saman verran (esim. kuperkeikassa onnistuminen on yhtä arvokasta kuin voltin tekeminen).
  • Huomaaminen ja hyväksyntä: Opettaja osoittaa hyväksyntää huomaamalla jokaisen oppilaan, keskustelemalla ja antamalla oppilaalle myönteistä palautetta.
  • Vastuun antaminen: Opettaja osoittaa luottamusta oppilasta kohtaan antamalla hänelle erilaisia vastuutehtäviä, esimerkiksi välineistä tai suorituspaikoista huolehtiminen, itsenäinen harjoittelu ja valintojen tekeminen sekä oppilastoverin avustaminen liikuntatunnilla.

Oppilaan taitoa kohdistaa ja ylläpitää tarkkaavaisuutta tavoitteen mukaisessa toiminnassa voidaan tukea liikuntatunneilla seuraavilla keinoilla:

  • Selkeä oppimisympäristö: Liikuntapaikasta karsitaan ylimääräiset ärsykkeet. Esillä pidetään vain niitä liikuntavälineitä, joita tavoitteen mukaisessa toiminnassa tarvitaan.
  • Rutiinit: Liikuntatunnit alkavat ja päättyvät selkeästi. Ohjeet harjoituksiin annetaan siten, että oppilailla on mahdollisuus rauhoittua kuuntelemaan. Rauhoittumista auttavat lattialla istuminen tai rivin muodostaminen seinän viereen tai selkeästi merkitylle viivalle. Liikuntatuntiin sisällytetään uuden sisällön lisäksi myös oppilaalle tuttuja tehtäviä, leikkejä ja pelejä.
  • Huomion kiinnittäminen oleelliseen: Toimintaohjeet annetaan lyhyesti ja korostaen toiminnan kannalta oleellisia seikkoja esimerkiksi näyttämällä, kuvien avulla tai toistamalla ydinasiat. Liikesuoritusta näytettäessä oppilaalle ilmaistaan selkeästi, mitä kohtaa suorituksessa hänen tulee erityisesti tarkkailla.
  • Ymmärtämisen varmistaminen: Oppilasta voi pyytää kertomaan omin sanoin kuulemansa ohjeet.
  • Myönteinen palaute ja viestintä: Oppilaan tavoitteen mukaisesta toiminnasta annetaan myönteistä palautetta ja tarkkaavaisuuden pulmiin reagoidaan antamalla selkeä myönteinen toimintaohje kiellon tai moitteen sijasta.

Fyysisen toimintakyvyn alue

Liikuntataidoilla on havaittu olevan merkitystä oppilaan fyysiseen aktiivisuuteen sekä liikuntatunneilla että vapaa-ajalla. Fyysinen aktiivisuus puolestaan edistää liikuntataitojen oppimista. On jonkin verran tutkimusnäyttöä siitä, että oppilaan osallisuutta ja autonomiaa tukevien oppilaslähtöisten työtapojen käyttäminen liikuntatunneilla voi lisätä sekä taitavien että tukea tarvitsevien oppilaiden fyysistä aktiivisuutta verrattuna opettajajohtoisten työtapojen käyttämiseen. Viitteitä on siitä, että tämä pätee niin esiopetuksessa kuin perusopetuksen yläluokillakin. Oppilaskeskeisten työtapojen rinnalla fyysistä aktiivisuutta edistää opettajan aktiivinen läsnäolo ja kannustava palaute, jotka ylläpitävät oppilaan tavoitteenmukaiseen toimintaan osallistumista. Oppilaskeskeisiä työtapoja ovat sellaiset, joissa oppilas saa itse valita tehtäviä ja suorittaa niitä omaan tahtiinsa.

Fyysistä aktiivisuutta tuetaan esimerkiksi seuraavilla menetelmillä:

  • Tehtäväpistetyöskentely: Opettaja voi toteuttaa tällaisen työskentelyn laatimalla itse tai oppilaiden kanssa liikuntaympäristöön erilaisia tehtäväpisteitä, joissa oppilaat harjoittelevat liikuntatehtäviä itsenäisesti tai pienryhmissä. Tehtäväpistettä voidaan vaihtaa opettajan merkistä opettajan päättämässä järjestyksessä tai oppilas voi vapaasti, mitä taitoa hän harjoittelee ja kuinka kauan.
  • Valinnan mahdollisuudet: Oppilaan mahdollisuuksia valita liikuntatunnin sisältöjä, suorituspaikkoja tai harjoittelun kestoa tuetaan.
  • Turvallisuuden varmistaminen: Pelko vähentää fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla. Opettajan tulee varmistaa, että tehtävien harjoittelu on oppilaalle fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallista. Turvallisuutta edistetään opettajan aktiivisella ohjauksella, valitsemalla liikuntapaikat ja välineet oppilaan taitoja vastaaviksi, käyttämällä avustusta ja pehmusteita tarvittaessa, ryhmittelemällä oppilaat tarkoituksenmukaisesti, sekä kiinnittämällä huomiota kannustavaan ilmapiiriin tunnilla.

Oppilaita, joille taitojen oppiminen on haasteellista, voi tukea seuraavasti:

  • Havaitsemisen tukeminen: Taitojen oppiminen on usein haastavaa puutteellisen kehon hahmotuksen tai havaitsemisen ongelmien vuoksi. Liikuntataidon ydinkohtien havaitsemista voi tukea sanoittamalla suoritusta (esim. vasen jalka eteen, oikea käsi taakse), konkretisoimalla liikeratoja välineiden avulla (esim. piirretyt askelmerkit, naru, jonka yli hypättävä) tai yhdessä tekemällä (opettaja tai oppilastoveri tekee liikkeen samanaikaisesti ja samansuuntaisesti).
  • Sopivat välineet: Oppilas, joka tarvitsee tukea liikuntataitojen oppimisessa, hyötyy erityisesti hänelle sopivista liikuntavälineistä. Esimerkiksi kunnolliset ja sopivan kokoiset sukset tai luistimet helpottavat oppimista huomattavasti verrattuna siihen, että sukset ovat liian pitkät tai luistimet eivät anna tukea nilkoille. Pallopeleissä voi valita erikokoisia mailoja ja palloja oppilaan taitotason mukaisesti.
  • Apuvälineiden käyttäminen: Liikkumisrajoitteisilla oppilailla erilaiset liikuntaan suunnitellut soveltavan liikunnan välineet tekevät liikuntaan osallistumisesta mahdollista ja miellyttävää. Esimerkiksi pelaamiseen suunniteltu pyörätuoli on huomattavasti arkikäyttöön valmistettua tuolia ketterämpi (vertaa: kumisaappaat vai sisäpelikengät koripallotunnilla). Tasa-arvoisen osallistumisen tukemiseksi tarkoituksenmukaisiin liikuntavälineisiin tulee kiinnittää huomiota. Liikkumiseen tarkoitettuja toimintavälineitä on mahdollisuus lainata oppilaalle esimerkiksi www.valineet.fi -palvelusta.
  • Avustaminen: Liikuntasuoritusta voi avustaa tukemalla oppilasta käsillä tai käyttämällä avustamisessa apuvälineitä, esimerkiksi luistelutuki tai kevyt tuoli avustaa pystyssä pysymistä jäällä.
  • Tunnin rakenne ja harjoitusten järjestys: Fyysiseltä rasitukseltaan vaihteleva liikuntatunti tukee erilaisen toimintakyvyn omaavien oppilaiden osallistumista. Uusien ja ennestään tuttujen harjoitteiden vuorottelu rytmittää tuntia ja tukee tarkkaavaisuuden ylläpitämisessä.
  • Runsaasti toimintaa ja aikaa oppimiselle: Taitojen oppiminen vaatii aikaa, joten liikuntatuntien tulee olla toiminnallisia ja oppilaille tulee antaa riittävästi aikaa harjoitella tavoitteena olevia taitoja. Palaute auttaa oppimista, mutta sitä kannattaa antaa vain yhdestä asiasta kerrallaan.

Keskeiset lähteet

Huovinen, T. & Rintala, P. (2013). Yksilön huomioiminen liikuntapedagogiikassa. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus. 382–394.

Jaakkola, T. (2010). Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu. Jyväskylä: PS-kustannus.

Jaakkola, T. & Sääkslahti, A. (2013). Liikunnanopetuksen opetustyylit. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus. 314–343.

Rintala, P., Huovinen, T. & Niemelä, S. (2012). Soveltava liikunta. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 168. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura.

Siutla, H., Huovinen, T., Partanen, A. & Hirvensalo, M. (2012). Opetusviestintä heterogeenisen kolmannen luokan liikuntatunneilla. Liikunta & Tiede 49(1), 59–66.

OPS 2016