Mikael Agricolan äidinkieli

Mikael Agricola syntyi 1500-luvun alussa Torsbyn kylässä Pernajassa, joka sijaitsee ruotsinkielisellä Itä-Uudellamaalla. Kotipaikan perusteella on päätelty, että hänen varsinainen äidinkielensä olisi ollut ruotsi. Suomen ja ruotsin kielen raja kulkee parinkymmenen kilometrin päässä Torsbystä. Nimistöstä, esimerkiksi vanhoista talonnimistä ja talojen asukkaiden nimistä on kuitenkin päätelty, että ruotsinkielisellä alueella oli jonkin verran suomenkielistä asutusta myös Agricolan aikana. Mikään todiste ei kuitenkaan suoraan viittaa siihen, että Agricolan koti olisi ollut suomenkielinen. Ikivanhoista paikannimistä voi päätellä, että seudulla on ennen ruotsinkielisen siirtolaisten tuloa ollut suomalaista asutusta tai ainakin siellä on tilapäisesti oleskellut suomenkielistä väkeä pyyntiretkillä, mutta tämä kaikki tapahtui kauan ennen Agricolan aikaa. 1500-luvulla Pernajan kieli oli ruotsi.

Agricolan suomenkielisyyteen viittaavia todisteita on etsitty hänen suomentamistaan teoksista. Jo se seikka, että hän ylipäänsä ryhtyi suomentamaan kirjallisuutta, viittaa vankkaan ja varhain omaksuttuun suomen kielen taitoon. Muissa maissa uskonpuhdistajat ovat kääntäneet Raamattua nimenomaan äidinkielelleen. Toisaalta myös Agricolan ruotsin kielen taito näyttää olleen säilyneiden kirjeiden ja muiden dokumenttien valossa täydellinen. Vertailuaineistoa on melkoisesti, sillä Agricola käänsi Visbyn merilain alasaksasta ruotsiksi.

Agricolan teoksista on etsitty erityisesti sellaisia sanoja ja muotoja, jotka eivät voi olla lähtöisin mistään muualta kuin hänen kotiseutunsa kaakkoishämäläisestä murteesta. Ne todistavat, että hän on oppinut suomea jo varhaislapsuudessaan. Näitä ovat Agricolalla esimerkiksi  sanat astaita tai astata ’havaita’, erähän ’pois’, leitsata ’saattaa, opastaa’ ja parahuten ’parhaiten’. Agricolalla on myös suurta jokea merkitsevä kymi, joka tunnetaan yleisnimenä vain paikoitellen Kymenlaaksossa ja kaakkoishämäläisten murteiden alueella. Taivutuksen puolella todistusvoimaisin piirre on hänen kielessään esiintyvä e-loppuisista sanoista muodostettu vokaalivartalo, jossa on ei-diftongi odotuksenmukaisen ee:n asemesta: aseit ’aseet’, paistein ’paisteen’.

Toisaalta Agricolan teoksista löytyy myös paljon ruotsalaisuuksia ja kielivirheitä. Näitä voi kuitenkin selittää monella tavalla. Osa ruotsalaisuuksista voi olla peräisin suomen murteista, sillä kielirajalla kielet aina saavat vaikutteita ja aineksia toisiltaan. Kielivirheiltä näyttävät muodot ja rakenteet voivat myös syntyä, kun tekstiä käännetään sanasta sanaan. Koska Raamattu oli pyhää kieltä, sen rakennetta ei käännettäessäkään tohdittu kovin rohkeasti muutella. Agricolan teoksiin sisältyy varmasti myös muista, tuntemattomiksi jääneistä lähteistä valmiina poimittuja suomennoskatkelmia, ja niissä on runsaasti painovirheitä, koska kaikki teokset painettiin Tukholmassa eivätkä niitä latoneet kirjanpainajat osanneet suomea.

Kysymystä Agricolan äidinkielestä on mahdotonta yksiselitteisesti ratkaista suuntaan tai toiseen. Mahdollisesti hän onkin ollut kaksikielinen. Joka tapauksessa hänen teoksiinsa sisältyy niin paljon suomen kielelle ominaisia sanakäänteitä ja murresanoja, että hänen suomen kielen taitoaan voi pitää syntyperäisen veroisena.

Kaisa Häkkinen | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.