Mikael Agricolan teokset

Mikael Agricolan teokset ovat ensimmäiset suomen kielellä painetut kirjat kautta aikojen. Agricolan ajoilta on säilynyt muutamia käsikirjoituksia, joista eräät saattavat olla Agricolan teoksia hiukan vanhempia, mutta Agricola oli ainoa tämän ajan kirjoittaja, joka onnistui painattamaan tekstinsä kirjoiksi.

Agricolan ensimmäinen julkaisu oli ABCkiria, kaikkiaan 24-sivuinen aapiskatekismus, jonka ilmestymisvuotta ei varmasti tiedetä. Muissa lähteissä säilyneistä maininnoista on päätelty, että kirja olisi ilmestynyt vuonna 1543. Siitä ei ole säilynyt yhtään täydellistä kappaletta. Kirjasta tehtiin ilmeisesti kolme painosta, joista ensimmäisestä on säilynyt vain muutamia lehden riekaleita. Teoksen kahdeksan viimeistä sivua, joista viimeisellä on vuosiluku 1559, löydettiin vasta vuonna 1966. Ne ovat kirjan kolmannesta painoksesta, joka ilmestyi Agricolan kuoleman jälkeen.

Agricolan toinen julkaisu oli vuonna 1544 ilmestynyt Rucouskiria, lähes yhdeksänsataasivuinen opus, jossa on rukouksia sekä yleiseen kirkolliseen käyttöön, jumalanpalveluksen eri kohtiin että yksityiseen hartauden harjoitukseen. Rukouskirjan alussa on suurimmaksi osaksi latinankielinen kalenteriosasto, jossa on kuukausikalenterin lisäksi tietoa ajanlaskusta, tähdistä ennustamisesta, terveydenhoidosta ja yleiseen teologiaan kuuluvista asioista.

Uskonpuhdistuksen pääteos, Se Wsi Testamenti, ilmestyi vuonna 1548. Agricola oli valmistellut käännöstä pitkään. Hän oli ilmeisesti aloittanut työn jo ennen lähtöään Wittenbergin yliopistoon. Joka tapauksessa hän kertoo siitä jo vuonna 1537 kuningas Kustaa Vaasalle lähettämässään kirjeessä. Vuonna 1543 hän ryhtyi hankkimaan tukea teoksen painatukseen, mutta tämänkin jälkeen hän korjaili ja viimeisteli käsikirjoitustaan.

Vuonna 1549 Agricola käänsi Visbyn merilain alasaksasta ruotsiksi ja julkaisi sen lisäksi kolme suomenkielistä teosta. Messu eli Herran Echtolinen kuvasi yksityiskohtaisesti jumalanpalveluksen tärkeimmän osan eli messutoimituksen kaavan ja keskeisen sisällön. Messuja oli vietetty jo katolisella ajalla, mutta nyt oli liturgisena kielenä suomi ja messuihin sisällytettiin myös kansankielinen saarna. Papeille tarkoitettu teos oli myös Käsikiria, jossa oli annettu ohjeet kastetoimituksesta, avioliittoon vihkimisestä, kirkkoon ottamisesta, sairaiden lohduttamisesta, ruumiinsiunauksesta ja hautajaisten pitämisestä sekä mestattavien, sairaiden ja surevien lohduttamisesta. Kolmas teos, Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina, on kaikkien neljän evankeliumin pohjalta laadittu kuvaus Jeesuksen kärsimyshistoriasta.

Vuonna 1551 ilmestyi Dauidin Psaltari, suomennos Raamatun psalmeista, joista osan Agricola oli jo kertaalleen kääntänyt Rukouskirjaansa. Psalmien kääntämiseen osallistui mitä ilmeisimmin myös Turun koulun rehtorina toiminut Paulus Juusten oppilaineen. Psalttarin alussa on runomuotoinen esipuhe, jossa kuvataan muinaisten suomalaisten pakanallisia jumalia. Tämä on vanhin kirjallinen lähde, joka sisältää tietoja muinaissuomalaisesta uskonnosta.

Vuonna 1551 ilmestyi myös Weisut ja Ennustoxet, joka sisältää osia Vanhasta testamentista, esimerkiksi osia Mooseksen ja Samuelin kirjoista sekä suuriksi profeetoiksi sanottujen Jesajan, Jeremian, Hesekielin ja Danielin kirjoista. Lisäksi on yhdeksän pienen profeetan kirjaa. Seuraavana vuonna ilmestyivät vielä erillisenä jatko-osana jäljelle jääneiden kolmen pienen profeetan Haggain, Sakarjan ja Malakian kirjat. Agricolan kirjallinen tuotanto päättyi vuoteen 1552. Hänen tiedetään kokoilleen sananlaskuja, jotka hänellä oli tarkoitus julkaista erillisenä teoksena, mutta tämä teos ei koskaan ilmestynyt.

Kaisa Häkkinen | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.