Rucouskiria

Mikael Agricolan Rucouskiria on muhkea teos. Siinä on kaikkiaan 877 sivua, joista tosin aivan kaikki eivät ole tekstisivuja. Sivumäärää ei voi suoraan nähdä alkuperäisteoksesta, sillä varsinaisessa rukousosastossa on numeroitu ajan tavan mukaan kukin ”plati” eli lehti, ei sivuja. Alkuosassa, niin sanotussa kalenteriosastossa, on ilmoitettu vain painoarkkien tunnuskirjaimet ja arkin sivut.  Kirjan koristeena on 17 puupiirroskuvaa, jotka ovat kopioita Lucas Cranach vanhemman teoksista.

Nimensä mukaisesti rukouskirja koostuu suurimmaksi osaksi rukouksista. Niitä on yhteensä 683, ja ne edustavat kolmea päätyyppiä: osa on suoraan Raamatusta poimittuja, osa on jumalanpalveluksen eri kohtiin tarkoitettuja ja osa on yksityiseen hartauden harjoitukseen laadittuja. Rukoukset eivät ole kieliasultaan yhtenäisiä, ja siitä on pääteltävä, ettei Agricola ole itse kääntänyt niitä kaikkia varta vasten rukouskirjaansa varten, vaan hän on omien suomennostensa täydennykseksi poiminut mukaan myös muiden kääntämiä ja mahdollisesti pappien yhteisessä käytössä jo aiemmin olleita suomenkielisiä rukouksia. Eräitä kristinopin keskeisimpiä kappaleita oli luettu suomeksi jo keskiajan puolella.
 
Rukouskirjan alkuosassa on ensin jonkin verran ylimalkaisia tietoja rukousten lähdeteoksista. Suomenkielisiä, runomittaisia esipuheita on neljä, ja ne ovat Agricolan omaa käsialaa. Hän kehottaa pappeja huolehtimaan kansasta kuin isäntä, joka antaa perheelleen ruokaa. Omaan hyvinvointiinsa keskittyviä pappeja hän nuhtelee ankarasti. Hän paheksuu paavin kirkkoa, maailman menoa, valheita ja viettelyksiä. Runoissa on myös selittelevää ja puolustelevaa sävyä. Agricola muistuttaa lukijoita siitä, että nyt ilmestynyt rukouskirja oli ensimmäisiä yrityksiä käyttää suomen kieltä painetun kirjallisuuden kielenä. Agricola huomauttaa, että kaikkitietävä Jumala ymmärtää myös suomea. Hän toteaa katkerasti, että hänen kirjallista työtään oudoksutaan, moititaan ja arvostellaan ylen ankarasti ymmärtämättä, ettei mikään työ voi alussa olla täydellistä: Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka hänes on vähä vikaa.

Suureksi osaksi latinan kielellä kirjoitetussa johdanto-osassa on koko vuotta kuvaava ikuinen kalenteri, jossa on lueteltu kuukaudet, päivämäärät sekä tärkeimmät merkki- ja muistopäivät, mutta ei viikonpäiviä eikä kirkkovuoden liikkuvia juhlapäiviä, sillä ne piti laskea joka vuotta varten erikseen. Joka kuukautta varten on pieni runo, jonka Agricola oli vapaasti kääntänyt vuonna 1543 ilmestyneen ruotsalaisen virsikirjan kalenterista. Runon jälkeen on terveydenhoitoa koskevia ohjeita, joissa on mainittu terveellisiä yrttejä ja muita kasveja sekä sopivia suoneniskuaikoja. Pahan veren päästäminen ulos jostakin ruumiin kohdasta oli Agricolan aikana suosittu hoitokeino lähes mihin tahansa vaivaan.

Kalenteriosastossa on myös astrologiaa eli tähdistä ennustamista. Eläinradan merkit on lueteltu suomeksi, ja lisäksi on annettu tiedot siitä ja millaisia toimia missäkin tähtimerkissä olisi suotuisinta suorittaa. Agricolan aikana astrologia oli arvostettua tiedettä, ja jokainen valistunut ihminen pyrki parhaansa mukaan selvittämään, miten tähdet vaikuttivat hänen elämäänsä.

Latinankielisessä tekstissä Agricola selostaa ihmisen luonteenlaatujen päätyypit, kuvaa ihmisruumiin rakennetta ja sopivia lääkintäaikoja. Hän kertoo säiden ennustamisesta ja maailman historiasta. Hän ilmoittaa ihmisen ja eräiden eläinten eliniät ja raskausajat. Hän opastaa uskon harjoittamisessa, hyvien töiden tekemisessä ja nuorison kasvattamisessa. Lutherin tapaan hän ehdottaa koulujen perustamista sekä poikia että tyttöjä varten.

Kaisa Häkkinen | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.