Se Wsi Testamentti

Uusi testamentti ja sen evankeliumeihin sisältyvä ilosanoma olivat uskonpuhdistuksen keskeisintä sisältöä. Niinpä juuri Uuden testamentin kääntäminen oli poikkeuksellisen tärkeä ja vastuullinen tehtävä. Martin Lutherin saksannos oli ilmestynyt vuonna 1522, ja ruotsinkielinen Uusi testamentti painettiin 1526. Tukholmaan perustettiin suomalainen seurakunta vuonna 1533, ja samoihin aikoihin Suomenkin puolella alettiin panna uskonpuhdistusta toden teolla toimeen. Ei kuitenkaan ollut helppoa löytää sopivaa miestä kääntämää Uutta testamenttia suomeksi, kun kirjallisia perinteitä ei ollut eikä kukaan ollut tottunut kirjoittamaan suomen kieltä.

Turun tuomiokapituli lähetti sopivaksi katsomiaan nuoria miehiä Wittenbergin yliopistoon opiskelemaan uskonpuhdistuksen periaatteita ja kirjojen kääntämistä. Heidän joukossaan oli Mikael Agricola, joka ilmeisesti jo ennen matkalle lähtöään vuonna 1536 oli alkanut suunnitella käännöstä. Vuonna 1537 hän lähetti kuningas Kustaa Vaasalle kirjeen, jossa hän kertoi aloittamastaan käännöstyöstä ja anoi rahallista avustusta opintojaan varten. Sitä ei tullut, mutta käännös kuitenkin valmistui siitä päätelleen, että joulukuussa 1543 Agricola lähestyi uudestaan kuningasta pyytäen lupaa ja avustusta kirjan painattamiseen. Kuningas oli edelleen kylmäkiskoinen, ja parempia aikoja odotellessaan Agricola julkaisi kaksi muuta teosta. Vuonna 1544 painettuun Rukouskirjaan sisältyy joitakin Uuden testamentin osia, ja jälkikäteen tekstejä vertailemalla voi todeta, että Uutta testamenttia on vielä monin tavoin paranneltu Rukouskirjan ilmestymisen jälkeen.

Agricolalla ei ollut suomen kielestä tarjolla käytännöllisesti katsoen mitään apuvälineitä: ei sanakirjoja, ei kielioppeja eikä ainakaan merkittävässä määrin vanhempia tekstejä. Kääntäessään hän käytti ja vertaili keskenään sekä latinan-, kreikan-, saksan- että ruotsinkielisiä alkutekstejä ja pyrki näin parhaansa mukaan ymmärtämään kunkin lauseen alkuperäisen merkityksen ja valitsemaan mahdollisimman sujuvan suomennoksen. Todennäköisesti hän on myös kysellyt neuvoja ja vihjeitä suomea osaavilta tovereiltaan, sillä näin oli Luther kääntäjiä opastanut.

Vuonna 1547 Agricola saattoi toimittaa käännöksensä valtakunnan ainoaan kirjapainoon, joka oli Amund Lauritsanpojan kirjapaino Tukholmassa. Hän on luultavasti itse joutunut maksamaan kirjan painatuksen, sillä kuninkaalta ei herunut avustuksia eikä Turun tuomiokirkon kirjanpidossakaan ole mitään merkkiä siitä, että se olisi jotenkin osallistunut kustannuksiin.

Uuden testamentin sisältö on yleisesti tunnettu, joten siihen ei ole tarpeen puuttua tässä. Mielenkiintoisen lisän antavat kuitenkin kaksi suomenkielistä alkupuhetta, joista jälkimmäisessä selostetaan Suomen käännyttämistä kristinuskoon ja suomen kielen tilaa 1500-luvun puolimaissa. Näitä kohtia ei Agricola ole tiettävästi kääntänyt mistään muusta teoksesta, vaan ne ovat hänen omaa käsialaansa. Jälkimmäisen esipuheen loppuosa kuuluu seuraavaan tapaan. Teksti on kirjoitettu niin kuin se on aikoinaan äännetty, ja ilmeiset painovirheet on korjattu valmiiksi.

Mahdais nyt joku sanoo: Ah, joska minä tietäisin, kuinka eli koska tämä Suomen maan kansa ompi kristituksi tullut. Siihen lyhikäisist näin vastataan, että anno Christi incarnati 1150 Ruotsis ulosvalittiin yksi kuningas, nimeltä Erik Sedvarin poika, jonka me nyt S. Erikiksi kutsuma, joka sillä samalla ajastajalla, kuin hän kuninkaaksi tullut oli, rupeisi ajattelemaan Kristusen uskon myös tähän Suomen maan uloslevittääksens. Läksi sen tähden tänne suuren sotaväen lugun kanssa ja piti S. Henrikin myötäns, joka Upsalas piispan oli, asetti niin sodan suomalaisten vastaan, jotka myös finniksi kutsutaan, ylitsevoitti heitä, otti sitte heitä armohons ja ystäväksens ja annoi saarnattaa Jumalan sanoja heidän edesäns.

Ja kuin hän kotians meni, jätti hän tässä S. Henrikin piispaksi ja saarnaajaksi. Joka kohta myös toisna vuonna sen jälkeen kuoliaaksi lyötiin. Ja että hän oli Engelandist sugunen. Sentähden myös aina siittä tähänasti ompi tässä hiippakunnasa niinkuin muisaki latinan kieli kirkoisa, seurakunnisa ja jumalanpalvelukses alati ja enimitten pruukattu ja harjoitettu. Jota myös ne vanhat kirkon Raamatut, kuin kirkoissa löytään vielä nyt, julkisesta todistavat. Ja tällä virgalla suomalaiset ensin tulit kristituksi.

Mutta anno domini 1248 niin yksi toinen Erik-kuningas, Lespe liikanimeltä, lähetti suuren sotaväen tänne Suomen maan hänen vävyns Birger Jäärlin kanssa, joka sen väen päämies oli, ja ylitsevoitti hämäläiset. Mutta hän heitä vainoisi ja ahdisti siihenasti, että he annoit heidäns kastettaa ja kristituksi käätä. Niille hän siis annoi rauhan henkens ja tavarans pääle. Vaan niille muille kristittömille eipä hän yhtään rauhaa antanut siihen asti kuin he uskon vastaanotit. Ja tällä muodolla hämäläiset ensin tulit kristituksi.

Edespäin ompi taas tietäminen, että anno domini 1293 niin se herra Torgil Ruotsin marski kokosi paljo sotakansaa ja lähetti sen Karjalan maahan. Sillä että ne karjalaiset teit aina vahinkota Hämeen ja Suomen maan pääle. Niinkuin ne myös olit aina suurii vahingoita ennen tehnyet kristittuden pääle. Ja silloin karjalaiset ylitsevoitettiin ruotsalaisist, jotka silloin kohta Viiburin linnan ja kaupungin rakensit karjalaisten ja venhäläisten asettamiseksi. Ja niin tällä tavalla myös karjalaiset ensin tulit kristituksi ja käättiin kristinuskohon.

Näistä myös nyt kyllä arvataan ja merkitään, että se Uudenmaan rantakansa, Borgon ja Raasburin lääneis, että myös kaikki luotolaiset Kalandis ja pohjalaiset, jotka vielä tänäpänä ruotsinkielillä puhuvat, ovat ollut Ruotsista eli Gollandista ensin ulostulleet. Sillä että koska nämät kristittömät suomalaiset, jotka silloin pakanat olit ja manteris asuit, tahtoit luotolaisia tavans perästä vahingoittaa, niin heillä olis tila ollut taikka venheellä eli laivalla kohta Ruotsiin välttää turvaa ja apuu sieltä niinkuin langoistans ja ystävistäns pyytämään. Sentähden he ovat kauan ennen kristitut olluet kuin ne muut tämän Suomen hiippakunnan ja maan asuvaiset.

Nyt viimein, vaikka näissä kansoisa ovat moninaiset kielet eli puheen tavat, niin, että kuki näistä maakunnist jotakin murtaa toisen maankielistä, kuitenkin että tämä koko hiippakunta Suomen maaksi kutsutaan, joka ompi niinkuin muiden äitei. Sillä että hän ensin tuli kristituksi, ja tässä Turussa ompi maakunnan emäkirkko ja piispan stuoli ja istuin. Sentähden ompi tässä P. Uuden testamentin kirjoissa suomenkieli enimiten pruukattu. Ja myös hädän tähden, koska tarve on anonut, ovat myös muiden kielet, puheet ja sanat tähän sisälotetut.

Ja ei ihme ole, että tässä hiippakunnasa niin moninaiset puheet ovat. Sillä, ehkä tämä koko Suomen maakunta ompi yksi hiippakunta, niin se kuitenkin seitsemän pääruhtinaan läänein jaetaan niinkuin Jacobus Zeiglerus Landanus kirjoittaapi. Joista se ensimäinen ja ylimäinen ompi se Etelä- ja Pohja Suome. Toinen Satacundia ylemäinen ja alamainen. Kolmas Hämeen maa. Neljäs Carelia. Viides Uusimaa. Kuudes Raasburi. Seitsemäs Itä-Pohjamaa, ilman Kalantii etc. Niin että tällä maalla ja hiippakunnalla niin monet sekä maakunnat että kielentavat löytään, sillä että aina kussakin maan kansas muutomat erinomaiset puheen ja sanan laskut eli tavat tosin harjoitetaan.

Älkään siis joku kristittu ja jumalinen inhiminen taikka tämän P. Kirjan lukija sitä pahaksi ottako, jos tässä äsken aljetussa suomenkielen tulkitukses jotakin osaa olla eksyttyy, outoo ja kamalaa eli uudesti pantuu. Nam nihil simul inceptum et perfectum esse constat. Vaan jos joku Jumalan ystävä tästälähin paramin taitaa osottaa, hänelle ompi vapaa ehto annettu, mutta katsokaan, ettei hän tuimasti kipelly. Mutta se olkohon jokaitsille viisaille ja oppimattomille neuvottu, olkoon se pappi, kaplaani, teini, koko yhteinen kansa ja kuki hänen virgasans, että hän Jumalan sanoista, jotka tässä kirjasa seisovat, visusta vaarinottais, niissä alati valvoden, niitä ajatelkaan, muistakaan ja niinen jälkiin alati eläkään siihen ijankaikkiseen elämään saahka. Jonka meille kaikille Jeesus Kristus antakoon. Aamen.

Kaisa Häkkinen | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.