Merkittävät vuodet

 

Kirjallista tuotantoa

Vaikka Turun aika olikin ulkoisesti raskasta Mikaelille, oli se myös tuottoisaa aikaa hänen kirjallisessa toiminnassaan. "ABC-kirja" painettiin 1543 tai 1544. Vuonna 1544 julkaistiin "Rukouskirja", jossa oli vajaat 700 rukousta kommentteineen sekä kalenteriosio, joka sisälsi ajanlaskuun ja vuodenaikojen vaihteluun liittyvää muistitietoa.

Mikael Agricolan päätyö "Se Uusi Testamentti" ilmestyi painosta 1548 eli saman vuonna, jona hän joutui eroamaan Turun koulun rehtorin virastaan. Käännöstyö oli kestänyt 11 vuotta.

Rehtorin virasta erottamisen jälkeen Mikael Agricola jatkoi edelleen kirjallisia töitään. Vuosina 1549 - 1552 ilmestyivät mm. suomenkieliset liturgiset kirjat sekä laaja valikoima Vanhan testamentin profeettakirjoja. Agricola keräsi myös sananparsikokoelman, joka on sittemmin kadonnut. Hänen aikansa kului yhä enenevässä määrin erilaisissa kirkkohallinnon tehtävissä.

Agricola, Michael Olai: Se Wsi Testamenti  Kuva: Helsingin yliopiston kirjasto.

Oman hiippakunnan johtaja

Turun piispa Martti Skytte alkoi olla jo iäkäs ja hänen terveydentilansa heikko. Tämän vuoksi Mikael Agricola sai hoitaakseen piispan tehtäviä, kuten piispantarkastuksia. Virallinen valta oli edelleen piispan hallussa, mutta henkisenä johtajana Agricolan merkitys oli piispaa suurempi jo tämän elinaikana. Piispa Martti Skytte kuoli vuoden 1550 lopussa. Tämän jälkeen piispanistuin jäi jälleen täyttämättä lähes neljäksi vuodeksi.

Vuonna 1554 kuningas Kustaa Vaasa kutsui Tukholmaan vanhan tuomiokapitulin neljä jäljellä olevaa henkilöä: dekaani Petrus Ragvaldin, Mikael Agricolan, Turun kirkkoherra Knuut Johanneksenpojan sekä Turun koulun rehtorin Paavali Juustenin. Tuon vierailun aikana kuningas ilmoitti, ettei piispojen enää tarvinnut saada siunausta piispanviroilleen Roomasta vaan piispat nimittää kuningas. Kuningas oli myös päättänyt jakaa Suomen kahteen hiippakuntaan – Turkuun ja Viipuriin. Turun hiippakunnan piispaksi kuningas nimitti Mikael Agricolan  ja Viipurin piispaksi Paavali Juustenin.
Kuningas teki samalla uusille piispoille selväksi, mitä hän näiltä odotti. Piispojen tuli olla kuuliaisia ja osoittaa uskollisuutta ja kunnioitusta laillista esivaltaa kohtaan. Minkäänlaista niskurointia piispoilta ei suvaittaisi. Näin kuningas teki aiemmin suhteellisen itsenäisistä piispoista osan valtion valtakoneistoa, joka vastasi suoraan kuninkaalle. Kuningas ei edes käyttänyt piispoista nimeä piispa vaan nimitti heitä ordinariuksiksi. Agricolaa ei tämä kirkon ja piispojen itsenäisen aseman menettäminen miellyttänyt, mutta hän joutui kuitenkin taipumaan kuninkaan tahtoon.

Viimeinen matka


Vuonna 1555 puhkesi sota Venäjän ja Ruotsi-Suomen välille. Sotaa käytiin vaihtelevalla menestyksellä vuoteen 1556 asti, jolloin molemmat osapuolet olivat kyllästyneinä ratkaisemattomaan sotaan valmiita rauhanneuvotteluihin. Turun kirkkoherra Knuut Johanneksenpoika lähetettiin sopimaan rauhanneuvottelujen aloittamisesta tsaari Iivana Julman kanssa. Tsaari antoikin Knuutille takuut rauhanneuvottelijoiden turvallisuudesta ja rauhanneuvottelut aloitettiin vuoden 1557 alussa.

Rauhanneuvottelijat, joihin Mikael Agricola kuului, lähtivät Viipurista kohti Moskovaa loppiaisen jälkeen 1557. Moskovassa neuvottelijat olivat 24. helmikuuta. Neuvottelut venyivät maaliskuun lopulle, jonka jälkeen neuvottelijat pääsivät lähtemään paluumatkalle.

Matka oli ollut raskas ja Mikaelin terveys oli jo muutenkin ollut heikko. Paluumatkalla hän sairastui äkillisesti. Mikael Agricola kuoli Karjalan kannaksella Kyrönniemen kylässä 9. huhtikuuta 1557.

Acerbi, Giuseppe: Perilous passage on the ice. Julkaisussa: Travels through Sweden, Finland, and Lapland to the North Cape in the years 1798 and 1799 / Acerbi, J. - London 1802 . Kuva: Helsingin yliopiston kirjasto.
Ari Haapanen | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.