Kohtaus II: Agricola lähtee Wittenbergiin

Henkilöt: Mikael Agricola, Birgitta Olavintytär, Paavali Juusten, Martti Teitti

Mikael Agricola:
(Voitynnyrit kainalossa)
    
Tässä seison enkä muuta voi. Tuuli yltyy, ja ollaan vasta Turun satamassa. Mikä minut aina paneekin tällaisiin paikkoihin? Meriä ylittämään? Samalta tuntui kun isä lähetti minut Pernajasta Viipurin kouluun kymmenvuotiaana nassikkana. Torsbyn raikkaat tuulet vaihdoin kaupungin löyhkään. 

Ja entä se latinan kieli? Ankara rehtori Johannes Erasmuksenpoika pakotti minut melkein ajattelemaankin latinaksi. Mutta niin minä senkin meren ylitse pääsin.

”Lue sinä papiksi, Mikael, ja opeta meitä puhumaan Jumalalle omalla kielellämme, ei meitä kukaan muu auta kuin Hän.” Niin sanoi äitini.  Olaus Petri käänsi Uuden testamentin ruotsiksi, niinpä minä käännän sen suomeksi. Siis ensi alkuun! Sitten on vuorossa koko raamattu.

Uusi myrsky on noussut, myrsky kirkossa ja rajuilma kansan kielessä. Wittenbergiin siis! Tohtori Lutherin oppiin!

Birgitta Olavintytär:
Odota, Mikael!

Mikael Agricola:
Birgitta Olavintytär! Mereltä puhaltaa, ja sinä olet ohkaisissa vaatteissa.

Birgitta Olavintytär:
Minä juoksin tuomaan sinulle nämä sukat, kun kuulin Lyypekin laivan lähtevän jo tänä aamuna.

Mikael Agricola:
Saimme hyvän tuulen. Kaunista villaa – ja kantapääkin vielä. Kiitos.

Birgitta Olavintytär:
Naantalin nunnat opettivat minut sukkaa kutomaan, kun isä vei sinne tavaroita. Ja sinä opetit minut rukoilemaan suomeksi isämeidän … niin että minä voin nyt itse puhua Jumalalle … vaikka olen typerä tyttö ja vaikka en osaa latinaa…

Mikael Agricola:
Opetan sinut vielä suomea lukemaankin, tyttö, kunhan palaan Wittenbergistä. Silloin minulla on jo Uusi testamentti suomeksi käännettynä. Onpa minulla nyt evästä. Tuomiokapituli antoi mukaan kaksi voitynnyriä stipendiksi, ja nyt sain sinulta vielä sukatkin.

Birgitta Olavintytär:
Matkalla voi kylmettyä ja saada kuolemantaudin. Siksi minä … että tulisit takaisin, kun minulla on jo toisetkin sukat sinulle kantapäähän asti valmiina …
(Lähtee kiireesti kuin tunnustettuaan jotain salaista.)

Mikael Agricola:
(Katsoo perään.)
Nätti flikka, hankkii sukkaparilla sen, minkä toiset naiset itkemällä.  Mutta ei auta…Wittenbergissä jyrisee jo ukkonen uutta aikaa!

Martti Teitti:
(Tulee juosten.)
Ehdinpäs! Kuulin vasta aamulla, että laiva lähtee.

Mikael Agricola:
Martti Teitti, toinen Pernajan poika!

Martti Teitti:
Meidän matkamme ei olekaan mitään Odysseuksen harhailua, meillä on päämäärä!

Mikael Agricola:
Ille facit! Minä olen sen tekevä!

Paavali Juusten:
Pitäkääpä sukankutojan nimi muistissa!

Minä kyllä tiedän, miten tässä tarinassa käy, kun piispoista olen kronikan kirjoittanut. Kovin on Agricolalla heikko terveys, eikä hän ole yhtä pitkäikäinen kuin piispamme Martti Skytte. Turussa on nykyään tapana sanoa, että JOS arvoisa Martti Skytte joskus kuolee, saamme Mikael Agricolasta hyvän piispan. 

Sinne hyö männiit, mut ulkomail sitä meinaan miekii, ko kerran päätä on! Mut mitä sitä hosumaa, antaa Pernaja poikiin näyttää tietä, mie tuun peräs!
(Huiskuttaa.)

Marja-Riitta Perttula | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.