Kohtaus I: Mikä se on se kirjakieli?


Musiikki alkaa.

Kuoro:
Mikä se on se kirjan kieli, jossa kuuluu kaikkein mieli,
minkä voi kaikki ymmärtää, jokainen Suomessa elävä?

Onko siis suomea mää ja sää? Kuka sitä Savossa ymmärtää!
Mie ja sie on Viipurin tyyliä! Kummastuttaa se Turun lyyliä.

Korjaus on toki saatava tähän. Suomeksi kirjoitettu on vähän.
Kirjasta kaikki voi sanaa lukea, ajatukset sanoiksi pukea,
viestin voi lähettää merten taa niille kuin suomesta selvän saa.

Saksassa meillä on Lutherin Martti, sieltäpä kansan kielelle startti,
jokainen raamattua voi lukea, suomen kielen puihin sen pukea.

Musiikki loppuu.

Paavali Juusten:
(Tulee reportterin asuisena, ehkä suorastaan kamera kaulassa, lehtiö ja kuulakynä kädessä tai sitten 1500-luvun kronikoitsijan välineisiin varustautuneena.)

Jaaha, jaaha! Täällähän se tiedotustilaisuus on? Hyvää päivää, minä olen Paavali Juusten, Suomen piispainkronikka -nimisen julkaisun toimittaja.

Tänään Turun satamasta lähtee Lyypekkiin se laiva, jossa tuomiokapituli lähettää Wittenbergiin tämän Mikael Agricolan. Ei taida olla tuttuja?  Pernajasta on kotoisin ja jo lapsena puhunut sekä suomet että ruotsit. Latinaahan täällä hallitsevat kaikki sivistyneet ihmiset, mutta Agricola tapailee jo kreikkaa, Uuden testamentin  alkukieltä.  Piispan kirjuriksi on jo kohonnut, ei siis mikään turha mies! Sanoo nyt aikovansa kääntää koko raamatun suomen kielelle.

Armollinen kuninkaamme Kustaa Vaasa ja arvoisa piispamme Martti Skytte haluavat puhdistaa kirkkomme katolisesta krääsästä, ja siksi nuoria miehiä lähetetään Saksan Wittenbergiin. Siellä tohtori Martti Luther pesee kirkosta katolisia harhaoppeja niin että pesukarttu paukkuu.

Marja-Riitta Perttula | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.