Kohtaus VIII: Mitä seuraa, ellei tottele kuningasta

Henkilöt: Paavali Juusten, Mikael Agricola, Kustaa Vaasa

Paavali Juusten:
(Tulee kapsäkki kädessä.)
Jälleen Turussa ja maisterinpaperit kainalossa! Täällähän on kaikki kunnossa, vaikka koko koulutupa paloi pari vuotta sitten. Agricola on pannut rehtorina toimeksi! 
         
Arvoisa piispamme Martti Skytte ei vain kuole - vaikka ukko on jo lähes yhdeksänkymmenen – (kateellisena) ja huhutaan Agricolan havittelevan hänen virkaansa. Käytännössä hän sitä jo hoitaakin, mutta sanonpa vaan, että piispanhiippa on päässä vasta kun kuningas Kustaa Vaasa on armossaan niin päättänyt.
    
Mie se vain olen virkaa vailla. (Istuu rehtorin tuoliin.) Mikäpäs tässäkii  ois istuskelles…

Mikael Agricola:
Terve, Juustenin poika! Sait opintosi päätökseen, kun en suostunut lähettämään sinua Tukholmaan kuninkaan palvelukseen kesken kaiken.

Paavali Juusten:
Sielläpä minä nytkin varmaan olisin prinssien opettajana Martti Teitin jälkeen.

Mikael Agricola:
Rauha hänen muistolleen. Hän oli suuri apu suomennostyössäni.

Paavali Juusten:
Sinultahan on ilmestynyt suomeksi jo kaksi kirjaa, tämä ABCkiria ja Rucouskiria. Miten silmäsi ovat kestäneet, ja muutenkin, kun tuo terveys ei ole sinulla ollut niitä vahvimpia?

Mikael Agricola:
Jumalan avulla, Jumalan avulla. Ja hyvien kynttilöitten, tietenkin. Veloissa minä olen korviani myöten, mutta se on tätä maallista. 

Paavali Juusten:
Papit lienevät tyytyväisiä näistä opaskirjoista. Eikös kirjojen myynnistä tule rahat takaisin?

Mikael Agricola:
Seurakunnat ovat köyhiä. Onhan kuningas suvainnut viedä kirkoista jo kellotkin.
    
Kaikesta huolimatta minä haluan saada valmiiksi sen työn, jonka olen Jumalalle, Ruotsin kuninkaalle ja tälle kansalle luvannut: kääntää koko pyhän raamatun suomeksi.

Paavali Juusten:
Eipä vähä mitään! Minä  pitäydyn varman päälle latinassa.  Piispainkronikkaa toimitan vain latinaksi, kuten tiedät.

Mikael Agricola:
Kyllä irvistelijöitä tässä maassa riittää, kun jotain uutta yrittää. Sen olen saanut karvaasti kokea. Niinpä kirjoitin: Älä polje kirjaa kuin sika, vaikka siinä on jokunen vika.

Paavali Juusten:
(Nauraa.)
Verbum sapienti sat est – sanan luulisi riittävän ymmärtäväiselle!

Mikael Agricola:
Koulutoimeen sen sijaan minä olen tällä hetkellä jokseenkin väsynyt. Päätäni kivistää joka ainoa ilta. On perin hankalaa kasvattaa poikia ja saada jotain oppia heidän kovaan kalloonsa.  He ovat kuin kesyttömiä elukoita. Vanhemmat eivät halua panna lahjakkaimpia poikiaan kouluun, kun pappien palkkoja tarkistetaan aina vain alaspäin.

Kustaa Vaasa:
(Tulee.)
Me, Kustaa Vaasa, Ruotsin ja Suomen hallitsija, olemme pakotettu tapaamaan teidät majesteettikohtaisesti, kun te kovakalloiset suomalaiset niskuroitte.

Paavali Juusten:
(Kumartaa.)
En minä ainakaan, teidän majesteettinne.

Mikael Agricola:
(Taivuttaa vain päänsä kumarrukseen.)
Kuningas, minulla on ollut Uusi testamentti käännettynä suomeksi jo kauan, mutta te ette ole suvainnut antaa sille painolupaa. Olen tehnyt vain saman, minkä Luther teki Saksassa ja Olaus Petri Ruotsissa. Olen noudattanut Vesteråsin kokouksen päätöstä.
 
Kustaa Vaasa:
Minä puhun käskyjeni noudattamisesta. Olen kahdesti ankarasti vaatinut ja viimeksi  ultimaatumilla käskenyt luovuttaa teinejä Ruotsin hovin tehtäviin, mutta rehtori on kieltäytynyt.

Mikael Agricola:
Anteeksi, majesteetti, mutta poikien opinnot ovat kesken. He eivät pystyisi suoriutumaan majesteetin määräämistä tehtävistä.

Kustaa Vaasa:
Ennenkuulumatonta! Kun minä käsken, se tapahtuu. Mikael Agricola on erotettu Turun koulun rehtorin virasta tällä Jumalan pilkulla.

Mikael Agricola:
Olen hoitanut virkani koulussa hyvin, vaikka se on vaikeaa ollutkin, ja haluaisin pitää tämän tehtävän …

Kustaa Vaasa:
Agricola sopii rehtoriksi yhtä vähän kuin aasi luutunsoittajaksi!

Paavali Juusten:
(Tulee mielistelevästi kumarrellen esiin.)
Minä olen vailla virkaa, kaikkein armollisin majesteetti, ja jos vain sopii, olen valmis jatkamaan koulun johdossa.

Kustaa Vaasa:
No hyvä - minä nimitän Juustenin – niinhän se nimi oli?

Paavali Juusten:
Saan kai pitää tämän koulutuvan myös?

Kustaa Vaasa:
Toki, toki. Viisas mies avaa säkkinsä kun porsasta tarjotaan.
     
Nyt Agricola on vapaa viimeistelemään Uuden testamentin. Minä annan siihen painoluvan.
     
Päätöksemme on oikeudenmukainen, kuten aina, ja osapuolet tyytykööt siihen. On turha valittaa.
(Menee käsiään hieroskellen.)

Mikael Agricola:
Nyt tuli kuninkaan kanssa rauha, ei kovin hyvä, mutta rauha kumminkin. Mitä on painolupa ilman rahaa?

Paavali Juusten:
Näin tässä kävi. Suuret kiitokset sinulle virasta ja näistä opetustiloista. Pöydällä taitaa olla joitakin tavaroitasi. Voit viedä ne mennessäsi. Pysykäämme kuitenkin ystävinä.

Mikael Agricola:
Kultaomenia hopeamaljassa ovat oikealla hetkellä sanotut sananlaskut. Sen sinä, viipurilainen, osaat. Nyt minulla on ainakin aikaa käännöstyöhön.
(Menee.)

Paavali Juusten:
(Kilistää kelloa tunnin alkamisen merkiksi.)
Koulu alkaa, koulu alkaa! Missä kaikki oppilaat ovat?
Myöhä voijaankii  kääntää psalmiloit suome kielel. Noi vaa ikän harjotukseks. Ei olla Pekkaa eikä varsikaa tätä Mikkoo  huonompii! Etteepäi, etteepäi!
(Menee.)

Marja-Riitta Perttula | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.