Kohatus IX: Se Wsi testamenti

Henkilöt: Mikael Agricola, Birgitta Olavintytär, Paavali Juusten

Musiikki alkaa.

Kääntäjän jenkka
Kuoro:
Kääntäjän on osattava ruotsia ja saksaa, painajan taas kysyttävä, kuka kirjan maksaa. Ilman kreikkaa ja latinaa - työ on kääntäjän vaikeata.
 
Kuninkaalta painolupa herui lopultakin, vaikka vei se Agricolan rehtorin takin.
Ilman virkaa ja suosiota – työ on kääntäjän vaikeata.

Velkaa velan päälle otti Agricola-rukka, nälkävyötä kiristi ja reikä tuli sukkaan.
Ilman setelien pinoa - työ on kääntäjän vaikeata.

Vihdoin viimein valmis oli Uusi testamentti, arviota Agricola kriitikoilta tentti.
Ilman myytyjä teoksia – työ on kääntäjän vaikeata.

Avasipa Agricola suomen kielen portin, suomalaisen käteen pani ymmärryksen kortin.
Sillä sanalla painetulla – luodaan omaa kulttuuria!

Mikael Agricola:
(Laskee Uuden testamentin pöydälle.)
Tässä se nyt on, Uusi testamentti, suomeksi präntättynä. Herran armosta sain lävitse präntin, kiitos sulan armon, ei ansion.

Birgitta Olavintytär:
Älä vähättele itseäsi. Olet uhrannut tähän työhön terveytesi.

Mikael Agricola:
Jumala on aina ollut kielitaitoinen – sinusta, Birgitta, on tullut lukutaitoinen. Luepas nyt tuosta, evankeliumin ydinkohdasta.

Birgitta Olavintytär:
(Teksti näkyy fraktuurakirjaimin yleisölle kalvolla, Birgitta voi lukea vain otteen siitä. Ääntää niin kuin on kirjoitettu.)
"Se tapactui sijs nijnä Peivine/ Ette Yxi Käsky wloskeui Keisarild Augustuselda/ ette caiki Mailma piti Werolisexi laskettaman. Ja teme weron Laskemus  oli ensimeine/ ia silloin tapactui coska Kyrenius oli Waldamies  Ylitze Syrian maan. Ja menit itzecukin Kaupungihins andaman heidens arwatta. Nin mös Joseph Galileast Nazaretin Caupugist yles meni Judeaa Davidin Caupugin ioca cutzuta Betlehem/ Sille ette hen oli Dauidin Honest ia perehest/ ette hene piteis mös itzens arwauttaman Maria hene kihilatun Emedens kasa ioca oli rascas. Nin tapactui heide sielle ollesans/ ette synnyttemise peiuet tulit teutetyxi. Ja hen synnytti Poian henen Esikoisens/ ia kiäri henen capalohin/ ia laski henen Seimen/ sille ettei ollut heille sija maiasa."

Mikael Agricola:
Lopeta! Eihän sitä noin lueta. Kuulepa:
"Se  tapahtui siis niinä päivinä / että yksi käsky uloskävi keisarilt Augustuselt / että kaikki maailma piti verolliseksi laskettaman. Ja tämä veron laskemus oli ensimmäinen / ja silloin tapahtui, koska Kyrenius oli valtamies ylitse Syyrian maan. Ja menit itse- kukin kaupunkihins antamaan heidäns  arvattaa. Niin myös Joosef Galileast, Nasaretin kaupungist ylös meni Juudeaan Daavidin kaupunkiin, joka kutsutaan Betlehem / Sillä että hän oli Davidin huoneest ja perehest / että hänen pitäis myös itsens arvauttaman Marian hänen kihlatun emäntäns kanssa joka oli raskas. Niin tapahtui heidän siellä ollesans / että synnyttämisen päivät tulit täytetyksi. Ja hän synnytti pojan, hänen esikoisens / ja kääri hänen kapaloihin / ja laski hänen seimeen / sillä ettei ollut heille sijaa majasa." 
    
Näin se menee, Birgitta! Näin sen ymmärtää.

Birgitta Olavintytär:
Jeesuksen syntymä suomen kielellä! Minä melkein itken.

Musiikki alkaa.
Korkea veisu
Birgitta Olavintytär:
Nouse, armaani, kätes mulle anna,
ei talvi enää lumiviittaa kanna.
On sadekuuro yli mennyt vaan,
 peittää valkovuokot meidän hakamaan.  

Armaani, mennään maalle katsomaan,
puut kuinka puhjenneet on kukkimaan!
Metsästä kuuluu laulu mettisen,
niitulta huilut karjan paimenten !   

(Menevät.)

Paavali Juusten:
(Tulee.)
Hiekka meidän esityksemme tiimalasissa alkaa valua loppuun. Paljon jää kertomatta.  Kun piispa Martti Skytte lopulta heitti henkensä, kuningas panttasi virkaa pitkään. Ei halunnut korottaa Agricolaa liian suureksi tähdeksi, nöyryytti.
(Vetää esiin kahtia leikatun piispanhiipan, sovittaa puolikasta päähänsä.)
     
Ja niinpä hän leikkasi piispanhiipan kahtia, antoi Agricolalle Turun ja minulle Viipurin!
    
Agricolaa tituleerataan myös suomen kirjakielen isäksi, mutta kyllä siinä ovat apuna olleet monet muut, nimiä nyt tässä mainitsematta.
    
Niinpä niin. Hiekka Agricolan tiimalasissa valui loppuun nopeammin kuin minun.  Raamatun suomentaminen jäi kesken, kun Kustaa-kuningas lähetti hänet Venäjälle neuvottelemaan rauhasta sen kauhean Iivana Julman kanssa. Ajatelkaa, pahimmilla pakkasilla hevoskyydillä, reessä värjötellen Moskovaan ja takaisin, yhteensä 3500 kilometriä!
    
Rauha tuli, mutta paluumatkalla tauti tempasi maisteri Mikaelin huhtikuussa 1557 Kuolemajärvellä. Hän ei tosin aikaisemminkaan ollut vahva terveydeltään. Näin olen kirjoittanut Piispainkronikkaan, tosin latinaksi, koska suomen kielen nostaminen kirjoitettujen kielten joukkoon on herättänyt myös vastustusta.
    
Suoritin itse ruumiinsiunauksen Viipurin tuomiokirkossa, vaikka läsnä oli paljon muutakin arvovaltaista väkeä.
     
Ystäväni maisteri Mikaelin kirjoittama runo sulkekoon hänen kriitikoittensa suun. elämäntyötään.

Se paremmin tehköön joka voi,
jollei tämä kelpaa, kuin Jeesus soi.
Panettelija, kuin näitä laittaa, 
se pankoon hampaillensa lukon aittaan
taikka tehköön paremmat itse,
jos hän taitaa taikka viitsii.

LOPPU

Marja-Riitta Perttula | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.