Agricolan ansioita, Liisa Loiri-Plosila

Henkilöt

7.-luokkalaiset:

Milla  
Pauliina 
Lotta  
Anssi  
Janette
Neea
Toni
Ville

9.-luokkalaiset:

Juuso  
Mikko  
Sanna  
Tuomas 
Laura

Muut:

opettaja
Millan äiti
Millan isä
Pete, Millan isoveli

räppiryhmä (räpin voivat esittää myös näytelmän henkilöt)

Henkilöiden nimet voi vaihtaa myös esimerkiksi esittäjien nimiksi, koska varsinaisesta näytelmätekstistä nimet eivät käy ilmi.

Tapahtumapaikat: koulu ja koti (esimerkiksi näyttämön vasemman puolen voi lavastaa koululuokaksi ja oikean puolen kodiksi)

Koko näytelmä (pdf)

1. kohtaus

(Koululuokka: 7. luokan tunti)

Anssi:  Opettaja! Et viittis vilkasta kelloa!

Opettaja: Voi hyvänen aika! Onko se jo noin paljon? No, ei auta kuin lopetella sitten tältä päivältä.

Janette: Mitä tulee läksyksi?

Opettaja: Nyt en annakaan teille mitään läksyä, koska huomennahan vietämme Agricola-juhlaa.

Neea: Mitä ihmeen Agricola-juhlaa? Onks se joku uusi Cola-merkki? Coca-Cola, Pepsi-Cola ja Acri-Cola, valinnanvaraa riittää colajuomissa.

Opettaja: Mikael Agricola oli tärkeä henkilö, hän loi suomen kirjakielen.

Toni: Minkä ihmeen takia me sitä juhlitaan? Joku ajat sitten kuollu äijä? Juhlittais vaikka Suomen ainoaa euroviisuvoittoa, siinä olis jotain ideaa.

Opettaja: No, enpä olisi varma, olisiko meillä omaa Suomen maatakaan, jollei meillä olisi kirjoitettua suomen kieltä. Oma kieli on yksi kansakunnan perusta. Ja jollei olisi Suomea, ei Suomi olisi voittanut euroviisujakaan.

Ville: Että Agricolaa on kiittäminen Suomen euroviisuvoitosta! Voi ei!

Toni: Mutta mitä väliä, jos ei tule läksyjä! Mun puolesta voidaan juhlia vaikka Pyhää Pietaria, jos se vapauttaa päiväksikin kotona pänttäämisestä.

Oppilaat lähtevät luokasta. Milla, Pauliina, Lotta ja Anssi jäävät luokan ulkopuolelle vaihtamaan pari sanaa keskenään. He eivät huomaa lähellä seisoskelevia ysiluokkalaisia.

2. kohtaus

(luokan ulkopuolella)

Milla: Ootteks te ennen kuullu jostain Agricolasta?

Pauliina: No, en todellakaan.

Lotta: Mä en voi tajuta, miks sen ukkelin kunniaks pitää vääntäytyä kouluun ilta pilaamaan, Salkkarit jää taas näkemättä.

Anssi: Eihän sillä muumiolla voi olla mitään tekemistä nykypäivän kanssa!

Samalla kun seiskaluokkalaiset juttelevat, ysiluokkalaiset ovat tulleet heidän taakseen puoliympyrään kädet puuskassa.

Juuso: Että on kakaroilla otsaa!

Mikko: Hei, mut nää onkin seiskaluokkalaisia!

Laura: Keltanokkia!

Sanna: Eikö yhtään hävetä? Noloo!

Tuomas: Eiköhän anneta pennuille opetus!

Pauliina: Hei, ei me mitään oo tehty!

Lotta: Sori, mut nyt mä en tajuu mitään!

Laura: No, ette tunnu tajuavankaan! Se kyllä huomattiin!

Milla: Apua, jättäkää meidät rauhaan!

Anssi: Tää on varmaan joku väärinkäsitys. Me puhuttiin vaan siitä typerästä Agricola-juhlasta.

Juuso: Kuulehan juippi! Ei taida pennuilla vielä sivistys päätä painaa, kun ette tiedä, miten suuri merkitys Agricolalla teidänkin elämässänne on!

Pauliina: Hei! Sano yksikin ESIMERKKI, miksi se Agricola on teidän ESIKUVA!

Ysiluokkalaisia naurattaa.

Mikko: Hah! Vai että ESIMERKKI ja ESIKUVA! Kuulehan kakara, nyt sä vastasit ihan itte omaan kysymyksees!

Tuomas: Sanat ESIMERKKI ja ESIKUVA ovat nimittäin Agricolan keksimiä sanoja!

Milla:  No, enpä tuota tienny...

Lotta: No, mitähän muuta se Coca-Colan edeltäjä on saanu aikaan kuin ESIMERKKI-sanan?

Mikko: Äläpäs kuule väheksy yhtään meidän kirjakielemme isää!

Juuso: Mikael Agricola kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen kirjan ja joutui samalla keksimään, miten suomen kieltä kirjoitetaan!

Laura: Agricola keksi itse paljon sanoja, joista moni elää nykykielessä!

Milla: Hei! Onhan Matti Nykänenkin keksiny paljon lentäviä lauseita, eikä me sitäkään juhlita!

Anssi: Ja Nykäsellä löytyy temperamenttia ja ruutia vaikka muille jakaa!

Tuomas: (tulistuu) Oi sinä surkea lokasakki, etkö näitä mielessäs äkkää! Haiseva raato olet ja matojen edessä kuolet!

Pauliina: Hei, mikä toi oli?

Tuomas: Se oli lainaus Agricolalta, kyllä hänessäkin ruutia löytyi, ei ollu mikään untelo äijä!

Lotta: Mutta mikä siinä ukossa on niin erikoista, että tekin ootte ihan heikkona siihen?

Sanna: Mikael Agricola oli harvinaisen monipuolinen vaikuttaja: paitsi että hän kehitti kirjakielen, hän oli myös taitava kielenkääntäjä.

Laura: Ja kirkkohistorian tunneilla on tullu kyllä selväksi, että uskonpuhdistajana hän on tehnyt valtavan työn suomalaisten hyväksi.

Sanna: Voi olla, että tekin kävisitte rippikoulun latinan kielellä, jollei Agricola olisi halunnut saada Raamattua suomen kielelle!

Mikko: Lisäksi Agricola toimi diplomaattina ja rauhanneuvottelijana!

Pauliina: Taisi olla vanha äijä, kun noin paljon ehti tehdä.

Juuso: Kuule, hän kuoli noin 47-vuotiaana eli hän nyt sattui vaan olemaan niin lahjakas, että ehti tehdä paljon lyhyen elämänsä aikana.

Anssi: Mut mä en vieläkään ymmärrä, miten nää ammoisiin aikoihin liittyneet jutut sitten on niin tärkeitä nykyaikana?

Tuomas: Miettikääs vähän, miten olis voinu käydä, jollei Agricolaa olis ollu?

Lotta: Ei tarttis raahautua illalla koululle...

Sanna: Kuule, vois hyvin olla, ettei suomen kielestä olis syntynytkään elävää kirjoitettua kieltä ja mekin käytäis koulua esimerkiksi ruotsin kielellä.

Pauliina: Eiköhän toi ole vähän kaukaa haettua?

Laura: No, ei todellakaan, onhan meillä sukukieliäkin, jotka on kuollu suuremman ja vahvemman kielen jalkoihin, kun kielen käyttö on perustunu pääosin vain puhuttuun kieleen.

Juuso: Vaikka suomen kieli on pieni kieli, sillä on nykyään kuitenkin vankka asema Suomessa ja onhan se myös yksi Euroopan Unionin virallisista kielistä.

Tuomas: Ja kyllä mua ainakin hirvittää ajatus, että riparilla olisin joutunu opettelemaan ulkoa latinaksi  isämeidät ja uskontunnustukset.

Mikko: Miettikää! Onhan se siistiä lukea lehtiä ja kirjoja tai vaikka elokuvien tekstityksiä suomen kielellä.

Tuomas: Hei, ootteko ikinä lukenu esimerkiks Aku Ankkaa?

Milla: Totta kai, joka keskiviikko tipahtaa postilaatikkoon.

Tuomas: Niin, jos ei olisi suomen kirjakieltä, ehkä lukisit ”Kalle Ankaa på svenska”.

Milla: No, ei oo tuokaan tullu mieleen...

Juuso:  Mites on? Joko alkaa teillekin valjeta Agricolan merkitys?

Pauliina: No, en oikeesti tienny tota kaikkee ennen...

Lotta:  Kai sitä on pitäny omaa kieltäkin ihan itsestäänselvyytenä.

Anssi:  Joo, kyllä mä nyt ymmärrän, miks se juhla järjestetään.

Milla:  Tässähän tuli enemmän tietoa kuin yhtenä koulupäivänä yhteensä!

Mikko:  Aivan: Opi nyt vanha ja nuori...

Juuso:  ...jolla onpi sydän tuore...

Pauliina: Mitä, mitä nyt taas?

Sanna: Mikael Agricolaa, ensimmäisestä suomenkielisestä kirjasta!

Milla:  Hei, mut nyt mun täytyy mennä, tuli tekstari, et ruoka on valmiina.

Laura:  Eikö oo kiva lukee tekstaritkin suomen kielellä?

Milla:  No on. Mut nähdään huomenna siellä juhlassa! Moi!

Milla menee kotiin, muutkin häipyvät omille teilleen.

3. kohtaus

(Millan kotona: äiti, isä ja isoveli ovat ruokapöydässä, tai äiti ja veli ovat ruokapöydässä ja isä makailee sohvalla.)

Äiti:  Siinähän sinä olet! Etkö ymmärrä, että ruoka jäähtyy?

Isä:  Missäs se tyttö oikein viipyi?

Milla:  Juteltiin ysien kanssa vähän Agricolasta.

Äiti:  Mikäs se on?

Isä:  Onko se joku uusi bändi?

Äiti:  Heavyä vai rockia?

Milla: Se on kuule tosi heavytyyppi. Ei voi olla totta! Noloo! Te ootte noin vanhoja ettekä tiedä, kuka on Agricola.

Äiti: Eikös sen Agricolan patsas ollut siellä Turun tuomiokirkon kupeessa, kun nuorena käytiin siellä luokkamatkalla?

Isä: Niinpä olikin, otettiin oikein valokuva siitä!

Äiti: Mutta en minä muista, miksi se muistomerkki siellä on.

Milla: Ensinnäkin, se muistuttaa meitä siitä, että meillä on oma kirjoitettu kieli!

Pete: Ja toiseksi, se MUISTOMERKKI-sanakin on Agricolan keksimä. Hei, siskohan puhuu faktaa. Se on kuulkaa vanhukset niin, että jollei meillä olisi omaa kieltä, voisi olla, ettei olisi omaa maata eikä muutakaan omaa kulttuuria.

Isä: Kai me nyt sentään suomea puhuttaisiin!

Milla: En olis niin varma. Suomen kieli ei olis välttämättä säilyny pelkästään puhuttuna, vaan se olis saattanu jäädä ruotsin tai venäjän jalkoihin.

Äiti: Koulussako te tuon kaiken olette oppineet? Eipä ole siellä aika mennyt hukkaan!

Milla: Muistahan isä laittaa lippu Agricolan päivänä salkoon!

Isä: Täytyy muistaa, kun vielä tiedän juhlimisen syynkin. No, mihin sinulla nyt on kiire?

Milla: Mun täytyy kattoo, mitä mä laitan sinne Agricola-juhlaan päälle huomenna!

Äiti: No, sittenhän tietokone on vapaana! Taidankin käydä hakemassa vähän tietoa siitä Agricolasta, ettei me vanhukset olla ihan lahopäitä!
 
Milla: Niinpä, opi nyt vanha ja nuori, jolla onpi sydän tuore...

Isä:  Mitä se tyttö oikein runoilee? Täytyy minunkin mennä vähän hakemaan sitä tietoa, etten putoa kuin eno veneestä.

Kaikki häipyvät omiin puuhiinsa.

Lopussa joko räppiryhmä tai näyttelijät tulevat esittämään Agricola-räpin, johon voi yhdistää myös tanssin ja musiikkia.

AGRICOLA-räppi:

 Agricola oli melkoinen heppu
 täynnä viisautta oli sillä reppu
 kehitti suomen kirjakielen
 sivisti siten suomalaisen mielen.
 
Pernajasta Turkuun Agricola kulki
 Luther oppiinsa Wittenbergiin sulki.
 ABC:n kirjoitti kielellä suomen
 siitä aukesi kirjakielen huomen.
 
Päätyönä Uuden testamentin käänsi
 kauniille kielellemme teoksen väänsi.
 Latinan pajatuksen kirkoissa lopetti
 innolla papeille suomea opetti.
 
Sanoja keksi hän suomen kieleen,
 monet niistä ovat jääneet mieleen:
 jalopeura, väkivalta, hallitus,
 inhimillinen ja käsikirjoitus.
 
Suomen maan nosti kansojen joukkoon,
 emme näin jääneet vieraiden loukkoon.
 Muistelemme Agricolan elämäntyötä,
 kaunis suomen kieli säilyi sen myötä.
 
Mikael Agricola teki työnsä otsa hies,
 ja siksi hän onkin meille suurmies.
 Agricolan kuolemasta on 450 vuotta,
 eikä häntä juhlita ihan suotta!

Riitta Loiri-Plosila | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.