Mikael Agricola Viipurissa, Ari Uronen

(KUUNNELMA)

Koko kuunnelma (pdf)

Henkilöt:
kertoja
Martti
Mikael
Klemetti
käsityöläinen
kauppias
Niilo Niilonpoika
asiakas
vartijat

KERTOJA:
Viipuri oli 1500-luvulla Suomen tärkeimpiä kauppapaikkoja. Kaupungin satamaan tuli aluksia hansakaupungeista kuten Tallinnasta ja Lyypekistä. Saksalaisia, tanskalaisia ja venäläisiä kauppiaita majoittui Viipuriin ja kaupungin ahtailla kaduilla saattoikin kuulla monenkielistä puhetta.

Tällaiseen ympäristöön Mikael Agricola muutti nuorena koulupoikana tutusta ja turvallisesta Pernajasta.

  ***

Kaupungilla:
(Ääniä: puheensorinaa, (eri kieliä kuten ruotsia, saksaa, venäjää), kärryjen kolinaa, eläinten ääniä)

MARTTI:
Tällainen on nyt se Viipuri. Pidä nyt huolta tavaroistasi, Mikael. Täällä on kaikenlaisia hämärämiehiä.

MIKAEL:
Onhan täällä paljon väkeä.

KLEMETTI:
Tämä on varmaan vähän toista kuin elämä siellä kotikylällä. Mutta kyllä sinä totut. Onhan sinulla tuttuja, Martti ja minä.

MARTTI:
Koulukin on vähän toista kuin Pärttylin luona. Ukkopahako sinut tänne suositteli? Ihan niin kuin minut ja Klemetin.

MIKAEL:
Niin, muttei isä oikein tahtonut minua tänne päästää. Minulla on vain kolme siskoa ja he jäivät isää auttamaan, mitä nyt osaavat.

KLEMETTI:
Täällä sinä olet ja unohda muu. Lähdetään satamaan, sinne on tullut taas hansalaiva. Tulkaa!

(Ääniä: puheensorinaa, (eri kieliä kuten ruotsia, saksaa, venäjää), kärryjen kolinaa, eläinten ääniä)

KÄSITYÖLÄINEN:
Katsokaa eteenne, kaadoitte melkein pöytäni. Astiani menevät rikki. Pahuksen teinit!

MIKAEL:
Anteeksi en huomannut.

KÄSITYÖLÄINEN:
Maksa minulle tästä tinatuopista, niin saat mennä.

KLEMETTI:
Älä kuuntele, mennään!

KÄSITYÖLÄINEN:
Tulkaa takaisin, lurjukset!!

  ***

Satamassa

MARTTI:
Katso tuota laivaa, Mikael. Eikö sillä kelpaakin purjehtia.

MIKAEL:
Onhan se vähän isompi kuin se isäni merivene, jota soudan verkkoja kokiessa.

KLEMETTI:
Ai vähän isompi. Tuohan on isoin holkki mitä olen pitkään aikaan nähnyt.

MARTTI:
Mikael taitaakin olla kova laskemaan leikkiä. Hymy kyllä hyytyy koulunpenkillä.

KLEMETTI:
Joudut herra Johannes Erasmuksenpojan kynsiin. Siinä on sellainen opettaja, että toivot pääseväsi takaisin Pernajaan.

MIKAEL:
En minä pelkää.

MARTTI:
Sehän nähdään. (Ääniä huutoa, hämminkiä).
Mitä tuolla tapahtuu? Onko siellä varas jäänyt kiinni?

MIKAEL:
Mennään katsomaan!

KAUPPIAS:
Näytä, mitä sinulla on viittasi poimuissa. Näytä, jos olet syytön.

NIILO NIILONPOIKA:
Minä olen kunniallinen mies. Minulla ei ole mitään salattavaa.

ASIAKAS:
Jos sinulla ei ole salattavaa, niin näytä. Kainalosi pullottaa aika tavalla.

NIILO NIILONPOIKA:
Se on vain paloviinapullo. Tuolta minä sen äsken ostin.

KAUPPIAS:
Mistä ostit? Tässähän sinä olet jo pitkään vaaninut, että käännän selkäni. Näitä lasipikareita olet havitellut. Ja nyt huomaan, että yksi puuttuu.

ASIAKAS:
Haenko satamavalvojan ja vartijat?

NIILO NIILONPOIKA:
Ei tarvitse, minä tästä lähdenkin.

KAUPPIAS:
Seis, sinä pysyt tässä!!

(Ääniä: Nyt pysyt, ähinää, et pääse karkuun jne. särkyvän lasin helinää)

KAUPPIAS:
Vai muka viinapullo. Tuo on lasipikarini. Se on todella kallis. Nyt sinut paha perii. Älä riuhdo!!

ASIAKAS:
Miksi pidät huppua keskellä päivää? Ottakaa sen huppu pois!

MIKAEL:
Siltähän puutuu toinen korva.

MARTTI:
Se on varkaan merkki. Nyt ei taida enää korvalla selvitä. Hirteen joutuu.

VARTIJAT:
Mikä täällä on hätänä? Tehkää tilaa voudin miehille.

KAUPPIAS:
Tämä mies varasti omaisuuttani.

ASIAKAS:
Minä todistan.

KLEMETTI:
Lähdetään jo, meitä ei varmaankaan enää tarvita.

Ari Uronen | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.