Käännöstiede – ja kääntämisen ja tulkkauksen tutkimus

Käännöstiede on varsin uusi itsenäisenä tieteenalana. Sen piiriin kuuluu sekä kääntämisen että tulkkauksen tutkimus. Keskeisiä tutkimusalueita ovat muun muassa kääntämisen ja tulkkauksen prosessit ja tuotokset, käännösteknologia, kääntämisen historia ja sosiologia sekä kääntäjän ja tulkin asiantuntijuus ja koulutus.

Käännöstiede ja tutkimus

Käännöstieteen itsenäistyminen tieteenalana on yhteydessä kääntäjänkoulutuksen kehittymiseen yliopistotasoiseksi koulutukseksi. Aikaisemmin kääntämisen tutkimusta tehtiin erityisesti kielitieteen ja kirjallisuustieteen piirissä, ja näillä tieteenaloilla on edelleenkin kääntämiseen liittyvää tutkimusta. Käännöstieteen kehittymisen myötä tutkimuksen aihepiirit ovat laajentuneet kääntämisen tuotteista prosesseihin ja toimintaan, kääntäjään ja häntä ympäröivään yhteiskuntaan. Tulkkauksen tutkimuksessa tutkijat ovat olleet kiinnostuneita erityisesti tulkkauksen prosesseista ja tulkin toiminnasta.

Kääntämisessä on kautta aikojen pohdittu erilaisia käännöstapoja. Sellaiset sanaparit kuin vapaa ja sananmukainen, vieraannuttava ja kotouttava kuvaavat erilaisten käännösstrategioiden ääripäitä, joiden välillä kääntäjä ratkaisuissaan liikkuu. Myös kääntämisen tutkimuksessa käännöksen suhde lähdetekstiin on aina ollut yksi keskeisiä kysymyksiä. Kun samastakin lähdetekstistä voi olla monta erilaista käännöstä, niin mistä kääntäjän ratkaisut riippuvat? Millaisia erityispiirteitä on lakitekstien, käyttöohjeiden, mainosten tai toisaalta kaunokirjallisten tekstien, runojen, näytelmien tai sarjakuvien kääntämisellä? Entä millaista kääntämistä on elokuvien tekstitys?

Jokainen teksti heijastaa syntytilannettaan: paikkaa ja tilannetta, jossa se on tuotettu, ympäröivää kulttuuria niin kuin myös aikaansa. Tästä seuraa monia kiinnostavia tutkimuskysymyksiä, esimerkiksi: Miten kulttuurinen etäisyys vaikuttaa käännökseen? Pitäisikö tekstin vaikuttaa kohdekulttuurin lukijoihin samalla tavalla kuin alkuperäinen teksti on vaikuttanut omassa kulttuurissaan? Entä miten eri aikojen käännökset samasta teoksesta eroavat? Tätä voi pohtia esimerkiksi tarkastelemalla Lewis Carrollin teoksen Alice’s Adventures in Wonderland eri suomennoksia, joita on peräti neljä. Sen ovat suomentaneet Anni Swan 1906, Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner 1972, Alice Martin 1995 ja Tuomas Nevanlinna 2000. Kiinnostava kysymys on myös, miten kirjan käännökseen vaikuttaa se, käännetäänkö teos lapsille vai (myös) aikuisille?

Hyvin suuri osa teksteistä, joita kohtaamme päivittäin, on käännöksiä. Onko käännösten kieli erilaista kuin alun perin suomeksi kirjoitettujen tekstien kieli? Tutkijat puhuvat kääntämisen universaaleista, joilla tarkoitetaan sitä, että käännösprosessin tuloksena tekstiin tulee mukaan jotain, mitä kääntämättömässä tekstissä ei ole, tai siitä jää jotain pois. Esimerkiksi kääntäjän täytyy selventää vieraita käsitteitä, tai hän voi muuttaa tekstiä lähemmäksi kohdekielen yleisiä normeja. Universaalien ajatellaan olevan eräänlaisia kääntämisen lainalaisuuksia. Kyse on kuitenkin vasta hypoteeseistä, oletuksista, joiden todentamiseen tarvitaan vielä paljon tutkimusta suurilla tekstimassoilla. Joka tapauksessa, käännös ei ole koskaan sama kuin lähdekielinen teksti, vaan se on teksti, joka on kirjoitettu uudelleen – kääntämistä voi siis tarkastella uudelleenkirjoittamisena.

Kääntäminen samoin kuin tulkkaus ovat prosesseja, joita voidaan tutkia eri näkökulmista. Tutkijaa voi kiinnostaa esimerkiksi se, mitä tapahtuu kääntäjän tai tulkin päässä kun hän kääntää tai tulkkaa, miten hän ratkaisee ongelmia ja miten aloittelevan kääntäjän ratkaisuprosessit eroavat kokeneen kääntäjän tavasta kääntää.

Prosessia voidaan tarkastella myös laajempana toimintana, joka alkaa siitä kun kääntäjä saa toimeksiantajalta toimeksiannon ja päättyy, kun käännös on toimitettu käyttäjälle ja käyttäjä reagoi siihen. Tutkimuksen näkökulma siirtyy paitsi toimintaan myös kääntäjään. Selvitettävä on muun muassa, millaista asiantuntemusta kääntäjältä vaaditaan, millaisia työvälineitä kääntäjä tarvitsee ja mistä hän hakee tietoa.

Kun tutkimuksen näkökulmaa edelleen laajennetaan, tullaan kääntämisen sosiologiaan. Nyt esiin nousee esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Millainen on kääntäjän asema, millaista valtaa hän käyttää? Miten kääntäjä vaikuttaa siihen kuvaan, mikä meillä on jostain kulttuurista? Kuka päättää, mitä käännetään tai jätetään kääntämättä? Miten kulttuurinen tai poliittinen ilmasto kulloinkin vaikuttaa käännöksiin? Millainen on käännösten vastaanotto?

Kääntämisen ja tulkkauksen tutkimuksen kiinnostus voi siis kohdistua yksittäisten tekstien tai kielen piirteisiin, mutta se voi laajentua käsittelemään suuriakin yhteiskunnallisia ja kulttuurisia kysymyksiä. Myös ajallinen ja paikallinen näkökulma voivat supistua ja laajeta kysymysten mukaan tästä päivästä kirjallisuuden ja kulttuurienvälisen viestinnän historiaan ja Suomesta hyvinkin kaukaisiin kulttuureihin.

Liisa Tiittula | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.