Kääntäminen ja tulkkaus yhteiskunnassa

Kääntämisen ja tulkkauksen määrästä ei ole kerätty kattavia tilastoja. Tuskin se olisi mahdollistakaan, niin paljon kääntämistä ja tulkkausta on eri yhteyksissä ja eri laajuudessa kaikilla yhteiskunnan alueilla. Käännökset saattavat olla niin pienimuotoisia ja jokapäiväisiä, ettei niitä edes tunnisteta käännöksiksi. Tyypillisiä jokapäiväisiä tuttavuuksia ovat päivittäistavaroiden tuoteselostukset, kun taas kirjallisuuden käännökset ja esim. tietokoneohjelmien lokalisointi ovat laajoja kokonaisuuksia.

Kirjallisuuden käännöksistä kerää tietoa Suomen Kustannusyhdistys, joka julkaisee sivuillaan tilastoja kirjojen tuotannosta ja myynnistä Suomessa. Viimeisin tilasto on vuodelta 2005, jolloin kotimaista proosaa julkaistiin 302 uutta nimikettä ja käännettyä 282. Kun uutuuksien lisäksi otetaan huomioon uudet painokset, on käännöskirjojen osuus jo suurempi kuin kotimaisen tuotannon. Myydyin kotimainen kaunokirjallisuuteen kuuluva kirja vuonna 2005 oli tilaston mukaan Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä (118 700 kappaletta) ja myydyin käännetty kaunokirjallinen teos oli Dan Brownin Enkelit ja demonit (150 800 kappaletta). Käännettyä teosta oli siis myyty enemmän. Sarjakuvien kohdalla erot ovat vielä huomattavasti suuremmat: myydyin suomalainen sarjakuva oli Juba Tuomolan Viivi ja Wagner 8: Ranskalainen liukumäki (35 000 kpl), myydyin käännetty Aku Ankan taskukirja 305: Tuulihattu (97 900). Vain kotimaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa myytiin Mauri ja Tarja Kunnaksen Koiramäen Martta ja Ruuneperi  -kirjaa enemmän (59 400 kpl) kuin eniten myytyä käännettyä lastenkirjaa A.A. Milne – E.H. Shepard: Nalle Puhin kootut kertomukset (51 900 kpl).

Asiatekstin kohdalla tilastoja on vaikeampi tehdä, sillä käännöksiä teettäviä tahoja on lukemattomia. Useilla yrityksillä käännösten teettäminen saattaa olla vain pieni osa toiminnasta tai yksittäinen tapahtuma silloin tällöin. Suuret yksiköt kuten esimerkiksi valtionhallinto ovat laskeneet kokonaiskustannuksensa, jotka koostuvat käännöksistä, tulkkauksesta, kielentarkistus- ja terminologiatyöstä. Valtionhallinnossa kustannukset ovat noin 18 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä saa jo käsityksen kääntämisen mittasuhteista.

Kääntäjien ja tulkkien työllistäjät

Kääntäjiä ja tulkkeja työllistävät suuret kansainväliset järjestöt, esimerkiksi Yhtyneet kansakunnat, Punainen Risti ja Nato. Samoin Euroopan unioni on suuri työllistäjä. Kansainvälistä kauppaa käyvillä yrityksillä on usein oma käännösyksikkönsä yrityksen sisällä. Myös valtio ja kunnat työllistävät suuren joukon kääntäjiä. Iso osa ammattikunnasta työllistää kuitenkin itse itsensä joko freelancerina tai yrityksenä tekemällä käännöksiä ja tulkkauksia suoraan asiakkaille sekä alihankkijana käännöstoimistoille.

Kääntäjien ammattijärjestön (KAJ) 2 000 jäsenestä 70 % toimii yksityissektorilla, valtio työllistää noin 25 % ja kunnat 5 %. KAJ:n jäsenet ovat suurimmaksi osaksi työsuhteisia. Kääntäjä-nimikkeellä toimivia on 40 % ja loput 60 % ovat erilaisissa assistentin, projektipäällikön tai asiantuntijan tehtävissä kuten tekninen kirjoittaja, technical writer ja käännöskoordinaattori. Yhteistä on kääntäjänkoulutus koulutustaustana. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) 1 800 jäsenestä suurin osa toimii yritysmuodossa tai freelancereina.

Valtionhallinnossa on kääntäjiä, tulkkeja, kielentarkastajia ja terminologeja yhteensä noin 150. Näistä suurimman ryhmän muodostavat ruotsin kääntäjät; jonkin verran on myös englannin ja venäjän kääntäjiä. Käännös- ja tulkkipalveluja hankitaan lisäksi ostopalveluna ulkopuolisilta. Tuomioistuimissa on muutamia ruotsin kielen kääntäjiä, mutta suurin osa käännöksistä ja tulkkauksesta ostetaan freelancereilta tai alan yrityksiltä. Tuomioistuimissa kielten kirjo on laaja ja eri kielten tarve vaihtelee suuresti.

Euroopan unionissa on virallisia kieliä tällä hetkellä 20 ja 1.1.2007 jälkeen 23, kun Romania ja Bulgaria liittyvät jäseniksi ja myös Irlannin iiristä tulee EU:n virallinen kieli. Unionin eri toimielimillä on useita kääntäjiä ja tulkkeja joko vakinaisessa tai määräaikaisessa virkasuhteessa. Esimerkiksi komissio työllistää kaikkiaan noin 1 700 kääntäjää, joista suomenkielisiä on noin 75. Viime vuonna käännöksistä lähes 20 % teetettiin ulkopuolisilla freelancereilla tai yrityksillä. Kaikkien toimielinten käännösmenot ovat tänä vuonna arviolta 800 miljoonaa euroa, mikä on 0,7 prosenttia unionin koko budjetista.

Euroopan unioni työllistää myös ison joukon tulkkeja. Komission tulkkauksen pääosasto SCIC:ssa (SCIC = service commun intérpretation conférences) on noin 500 virkatulkkia, joista 20 suomenkielistä. Lisäksi pääosasto työllistää päivittäin vielä 300–400 freelancetulkkia. SCIC vastaa niin tulkkaus- kuin konferenssijärjestelyistä komission, ministerineuvoston, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean kokouksissa. Euroopan parlamentin palveluksessa taas on yli 350 vakinaista tai määräaikaista virkatulkkia. Suomenkielisiä heistä on noin 20.

Av-kääntäjiä työllistävät lähinnä tv-kanavat sekä elokuvien ja av-tallenteiden levittäjät. Yleisradiolla ja MTV3:lla on muutamia kuukausipalkkaisia kääntäjiä, mutta suurin osa av-käännöksistä teetetään joko suoraan freelancereilla tai av-käännöksiin erikoistuneitten käännöstoimistojen kautta. Niissäkin kääntäjät työskentelevät yleensä freelancereina.

Kirjallisuuden kääntäjät tekevät freelancereina töitä eri kustantamoille. Kustantajilla ei ole kuukausipalkkaisia kääntäjiä. Suomessa on arviolta noin 80–100 päätoimista kirjallisuuden kääntäjää. Heidän työnsaantinsa riippuu kustantajien julkaisuohjelmista: kääntäjillä saattaa olla pitkiäkin kausia, jolloin heillä ei ole töitä, jos kustantajat eivät julkaise heidän kielialueensa kirjallisuutta.

Helkky Halme | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.