Av-kääntäjän työ

Audiovisuaalisen kääntäjän työnkuvaan kuuluvat niin televisio-ohjelmat, video- ja dvd-ohjelmat, elokuvat, tietokonepelit kuin ooppera- ja teatterinäytöksetkin.

Tv-kääntäjä

Tv-kääntäjän työ on kääntämisen aloista näkyvimpiä. Television avaa moni sellainenkin, joka ei koskaan syvenny kirjaan. Vaikka teksti näkyy ruudussa vain hetken, käännös ei silti synny hetkessä. Tv-kääntäjä luo aina tekstiä kuvan ja äänen ehdoilla. Kirjallisuuden kääntäjä vastaa yksin alkuperäisen teoksen tulkinnasta, mutta audiovisuaalisen kääntäjän on annettava viestin välittyä myös kuvan ja äänen kautta. Tv-kääntäjä onkin yleisön armoilla aivan eri tavalla.

Tv-käännökset voidaan jakaa kolmeen ohjelmatyyppiin: tekstitettävät, selostettavat ja jälkiäänitettävät eli dubattavat. Eniten Suomen televisiosta tulee tekstitettyjä ohjelmia, mutta myös selostettuja dokumentteja ja dubattuja animaatioita lähetetään runsaasti.

Ruututekstiä tehdessään kääntäjä muokkaa puhevirran kaksi- tai yksirivisiksi repliikeiksi. Tekstiä on yleensä tiivistettävä reilusti alkuperäisestä, jotta katsoja ehtii lukea repliikit ja hänelle jää aikaa katsoa myös kuvaa. Käännöstyön jälkeen kääntäjä ajastaa repliikit näkymään ruutuun alkuperäisen äänen rytmiä noudattaen ja esimerkiksi kuvaleikkaukset huomioon ottaen. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja televisiossa on lisäksi alkuperäinen ääni sävyineen ja äänenpainoineen, joten tv-kääntäjä ei käytä ylen määrin puhekieltä tai murretta käännöksessään. Melko yleiskielinen teksti on nopealukuisinta. Alatyylin sanoja käytetään harkiten, sillä ne näyttävät repliikkiin kirjoitettuna voimakkaammilta kuin elokuvan roiston lausumina.

Selostustekstiä muokatessaan kääntäjällä on vapaammat kädet. Dokumenteissa tekstiä onkin usein syytä toimittaa niin, että näkökulma on tutun suomalainen, vaikka aihe olisikin eksoottinen. Suomalaisiin oloihin sopeuttaminen on erityisen tärkeää lapsille tarkoitetuissa jälkiäänitetyissä animaatioissa. Aivan oman haasteensa kääntäjän työhön tuo dubbauksen sovittaminen hahmon suunliikkeisiin, varsinkin kun hahmolla voi suun tilalla olla kärsä, nokka tai ammottava kita. Mielenkiintoinen työvaihe on myös lukijan tai näyttelijöiden ohjaaminen äänitysstudiossa sekä äänityksen miksaukseen osallistuminen yhdessä äänitarkkailijan kanssa.

Videokääntäjä

Videokääntäjän työ on hyvin pitkälti samanlaista kuin tv-kääntäjän. Usein ainoa ero on, että video-/dvd-kääntäjä saa pohjaksi valmiiksi ajastetun käännöksen, joka on tehty useimmiten pohjoismaisille markkinoille. Suomennos naputellaan valmiiseen tiedostoon esimerkiksi ruotsinnoksen päälle. Koska suomen kieli eroaa rakenteellisesti aika paljon ruotsista, repliikkijakoa ja ajastusta joutuu usein muuttamaan hyvinkin radikaalisti, jotta lopputulos olisi luontevaa suomea.

Elokuvakääntäjä

Teatterilevityksessä olevien elokuvien kääntäminen eroaa tv-kääntämisestä tekstin asettelun suhteen, sillä valkokangas on ainakin vielä nykyään erimuotoinen ja eri kokoluokkaa kuin tv-ruutu. Usein elokuvissa on lisäksi yhtä aikaa näkyvillä sekä suomen- että ruotsinkielinen tekstitys. Työprosessi vaatii aivan omanlaista kouliintumista. Yleensä elokuvakääntäjä näkee elokuvan vain kertaalleen erikseen järjestetyssä lehdistönäytöksessä. Tämä esikatselu on hyvin intensiivinen rupeama, jossa täytyy panna kerralla mieleen niin kokonaisuus kuin hienovaraiset viittaussuhteet. Varsinainen käännös tehdään yksinomaan käsikirjoituksen ja ääninauhan varassa. Elokuvakääntäjä ei ajasta käännöstään itse, vaan se tehdään tekstityslaboratoriossa, minkä jälkeen tekstit poltetaan lasertekniikalla filmille. Tv-käännöksiin verrattuna tekstit vaihtuvat nopeammin ja rivit ovat pitempiä, joten samoja käännöksiä ei voi käyttää sellaisinaan tv-ruudussa.

Av-kääntäjän työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa, mutta kiivas työrytmi edellyttää paitsi nopeita hoksottimia myös tarkkuutta ja huolellisuutta. Hyväksi av-kääntäjäksi kouliinnutaan vain pitkäjänteisellä työllä.

Helkky Halme | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.