Tulkin työ

Yleinen käytäntö kansainvälisissä konferensseissa on, että tulkki tulkkaa vain äidinkielelleen. Harvinaisten kielten, kuten suomen, kohdalla tulkkien on kuitenkin tulkattava myös vieraisiin kieliin päin, koska suomen kieltä taitavia muiden kielten tulkkeja on vähän. Vuoropuhelun tulkkauksessa esimerkiksi asiointitilanteissa ja tuomioistuimessa on luonnollisesti tulkattava sekä äidinkieleen että vieraaseen kieleen.

Tulkkaustilanteessa on eri osapuolia vuorovaikutuksessa, esimerkiksi tulkki ja vähintään kaksi tulkattavaa tai tulkki, puhuja ja kuulijat. Kukin osapuoli vaikuttaa omalta osaltaan tulkkauksen onnistumiseen, joten on hyvä selkeyttää kunkin rooli ennen tulkkausta. Tulkki pysyttelee tulkkaustilanteessa puolueettomana eikä anna henkilökohtaisten asenteidensa tai mielipiteittensä vaikuttaa työhönsä. Hän ei myöskään toimi tulkattavien avustajana. Tulkki toimii tulkkaustilanteessa viestin välittäjänä eikä ota kantaa käsiteltävään asiaan tai aiheeseen. Tulkilla on myös ehdoton vaitiolovelvollisuus, joka koskee kaikkia tulkkaustilanteeseen liittyviä asioita.

Tulkki valmistautuu aina huolellisesti ja ajoissa tehtäväänsä. Hän tutustuu tulkkausaiheeseen ja sen sanastoon. Toimeksiantajan ja puhujan tulee ajoissa toimittaa tulkille tulkkaustilanteessa esitettävät puheet, esitelmät ym. muu aiheeseen liittyvä materiaali.

Tulkkaus on henkisesti ja fyysisesti rasittavaa työtä. Tulkki tarvitsee lepotaukoja pystyäkseen täysipainoisesti välittämään viestit vaativissa tulkkaustilanteissa. 

Tulkkaustavan mukaan tulkkaus jaetaan konsekutiivitulkkaukseen ja simultaanitulkkaukseen.

Konsekutiivitulkkaus

Konsekutiviitulkkaus on peräkkäistulkkausta, eli puhuja ja tulkki vuorottelevat. Puhujan puhejaksot tulkataan välittömästi puhujan lopetettua. Puhuja jatkaa taas tulkkausjakson jälkeen. Tulkki tekee puhujan puheenvuoron aikana yleensä muistiinpanoja muistinsa tueksi varmistaakseen sen, että tulkkaus on kattava ja tarkka. Tätä tulkkausmenetelmää käytetään yleensä neuvotteluissa, tapaamisissa, juhlapuheissa, tervehdyksissä, oikeudenkäynneissä ja asioimisessa viranomaisissa. 

Peräkkäistulkkauksessa tarvitaan yleensä vain yksi tulkki, mutta jos tulkkaus kestää pitkään tai kieliyhdistelmiä on useita, tulkkeja on myös oltava useampia. Tulkkaus onnistuu parhaiten, kun puhejaksot sisältävät ajatuskokonaisuuden ja ovat sen pituisia, etteivät kuulijat pitkästy odottaessaan tulkkausta omalle kielelleen.

Tuomioistuimissa Suomessa käytetään useimmiten peräkkäistulkkausta, joskus myös simultaanista kuiskaustulkkausta. Tässä oikeustulkkaukseksi nimitetyssä tulkkauksessa tulkilla on hyvin vastuullinen tehtävä, sillä ammattinsa osaavan tulkin käyttö oikeudenkäynneissä vasta takaa kaikille osapuolille, että asiat on mahdollista ymmärtää oikein. Tulkki on siis olennainen osapuolten oikeusturvan toteutumisessa.

Toinen tärkeä peräkkäistulkkauksen laji on asioimistulkkaus. Asioimistulkkaus merkitsee tulkkausta esimerkiksi maahanmuuttajan ja suomalaisen viranomaisen välillä. Sitä tarvitaan päivittäisessä arkielämässä, kuten koulunkäynnissä tai lääkärin vastaanotolla. Useimmiten on kuitenkin kysymys tilanteista, joilla voi olla esimerkiksi tulkattavan turvapaikanhakijan koko elämän kannalta ratkaiseva merkitys.

Simultaanitulkkaus

Simultaanitulkkaus on samanaikaistulkkausta, mikä tapahtuu siten, että tulkki työskentelee äänieristetyssä tulkkikopissa ja salissa istuva kokousyleisö kuuntelee tulkkausta kuulokkeiden kautta. Puhujan sanoma tulkataan koko puheenvuoron ajan samanaikaisesti kuulijoille. Teknisiä laitteita vaativaa simultaanitulkkausta käytetään yleensä kokouksissa ja konferensseissa, joissa on useampi työkieli tai runsaslukuinen kuulijakunta.

Simultaanitulkkauksessa tulkkeja on kieliparia kohtaan vähintään kaksi. Tulkki tulkkaa yleensä noin 15–20 minuutin jakson, jona aikana toinen tulkki on lepovuorossa. Hän kuitenkin kuuntelee tulkkausta koko ajan pystyäkseen jatkamaan saumattomasti tulkkausta vuorollaan. Hän myös tarvittaessa auttaa kollegaansa ongelmatilanteissa. 

Isoissa konferenssi- ja kokoustiloissa (eduskunta, Finlandia-talo, Tampere-talo) on yleensä kiinteät tulkkikopit laitteistoineen, mutta usein joudutaan myös turvautumaan siirrettäviin laitteistoihin. Tulkkauksen aikana paikalla on oltava teknikko, joka vastaa laitteiston toimivuudesta.

Joskus käytetään myös ns. kuiskaustulkkausta, jos tilaisuudessa on vain 1–3 kuulijaa, jotka tarvitsevat tulkkausta. Kuiskaustulkkauskin on simultaanitulkkausta: tulkki istuu tulkattavien takana ja tulkkaa kuiskaten puhujan puheen.

Tulkin tehtävää saattaa vaikeuttaa se, ettei puhuja ole valmistautunut tulkkaukseen tai ota tulkkausta huomioon esityksessään. Tulkin painajainen on puhuja, joka lukee esityksensä paperista liian nopeasti tai epäselvästi artikuloiden, kenties rykien ja mikrofonia heilutellen. Tulkin on vaikea ymmärtää näin esiintyvää puhujaa ja tulkata hänen sanomansa kuulijoille luotettavasti. Siksi hän käyttää kaiken asiantuntemuksensa ja diplomaattiset kykynsä tällaisten tilanteiden ennalta ehkäisemiseksi. Simultaanitulkkauksessa tulkkaustilojen on oltava asianmukaiset: tilasta on oltava suora näköyhteys puhujaan, jotta tulkki voi seurata esityksen edistymistä ja puhujan esittämiä kalvoja tms. materiaalia. Tilan tulee olla myös hyvin ilmastoitu ja tarpeeksi tilava, tulkkauslaitteiden tulee toimia moitteettomasti ja työtuolin ja -pöydän tulee täyttä ergonomiset vaatimukset.

Helkky Halme | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.