Agricola ja suomalaisten jumalat

Aamunavaus soveltuu yläkouluun ja lukioon. Se voidaan toteuttaa kahden oppilaan vuoropuheluna joko keskusradion välityksellä tai pienimuotoisena näytelmänä koulun salissa/auditoriossa. Hahmoista Hemmo on hyväntahtoinen humoristi, joka ei ota asioita turhan vakavasti. Hän uskaltaa leikitellä ja kysellä asioita. Hanna taas on reipas, tietäväinen ja ystävällisesti opastaa Hemmoa tämän kömmähdyksissä.

Hemmo: - Hanna, terve!

Hanna: - Ai, Hemmo! Moi! Mitäpä kuuluu?

Hemmo:
- Ilmoittauduin juuri eestinkielen kerhoon. Ensi kerralle pitäisi viedä mukana joku eestinkielinen teksti, joka kiinnostaa. Kuuntele! Löysin aika hyvän!
(Lukee hiukan takellelleen kuuluvalla äänellä) ”Ja quin Kevetkylvö kylvettiin silloin ukon Malia jootijn. Sihen haettin ukon Wacka nin ioopui Pica ette Acka. Sijtte palio Häpie sielle techtin quin seke cwltiin ette nechtiin.”

Hemmo:
- Aika hyvä ääntämys vai mitä?

Hanna:
(nauraa) - Voi Hemmo! Ethän sinä tuota voi viedä, hassu!

Hemmo: - Ai miksi en? Tämähän on aivan täydellinen!

Hanna:
- Niin varmaan, mutta kun se ei ole eestiä vaan muinaissuomea! Tuo teksti on Mikael Agricolan kirjoittaman Psalmien kirjan esipuheesta, jossa hän kertoo suomalaisten jumalista. Kuuntele nyt tätä alkua. ”Epeiumalat monet tesse muinen palveltin caucan ia lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset.” No niin, kokeilepas kääntää nykysuomelle. Saattaa löytyä tuttuja nimiä.

Hemmo: (hitaasti) – Epäjumalat monet tässä muinoin palveltiin kaukana ja …öööh…läsnä. Näitä kumarsivat hämäläiset sekä miehet että naiset. Tapio metsästä pyydykset soi ja Ahti vedestä kaloja toi. - Ahaa, nyt ymmärrän!

Hanna: - Ennen kristinuskon tuloa Suomeen täällä asuvilla ihmisillä oli paljon jumalia tai oikeastaan haltijoita, joita he palvoivat. Tapio oli metsän jumala, Ahti taas hallitsi vedessä ja häneltä kalastajan tuli pyytää kalaonnea. Karjalaisilla Argricola mainitsee olleen jumalat eri viljalaaduillekin. Rukiin jumala oli Rongoteus, ohran kasvusta huolehti Pellonpekko ja kaurankasvun takasi Virankannos. Tuo löytämäsi teksti on vanhin kirjallinen lähde suomalaisten muinaisuskosta. Mikael Agricola kirjoitti sen vuonna 1551.

Hemmo: - Wau! Kuulostaa jännittävältä! Kerro lisää!

Hanna: - Perinteiset tontut taitavat olla meille tutuimpia. Katsopas tätä kohtaa (näyttää kirjasta), jossa Agricola kertoo, kuinka ”Cratti murhen piti Tavarast”.

Hemmo: - Siis äijän käppyrä itki maallisen roinan perään?

Hanna: - No ei varsinaisesti. Kratti eli Para oli haltija, joka lisäsi talon varallisuutta varastelemalla naapurista tavaroita. Se saattoi esimerkiksi kissan tai koiran hahmoisena kuljettaa vatsassaan tavarat omaan taloon. Paraa ei uskallettu tappaa sillä pelättiin myös talon emännän kuolevan samalla.

Hemmo: - No niin, no niin! Ja kukaan ei TIETYSTI epäillyt, että talon emännällä olisi mitään tekemistä taloon ilmestyneiden tavaroiden kanssa! Joopa, joo!

Hanna: - Sitä en tiedä. Siitä Agricola ei kerro.

Hemmo: - Onneksi kertoo sentään näistä muinaisista jumalista. Taidan jättää eestinkielen kurssin väliin. Hei, täällähän näyttäis olevan myös ”Uskonnot Suomessa tänään” -kurssi. Taidan mennä heti ilmoittautumaan.

Hanna: - Teepä se! Voisit runoilla suomalaisten nykyjumalista Agricolan tapaan. (nauraa)

Hemmo:
- No, kuulepa tätä!
”Nyky suomiäijä näit´ kumartelee kaiket päivät:
Nokiallaan virret lauloi, Kelan luukust leipä maittoi.
MTV:ltä viihteen taittoi, netist´ musat, pelit laittoi.
Säät sääti Visa sekä Pekka, jäähalli suurin palvonnan mekka.
Vaan onpa oma kieli soma: Kiitos Agricola!”

Taija Lamminaho | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.