Jatkokertomus osa 1

Jatkokertomuspäivänavaus  Mikael Agricolan elämästä peruskoulun ala- ja yläluokille

Käyttöohje: Tämä Mikael Agricolan elämänvaiheita seuraileva päivänavaussarja on kolmiosainen, Sen voi lukea luokalle/koululle perättäisinä päivinä tai vaikkapa viikon välein. Ensimmäinen osa sopii pienillekin koululaisille. Se toimii myös itsenäisenä osana.

Jatkokertomuksen osa 1/3

Tiedätkö, miksi tänä vuonna vietetään Mikael Agricolan juhlavuotta? Miksi vielä tänäkin päivänä muistellaan miestä, jonka kuolemasta on kulunut jo 450 vuotta?  Kun kuuntelet kolmena aamuna kertomusta Mikael Agricolan elämästä, tiedät vastaukset näihin kysymyksiin. Tänään kuulet kertomuksen ensimmäisen osan.

Muistat varmasti, koska sinulla on syntymäpäivä, ja luultavasti myös vietät sitä. Sinua onnitellaan merkkipäivänäsi, saat ehkä lahjoja ja syöt täytekakkua. Nykyään Suomessa vietetään syntymäpäiviä, mutta Mikael Agricolan nuoruudessa tilanne oli toinen. Silloin lapsen syntymäpäivää, eikä edes syntymävuottakaan, merkitty muistiin. Tämän takia emme tiedä, minä päivänä tai vuonna Mikael Agricola on syntynyt. Tutkijat arvelevat hänen syntyneen joskus vuoden 1510 tienoilla.

Mikael vietti lapsuutensa itäisellä Uudellamaalla Pernajan pitäjässä Torsbyn kylässä. Hänen isänsä oli varakas maanviljelijä. Mikaelin perheeseen kuului Olavi-isän lisäksi äiti ja kolme sisarta, mutta heidän nimistään ei ole säilynyt tietoja.  Mikaelin äidinkieli on myös asia, josta ei ole täyttä varmuutta. Siihen aikaan Pernaja oli ruotsinkielistä seutua, joten hän on saattanut oppia ensin ruotsin kielen. Toisaalta tiedetään, että hän osasi myös suomen kieltä täydellisesti, joten hänen kodissaan on voitu puhua suomea. 

1500-luvulla maanviljelijäperheen pojasta tuli lähes aina maanviljelijä. Pojalle opetettiin pienestä pitäen kotitilan töitä: miten jyvät kylvetään peltoon ja vilja korjataan, kuinka hevosta hoidetaan tai puusta veistetään astioita ja huonekaluja. Nuorten elämä kului työtä tehden. Hyvin harvat pojat kävivät koulua, ja tyttöjen kohdalla tilanne oli vieläkin huonompi, koska heitä ei edes otettu kouluun oppilaiksi. Mikaelin nuoruus oli poikkeuksellinen, koska hän pääsi kouluun. Hänen ensimmäinen opettajansa oli Pernajan kirkkoherra Pärttyli, joka huomasi Mikaelin harvinaisen lahjakkuuden ja tiedonhalun. Pojasta ei tullutkaan maanviljelijää, koska kirkkoherra suostutteli Mikaelin vanhemmat lähettämään lapsensa kouluun.

Suomessa oli hyvin vähän kouluja Mikaelin nuoruudessa. Koulumatkat olivat usein niin pitkiä, etteivät oppilaat edes voineet asua kotona. Päästäkseen opiskelemaan Mikaelin piti muuttaa satojen kilometrien päähän Viipurin, jossa sijaitsi pappeja valmistava latinakoulu. Nykyiseen verrattuna 1500-luvun kaupungit olivat pieniä. Esimerkiksi Viipurissa, joka oli silloin yksi Suomen suurimpia kaupunkeja, oli vain 1500 asukasta.

Kotoa pois muuttamisen lisäksi Mikaelin opiskelijaelämän alkuun liittyi toinenkin uusi asia: sukunimen saaminen. Tavallisen kansan keskuudessa sukunimeä ei käytetty, vaan sen asemesta etunimen perään liitettiin isännimi. Näin esimerkiksi Mikaelia kutsuttiin Mikael Olavinpojaksi. Mikael valitsi itselleen latinankielisen sukunimen Agricola, joka tarkoittaa maanviljelijää. Tähän valintaan vaikutti se, että hänen isänsä oli maanviljelijä.   

1500-luvun kouluopetus poikkesi hyvin paljon nykyajan opetuksesta. Oppilaiden eli teinien piti herätä aamulla varhain kukonlaulun aikaan. Koulupäivä alkoi latinakielisellä kirkkolaululla ja rukouksella. Oppitunneilla vallitsi kova kuri, eikä opettaja sietänyt minkäänlaista häiritsevää käytöstä. Pojat tiesivät, että pienimmästäkin rikkeestä rehtori Johannes Erasmuksenpoika saattoi lyödä heitä kepillä. Kirjoja oli hyvin vähän, koska ne olivat erittäin kalliita, ja siksi pojat joutuivatkin opettelemaan paljon asioita ulkoa. Muistiinpanojen kirjoittaminen oli hidasta, koska sulkakynää piti vähän väliä kastaa mustepulloon, eikä mustetta saanut tiputella. Opiskelua hankaloitti myös luokkahuoneen koleus. Vaikka huonetta yritettiin lämmittää talvisin, oli se usein niin viileä, että oppilaiden sormet olivat kylmyydestä kankeat. 

Pernajan kirkkoherra oli opettanut Mikaelille latinan kielen alkeet, mutta vasta Viipurissa hänestä kehittyi taitava latinisti. Mikaelin koulumenestys oli niin erinomainen, että rehtori Johannes Eramuksenpoika pyysi hänet mukaansa Turkuun. Mikael suostui pyyntöön. Kahdeksan vuotta kestäneiden opintojen jälkeen hän oli valmis elämänmuutokseen. Edessä oli viikkokausia kestävä muuttomatka toiselle puolelle Suomea. Mutta mitä Mikael teki Turussa? Sen kuulet huomisaamuna. Hyvää koulupäivää!

Lehtori Päivi Siltala-Keinänen, Itäkeskuksen lukio, Helsinki | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.