Jatkokertomus osa 2

Jatkokertomuspäivänavaus Mikael Agricolan elämästä peruskoulun ala- ja yläluokille

Jatkokertomuksen osa 2/3

Mikael Agricolan elämässä alkoi uusi vaihe Turkuun muuton jälkeen. Viipurissa hän oli ollut teini, jonka päivät olivat kuluneet esimerkiksi latinan kieltä päähän päntätessä. Turussa opiskelun tilalle tuli työelämään siirtyminen. Agricolan saapuessa Turkuun siellä oli juuri vihitty uusi piispa. Seurakuntalaiset olivat tyytyväisiä, koska heidän pitkä odotuksena oli palkittu. Edellinen piispa oli hukkunut kuusi vuotta aikaisemmin Pohjanlahteen, eikä piispanistuinta ollut sen jälkeen täytetty. Tilanne korjaantui loppiaisena 1528 Martti Skytten vannottua piispanvalansa. Mikael Agricola tutustui piispaan, jonka kirjurina hän työskenteli. Agricola menestyi työssään niin hyvin, että Martti Skytte nimitti hänet seuraavana vuonna sihteerikseen.

Agricola tutustui viimeistään Turussa uskonpuhdistukseen, mutta todennäköisesti hän oli kuullut siitä jo Viipurin latinakoulussa. Tiedot Martti Lutherin opeista olivat levinneet Viipuriin jo vuosia aikaisemmin saksalaisten kauppiaiden mukana. Suomessa uskonpuhdistuksesta saarnasi tiettävästi ensimmäisenä maisteri Pietari Särkilahti, joka oli opiskeluaikanaan lukenut Lutherin kirjoituksia. Palattuaan Saksasta takaisin kotimaahan hän kehotti suomalaisia luopumaan kaikesta sellaisesta, joka ei ollut Raamatun opetuksen mukaista. Esimerkiksi roomalaiskatolilaisen kirkon anekauppa oli asia, jota uskonpuhdistajat eivät Raamatusta löytäneet. Anekauppiaat väittivät, että ihminen pääsisi kuoleman jälkeen nopeammin taivaaseen, jos maksaisi kirkolle rahaa. ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”, sanottiin. Uskonpuhdistajat eivät hyväksyneet tällaista toimintaa, koska heidän mielestä ihminen ei voinut ostaa itselleen taivaspaikkaa.  

Ruotsissa uskonpuhdistus toteutettiin virallisesti vuoden 1527 valtiopäivillä kuningas Kustaa Vaasan toimesta. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että koko valtakunnassa alettiin siirtyä katolilaisuudesta luterilaisuuteen. Tämä muutos koski myös Suomea, joka oli siihen aikaan osa Ruotsin valtakuntaa. Uskonpuhdistuksen kipinä sytytti myös Mikael Agricolan, joka luki ahkerasti Martti Lutherin kirjoituksia. Saatuaan pappisvihkimyksen 1530-luvun alussa hän alkoi saarnata Turun tuomiokirkossa. Vähitellen Agricolan mielessään kypsyi ajatus yliopisto-opintojen suorittamisesta. Koska siihen aikaan Suomessa ei vielä ollut yliopistoa, hänen piti nousta Turussa Lyypekkiin lähtevään laivaan ja purjehtia ulkomaille opiskelemaan.

Mikael Agricola saapui Wittenbergin yliopistoon yhdessä matkatoverinsa Jaakko Teitin kanssa syksyllä 1536. Saksassa, Elben rannalla sijaitsevassa Wittenbergin kaupungissa oli vain parituhatta asukasta, mutta sen yliopisto oli suosittu. Yliopiston kruununa oli teologinen tiedekunta, jossa saattoi kuunnella uskonpuhdistaja Martti Lutherin luentoja. Lutherilla oli aikaa opiskelijoille ja heidän ongelmilleen: toisinaan hän kutsui heidät päivälliselle, toisinaan antoi isällisiä neuvoja rakkausasioissa tai kirjoitti suosituskirjeitä apurahoja varten.

Ylioppilas Agricolakin tutustui Lutheriin, jota hän nimitti ”kunnianarvoisaksi isäksi”. Hän turvautui Lutherin apuun saadakseen kuningas Kustaa Vaasalta rahaa Uuden Testamentin käännöstyöhön. Luterilaisen opin mukaan Raamattu piti kääntää kansan puhumalle kielelle, jotta ihmiset saattoivat itse lukea sitä. Tämä oli suuri muutos verrattuna katolilaiseen kirkkoon, jossa oli käytössä latinankielinen Raamattu.

Opiskeltuaan vuoden verran Wittenbergissä Agricola lähetti kuninkaalle imartelevan latinankielisen kirjeen, jossa hän pyysi rahallista apua Uuden Testamentin suomentamiseen. Viikot kuluivat, mutta kirjeeseen ei kuulunut mitään vastausta. Odotettuaan turhaan kahdeksan kuukautta Agricola kirjoitti kuninkaalle uuden kirjeen. Tällä kertaa hän kirjoitti ruotsiksi, jotta kuningas pystyisi itsekin lukemaan tekstin. Tämä olikin viisasta, koska kuninkaan oma opintie oli katkennut jo nuorena, eikä hänen latinan taidoistaan ollut täyttä varmuutta. Tarinan mukaan Kustaa Vaasa oli saanut toisella luokalla opettajaltaan kunnon selkäsaunan. Kuumaverinen Kustaa oli raivostunut tästä niin, että oli iskenyt tikarin koulukirjojensa läpi, jättänyt opintonsa kesken ja lähtenyt hovipojaksi.  Mutta kuinka kuningas vastasi Agricolan kirjeeseen? Sen kuulet huomenna. Hyvää koulupäivää!

Lehtori Päivi Siltala-Keinänen, Itäkeskuksen lukio, Helsinki | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.