Jatkokertomus osa 3

Jatkokertomuspäivänavaus  Mikael Agricolan elämästä peruskoulun ala- ja yläluokille

Jatkokertomuksen osa 3/3

Kustaa Vaasa ei vastannut Mikael Agricolan toisenkaan kirjeeseen.  Jälleen vesiperän vetänyt Agricola ei lannistunut, vaan uudisti pyyntönsä kuninkaalle. Lopulta sitkeä yritys palkittiin, ja hän sai hallitsijalta rahalähetyksen, jonka turvin saattoi ostaa kirjoja ja maksaa vuokravelkansa. Suoritettuaan maisterin tutkinnon Agricola lähti kotimatkalle toukokuussa 1539. Hänellä oli mukanaan kirjojen lisäksi Martti Lutherilta saatu suosituskirje kuninkaalle.  Agricola huomasi Tukholmassa, että Kustaa Vaasan varovaiset asenteet uskonpuhdistusta kohtaan olivat muuttuneet muutamassa vuodessa. Uutta oli esimerkiksi se, että papit saivat mennä naimisiin. Roomalaiskatolilaisuuden aikana tämä oli ollut kiellettyä.

Maisteri Agricola sai hoidettavakseen Turun tuomiokirkkokoulun rehtorin tehtävät. Raskas virka tarkoitti käytännössä nuorten poikien alkeisopetusta. ”Opetustyön loassa” rämpivä Agricola sai harmaita hiuksia teinipoikien paimentamisesta. Koulutyön ohessa hän kirjoitti ahkerasti. Hänen ensimmäinen teoksensa oli vuonna 1543 julkaistu Abc-kirja.  Seuraavana vuonna oli vuorossa yli 800-sivuinen Rukouskirja. Kaikkiaan hän julkaisi kymmenkunta kirjaa.

Mikael Agricola muistetaan ehkä parhaiten Uuden Testamentin suomentajana ja suomen kirjakielen isänä. Käännöstyössä hänellä oli apua monipuolisesta kielitaidostaan. Tiedetään, että hän osasi suomen lisäksi ainakin ruotsia, latinaa, kreikkaa, hepreaa ja saksaa. Agricola suomensi Uuden Testamentin suoraan alkuperäisestä kreikankielisestä tekstistä.  Kääntämisessä oli paljon hankaluuksia, koska suomen kirjakieltä ei ollut vielä olemassa. Hän käytti kirjakielen pohjana Turun seudun murretta. Kirjakieli sai vaikutteita muistakin kielistä, esimerkiksi latinasta, saksasta ja ruotsista. Kääntämistä hidasti myös se, ettei suomeksi löytynyt aina sopivaa sanaa, jolloin Agricola joutui itse keksimään uusia sanoja. Osa näistä sanoista on jäänyt elämään, kuten omatunto, juhlapäivä ja lohikäärme. Sen sijaan hautausmaata tarkoittava luutamo tai jalokiveä tarkoittava kalliskivi eivät ole enää käytössä.

Agricolan elämässä oli myös ikäviä hetkiä. Vuonna 1546 Turussa syttyi tulipalo, joka tuhosi suuren osan vieri viereen rakennetuista puutaloista. Suurpalossa tuhoutuivat myös Agricolan asunto ja koulu. Kaiken kukkuraksi Agricola erotettiin rehtorin tehtävästä vuonna 1548.  Syynä tähän oli riita Kustaa Vaasan kanssa. Agricola vastusti kuninkaan määräystä, jonka mukaan etevät nuorukaiset piti lähettää Tukholmaan hallintovirkamiehiksi. Agricolan mielestä kirkko tarvitsi heitä papeiksi. Kustaa Vaasa ei hyväksynyt niskurointia ja erotti Agricolan.

Menetettyään koulumestarin asemansa Agricolalle jäi enemmän aikaa kirjoitustyöhön. Elämänsä viimeiset vuodet hän ehti toimia myös piispana. Vuonna 1554 Kustaa Vaasa jakoi Suomen hiippakunnan kahtia ja nimitti Agricolan Turun piispaksi ja Paavali Juustenin Viipurin piispaksi. Ollessaan seuraavana vuonna piispantarkastusmatkalla Pietarsaaressa Agricola sai tiedon venäläisiä vastaan puhjenneesta sodasta. Sodan loputtua Ruotsin kuningas lähetti noin sadan hengen seurueen neuvottelemaan rauhasta Venäjän keisarin, Iivana Julman, kanssa. Yksi neuvottelijoista oli Mikael Agricola. Rauha saatiin solmittua, mutta paluumatka Suomeen oli Agricolan terveydelle liian kova koettelemus. Hän sai hevoskyydissä äkillisen sairauskohtauksen ja kuoli huhtikuun 9. päivänä 1557 Uudenkirkon pitäjässä Kyrönniemen kylässä. Agricola haudattiin Viipurin dominikaaniseen tuomiokirkkoon. Häntä jäivät kaipaamaan vaimo Birgitta Olavintytär ja perheen ainoa lapsi, 6-vuotias Kristian.

Mikael Agricolan elämäntyöllä on ollut suuri merkitys suomalaisille. Hän on yksi niistä henkilöistä, joita saamme kiittää siitä, että meillä on oma kieli ja oma mieli. Hyvää Mikael Agricolan juhlavuotta teille kaikille!

Lehtori Päivi Siltala-Keinänen, Itäkeskuksen lukio, Helsinki | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.