Maaliskuu – Martius

Maaliskuun nimestä on monenlaisia selityksiä. Yhden mukaan se on muodostettu maa-sanasta. Vanhan sananlaskun mukaan ”Maaliskuu maata näyttää”. Se on siis kuukausi, jolloin lumi alkaa toden teolla sulaa ja maata ilmestyy ainakin paikoitellen näkyviin. Toisen selityksen mukaan alkuosa on väännös mahla-sanasta. Joissakin vanhoissa sanakirjoissa ja vanhassa viron kielessä kuun nimi onkin mahlakuu. Se on siis kuukausi, jolloin ainakin vähän Suomea eteläisemmillä seuduilla mahlaksi nimitetty makea neste on alkanut virrata lehtipuiden rungossa

Mikael Agricolan rukouskirjan maaliskuuhun liittyvässä runossa ei muusta puhuta kuin terveydenhoidosta:

Martius

Ilman kivuta sinä elää saa,
jos sinä teget kuin minä manaa.
Älä päästäs laske verta,
mutta heltees kylve monta kertaa.
Mitäs tahdot niin syö ja juo,
jos onni sinun kohtuuden suo.

Jos maaliskuussa halusi pysyä terveenä, ei saanut iskeä verta pään suonesta. Sen sijaan piti kylpeä helteessä eli lämpimässä. Agricola ei tarkemmin sano tällä kohtaa, millaista kylpemistä hän tarkoittaa, mutta hän saattaa hyvinkin tarkoittaa saunaa. Elokuun runossa hän nimittäin varta vasten kieltää saunassa kylpemisen.

Maaliskuun runon jälkeen tulee ruokaohjeita:

Tällä kuulla syömän pitää (niinkuin Calenus sanoo) makiaa ruokaa ja suurustamat mettä juoman ja ruutaa poleijan kanssa juomasa nauttiman ja hyvästi ruogan keittämän. Mahtaa myös kylpee, mutta ei palavass. Ei pääsuonta pidä iskettämän eikä peukalosuonta.

Maaliskuussa ei mainita mitään kiellettyjä ruokia, mutta erityisesti kehotetaan nauttimaan sekoittamatonta mettä eli hunajaa sekä aivan tiettyjä maustekasveja, tuoksuruutaa ja poleijaa eli puolanminttua.

Molemmat Agricolan mainitsemat yrtit tuntuvat nykysuomalaisista melko vierailta, mutta jonkin verran niitä molempia kasvatetaan nykyään myös Suomessa. Puolanminttu on itse asiassa sellainen vanha minttulaji, jota on viljelty Suomessa ennenkin ja aivan erityiseen tarkoitukseen: kuivattua puolanminttukimppua tai mintusta valmistettua jauhetta on käytetty kirppujen ja muiden syöpäläisten karkottamiseen. Puolanminttu on hyvin voimakas minttulaji, josta saatu öljy voi olla tappavan myrkyllistä. Puolanminttua on siis viisainta pitää pelkkänä koristekasvina.

Tuoksuruuta on pikkuruisen pensaan näköinen kasvi, jolla on tummanvihreät, liuskaiset lehdet ja kauempaa katsoen tilliä muistuttava kellertävä kukinto. Keskiajalla tuoksuruutaa käytettiin tehoaineena ruttoa ja muita vakavia sairauksia vastaan. Sitä käyttivät etenkin ihmiset, jotka joutuivat tavalla tai toisella tekemisiin sairaiden kanssa, esimerkiksi sellaiset rosvot, jotka ryöstelivät ruttoon sairastuneiden ihmisten omaisuutta.

Voimakkaasti tuoksuva ruuta kelpasi moniin muihinkin tarkoituksiin. Sen uskottiin parantavan yleisesti terveyttä ja karkottavan nauttijansa mielestä vihan, kateuden ja masennuksen. Sen uskottiin rauhoittavan mieltä ja parantavan järjen juoksua ja hillitsevän sukupuolisia haluja. Kaikkein tehokkainta ruutaa saatiin varastamalla sitä jonkun toisen puutarhasta, mutta silloin piti visusti pitää huolta siitä, ettei kukaan nähnyt. Jos keskiajan naisella oli mukanaan ruutaa, häntä pidettiin armotta noitana. Kirkossa taas ruutaa hierottiin lattiaan noitien karkottamiseksi.

Maaliskuussa kevään tulon huomaa selvästi. Päivät pitenevät, ja loppukuusta päivä on jo yötä pitempi. Nyky-Euroopassa siirrytään maaliskuun lopulla kesäaikaan, jolloin kelloja siirretään tunnin verran eteenpäin. Agricolan aikana kellot olivat niin kalliita ja harvinaisia, ettei niitä tavallinen suomalainen ihminen päässyt koskaan näkemään. Jos kirkossa oli aikaa mittaava kello, se oli tiimalasi, joka mittasi vain tunteja mutta ei kertonut yleisestä ajan kulumisesta yhtään mitään.  Niinpä oli tärkeätä tarkkailla taivaan kelloja: päivällä auringon liikettä taivaan kaarella, yöllä taas tähtitaivaan asentoa. Elämän rytmi oli rauhallisempi kuin nykyään, sillä sitä eivät sanelleet ihmisten keksimät kellot, vaan luonnon oma, tasainen kiertokulku päivästä ja vuodesta toiseen.

Kaisa Häkkinen | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.