Mikael Agricola – varhainen eurooppalainen kosmopoliitti

Käyttöohje:
Päivänavaus on suunniteltu pidettäväksi lukiolaisille Eurooppa-päivänä 9.5.2007. 

Hyvää huomenta! Tänään kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa hulmuavat tähtiliput Eurooppa-päivän kunniaksi. Toukokuun yhdeksättä päivää pidetään EU:n syntymäpäivänä, koska Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamista 9.5.1950. Ehdotuksen taustalla oli ajatus rauhan turvaamisesta taloudellisen yhteistyön avulla. Kysymys rauhan säilymisestä on puhutellut eurooppalaisia jo paljon ennen ulkoministeri Schumanin julistustakin. 1700-luvun filosofit suunnittelivat Euroopan rajojen poistamista ja jättivaltion luomista, jotta sotiminen loppuisi. Ehdotus hautautui 1800-luvulla kansallisuusaatteen kannatuksen kasvuun, mutta nousi esiin uudestaan 1900-luvulla. Käytännön toimenpiteisiin päästiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun toistensa veriviholliset ─ saksalaiset ja ranskalaiset ─ olivat kypsiä tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä. 

Rauhan säilymisen lisäksi EU-maiden yhteistyön hedelmät näkyvät monilla elämän alueilla. Yksi niistä on lukiolaisiakin koskettava opiskelijavaihto. Comenius- ja Erasmus- koulutusohjelmien ansiosta opiskelu ulkomailla on entistä helpompaa. Suomalaiset ovat toki aikaisemminkin suorittaneet opintoja eurooppalaisissa yliopistoissa, varhaisimmat tiedot ovat peräisin jo keskiajalta. Yksi näistä varhaisista, ulkomailla opiskelleista oli Mikael Agricola, jonka juhlavuotta parhaillaan vietetään. Seuraavaksi tutustummekin Mikael Agricolan elämänvaiheisiin.

Varakkaaseen maanviljelijäperheeseen syntyneen Mikael Olavinpojan lahjakkuus ja tiedonjano herättivät huomiota Pernajan pitäjässä 1500-luvun alussa. Latinan alkeita opettanut kirkkoherra Pärttyli suostutteli lukupään vanhemmat lähettämään poikansa Viipurin latinakouluun, jossa tämä  menestyi erinomaisesti. Opiskeltuaan kahdeksan vuotta Mikael Agricolan teiniajat päättyivät. Lahjakas latinisti muutti vuonna 1528 Turkuun, jossa hän työskenteli piispa Martti Skytten sihteerinä.

Agricola tutustui viimeistään Turussa uusiin eurooppalaisiin tuuliin: uskonpuhdistukseen ja humanismiin. Vähitellen pappi Agricolan mielessä kypsyi ajatus yliopisto-opintojen suorittamisesta ja Uuden Testamentin kääntämisestä suomeksi. Suunnitelmat muuttuivat todeksi vuonna 1536, kun hän nousi Lyypekkiin lähtevään purjelaivaan. Vaivalloisen matkan  jälkeen Agricola saapui Elben rannalle yhdessä matkatoverinsa Jaakko Teitin kanssa. Molempien päämääränä oli Wittenbergin yliopiston kruunu, teologinen tiedekunta, jossa saattoi kuunnella Martti Lutherin ja Philip Melanchthonin luentoja.

Agricola tutustui Wittenbergissä tiedekunnan dekaanina toimineeseen Martti Lutheriin, jota hän nimitti ”kunnianarvoisaksi isäksi”. Yliopiston dekaanin kosketus opiskelijoihin oli nykyaikaan verrattuna isällinen. Lutherilla oli aikaa opiskelijoille ja heidän ongelmilleen: toisinaan hän kutsui heidät Mustan luostarin päivällispöytään runsaalle aterialle, toisinaan antoi neuvoja rakkausasioissa tai kirjoitti suosituskirjeitä stipendejä varten. 

Taloudelliset huolet ovat tuttuja lukuisille nykyajan opiskelijoille, jotka venyttävät eurojaan ja pohtivat opintolainan nostamista. Rahahuolet vaivasivat aikoinaan myös opiskelija Agricolaa. Hän lähetti Ruotsin kuningas Kustaa Vaasalle useita imartelevia kirjeitä saadakseen varoja Uuden Testamentin käännöstyöhön. Luther antoi Agricolalle taustatukea kirjoittamalla suosituskirjeen kuninkaalle. Lopulta Kustaa Vaasalta tuli myönteinen vastaus. Kuninkaan rahalähetyksen turvin Agricola pystyi ostamaan käännöstyössä tarvitsemiaan kirjoja ja maksamaan vuokravelkansa Wittenbergissä.

Hyvä kielitaidon merkitys on itsestään selvyys tämän päivän lukiolaisille.  Monipuolisella kielitaidolla oli myös Mikael Agricolan elämäntyössä ratkaiseva rooli. Uuden Testamentin kääntäminen ei olisi onnistunut ummikolta. Agricolan tiedetään osanneen suomen lisäksi ainakin ruotsia, latinaa, kreikkaa, hepreaa ja saksaa. Hän suomensi Uuden Testamentin suoraan alkuperäisestä kreikankielisestä tekstistä. Käännöstyön ohessa Agricola loi suomen kirjakielen, jonka pohjana hän käytti Turun seudun murretta, mutta otti vaikutteita myös latinasta, saksasta ja ruotsista. Kääntämistyötä hidasti se, ettei aina löytynyt sopivaa sanaa suomeksi, jolloin Agricola joutui itse keksimään uusia sanoja. Osa näistä sanoista on jäänyt elämään, kuten esimerkiksi pääkaupunki tai juhlapäivä. Sen sijaan nuorta miestä tarkoittava miehulainen ei ole enää käytössä.  

Suoritettuaan maisteriopinnot Wittenbergissä Agricola lähti kotimatkalle keväällä 1539. Hän sai hoidettavakseen Turun tuomiokirkkokoulun rehtorin tehtävän, jonka ohessa hän kirjoitti ahkerasti. Agricola toimi viimeiset vuotensa Turun hiippakunnan piispana. Ollessaan tarkastusmatkalla Pietarsaaressa vuonna 1555 hän sai tiedon venäläisiä vastaan puhjenneesta sodasta. Rajariitojen hellitettyä Kustaa Vaasa lähetti noin sadan hengen seurueen neuvottelemaan rauhasta tsaari Iivana Julman kanssa. Yksi rauhanvaltuuskunnan jäsenistä oli Agricola. Rauha saatiin solmittua, mutta paluumatka Moskovasta oli Agricolalle kohtalokas. Hän sai Karjalan kannaksella Kyrönniemen kylässä ankaran sairaskohtauksen ja kuoli huhtikuun 9. päivänä 1557.

Suomen kirjakielen isän monipuolista elämäntyötä arvostetaan edelleen. Tiedonhaluinen, kielitaitoinen ja rauhaarakastava Agricola sopii hyvin myös nykypäivän eurooppalaisten opiskelijoidenkin esikuvaksi. Hyvää Eurooppa -päivää ja Mikael Agricolan juhlavuotta!

Lehtori Päivi Siltala-Keinänen | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.