Ruokarukous

Ruokarukous-päivänavaus on kristillinen. Se on tarkoitettu ala-asteen käyttöön.

RUOKARUKOUS

Mikko oli tottunut aina ennen ruokailua ristimään kätensä ja kumartamaan päänsä pieneen ruokarukoukseen. Niin hän teki nytkin. Se oli kotona opittu tapa, eikä se ollut vain tapa, vaan sitä myös käytettiin päivittäin. Jostain syystä hän ei vain huomannut, että hän teki sen tällä kertaa ihan näkyvästi. Tavallisesti koulussa, kavereiden lähellä, hän teki sen mahdollisimman salaa. ”Mitä sä teet”, kajahti melkein yhdestä suusta pöydän ympäriltä. ”Ihanko sä oikeesti rukoilet”, sai joku sanottua hämmästyksensä ääneen. Mikko tajusi punastuvansa ja nolostuvansa. Sanat takertuivat kurkkuun ja vaivoin hän sai nolosti nyökättyä. Hetken kuluttua koko oma luokka ja melkein koko koulu tiesi, että Mikko rukoili ruokalassa, ruokapöydässä.

Seuraava välitunti tuntui Mikosta loputtoman pitkältä. Päässä jyskytti. Nyt ne kaikki tietävät, miten meillä kotona toimitaan. Hävettää tuo vanhanaikaisuus. Tästä saan varmaan kuulla lopun ikäni, Mikko mietti ja yritti vetäytyä mahdollisimman kauas kavereistaan. Pojat taas yrittivät tulla lähelle ja kysellä asiasta, mistäpä muusta. Joku kysyi: ”Mistä sä olet ton oppinu?” Toinen kysyi: Miksi sä niin teet ja teetkö sä aina ruokapöydässä niin?” Kysymyksiä sateli ja poikien ryhmä Mikon ympärillä tiivistyi. Välituntivalvojana oleva opettaja liittyi joukkoon ja sai pian selville, mistä oli kysymys. Mikko oli siis rukoillut ruokarukouksen. Moni koululaisista oli ollut sellaisessa päiväkodissa, jossa ruoka oli aina siunattu. Osa oli ollut seurakunnan päiväkerhossa, jossa oli toimittu samoin, mutta ruokarukoushan oli lasten juttu. Eihän sitä enää koulussa käytetty.

Kello soi ja Mikkoa se helpotti. Luokassa opettaja otti asian kuitenkin vielä puheeksi. Ensimmäiseksi opettaja kysyi: Kenellä on joskus ollut kova nälkä? Tietysti jokainen nosti kätensä. Kuka on ollut joskus sairaana? Taas toistui sama, kädet nousivat. Opettaja jatkoi: ”Elämässä on asioita, joita me pidämme itsestäänselvyyksinä, koska nälkäisinä saamme ruokaa, sairaana saamme hoitoa. Emme ehkä tule ajatelleeksi, että nuo itsestäänselvyydet ovatkin meille Jumalan isoja lahjoja. Niiden arvon voi ymmärtää parhaiten vasta sitten, kun niitä ei ole, kun ei ole ruokaa tai kun menettää terveytensä. Kukaan ei sellaista halua.”

Ruokarukous on kiitosta ruuasta. Se muistuttaa siitä, että ruoka on lahjaa, Jumalan lahjaa, vaikka se onkin niin tavallista ja jokapäiväistä. Mikko on oppinut hyvän tavan. Sitä paitsi ennen Mikkoa miljoonat ihmiset ovat tehneet samoin ja monet tekevät nytkin samoin. Tänä vuonna 2007 tulee kuluneeksi 450 vuotta kirjakielen luojan ja Uuden testamentin kääntäjän Mikael Agricolan kuolemasta. Jo hän rukouskirjassaan julkaisi paljon erilaisia rukouksia, esimerkiksi ruokarukouksia, jotta ihmiset voisivat niin kiittää hyvää Jumalaa hänen antamistaan lahjoistaan. Yksi Agricolan rukouskirjan rukous on suoraan Raamatusta Psalmien kirjasta (Ps.145:15-16)

Ps. 145:15-16

    Kaikki katsovat odottaen sinuun,
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
    Sinä avaat kätesi
ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.

Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.