Tammikuu – Januarius

Mikael Agricola oli ensimmäinen suomalainen, joka toimitti suomen kielellä kirjoitettuja kirjoja painoon. Tämä tapahtui runsaat neljä ja puoli vuosisataa sitten, kun Ruotsia ja Suomea hallitsi kuningas Kustaa Vaasa ja valtakunta oli juuri kääntymässä roomalaiskatolisesta uskonnosta luterilaiseen.

Agricola julkaisi kaikkiaan yhdeksän kirjaa. Näistä ensimmäinen oli ABCkiria eli aapinen, toinen oli rukouskirja ja kolmas Uusi testamentti. Lisäksi Agricola käänsi osia Vanhasta testamentista ja julkaisi käsikirjoja papeille. Uskonpuhdistuksesta alkaen kaikki kirkon toimitukset, esimerkiksi lasten kastaminen, avioliittoon vihkiminen ja hautaaminen, piti pitää suomen kielellä, ja oli tärkeätä, että papit osasivat käyttää näissä pyhissä toimituksissa juuri oikeita sanoja ja lauseita.

Rukouskirjassa oli rukouksia kaikkia mahdollisia tilanteita varten. Lisäksi kirjan alussa oli muuta tarpeellista tietoa: oli suomenkielisiä, runomittaisia esipuheita ja latinan kielellä kirjoitettu johdanto, jossa oli ilmatieteellisiä tietoja, tähdistä ennustamista ja terveydenhoitoa koskevia ohjeita. Aivan alussa oli kalenteri, jossa lueteltiin vuoden eri kuukaudet ja tärkeimmät juhlat.

Agricola käytti kuukausista latinankielisiä nimityksiä, mutta jokaisella kuukaudella oli myös suomenkielinen nimi. Jokaista kuukautta varten oli myös pieni
runo, jossa kerrottiin sen kuukauden ajankohtaisista asioista. Runot olivat käännöksiä ruotsista, mutta siellä täällä Agricola oli muuttanut tekstiä oman mielensä mukaiseksi.

Tammikuusta eli Januariuksesta Agricola kirjoittaa seuraavaan tapaan:

Januarius

Minun nimen on tammikuu,
jolla on kaksi pää ja suu.
Vuosi minussa loppu ja alku.
Syö, juo, hakkaa hirsii ja halkuu.
Kylve ja kaikkia muuta tee,
mutta verii älä jalgast laske.

Tammikuun latinankielisessä nimessä Januarius on perustana muinaisten roomalaisten ovien ja porttien jumalan Januksen nimi. Januksella oli kahdet kasvot. Toiset katsoivat eteenpäin ja toiset taaksepäin, ja siksi runossa sanotaan, että tammikuulla on kaksi päätä ja suuta.

Tammikuun runossa kehotetaan tekemään metsätöitä eli hakkaamaan hirsiä ja halkoja. Tämä on viisas ohje, sillä jokainen halonhakkaaja tietää, että kireällä pakkasella paksukin puu halkeaa helposti.

Runon jälkeen tulee vielä terveydenhoitoa koskevia ohjeita:

Tällä kuulla syömän pitää (niinkuin Almansar sanoo) ingfääriä, pippuroita, kalikot ja nelikkää. Ja suurustamata vähä viinaa, ja ei mettä juoman, eikä pääsuonta iskemän, mutta maksasuonta, jos hätä käskee.

Kylmällä säällä piti siis nauttia voimakkaita, lämmittäviä mausteita. Näiden joukossa Agricola mainitsi kaligon, joka tarkoittaa nykyään galangajuurena tunnettua, inkiväärin tapaista maustekasvia.

Hyvin tärkeä terveydenhoitoon liittynyt toimi oli Agricolan aikana suonen iskeminen eli pahan veren laskeminen pois jostakin ruumiin kohdasta. Agricola kehotti myös juomaan vähän viinaa. Viinalla hän tarkoitti viiniä, ei suinkaan sellaista vahvaksi tislattua ainetta, johon sana nykyään viittaa. Agricolan teoksissa mainitaan usein viina, viinatarha ja viinapuu, koska ne esiintyvät myös Raamatussa.

Tammikuun suuria juhlapäiviä olivat uudenvuoden päivä, loppiainen ja Nuutin päivä. Nuutin päivään päättyi lopullisesti joulun vietto. Silloin oli syöty kaikki herkut ja juotu jouluksi varatut oluet. Suomalaisille erityisen tärkeä päivä oli Heikin päivä, jota vietettiin suomalaisten suojeluspyhimyksen, piispa Henrikin muistoksi. Legendan mukaan piispa Henrik oli käännyttänyt suomalaisia kristinuskoon, mutta talonpoika Lalli oli surmannut hänet Köyliönjärven jäällä.

Heikin päivänä uskottiin talviunilla olevan karhun kääntävän kylkeään, koska talvi oli puolivälissä. Lapset saivat iltapimeällä juosta paukuttamassa talojen seinään: sillä lailla lyötiin talven selkä poikki. Heikin päivän säästä myös ennustettiin tulevia ilmoja. Jos Heikin päivänä oli suojasää, oli luvassa hyvä viljavuosi ja poutainen kesä.  Miten mahtaa käydä tänä vuonna?

Kaisa Häkkinen | Materiaali on tuotettu Agricola 2007 -juhlavuoden yhteydessä.