Suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän käsitteitä

Seuraavat määritelmät avaavat joitakin eri vuosiluokkakokonaisuuksien tavoitteisiin ja sisältöihin liittyviä käsitteitä.

Vuosiluokat 1–2

Viestijäkuva

Viestijäkuvalla tarkoitetaan oppilaan kehittyvää käsitystä itsestään viestijänä. Se rakentuu vähitellen viestintäkokemuksista ja muiden antamasta palautteesta. Oppilas osallistuu erilaisiin viestintätilanteisiin mm. perheen, ystävien, harrastusten, koulussa oppilaiden ja opettajien kanssa. Näissä tilanteissa koettujen tuntemusten, kokemusten ja palautteen pohjalta rakentuu vähitellen henkilökohtainen viestijäkuva. Opetuksen tavoitteena oleva realistisella viestijäkuvalla tarkoitetaan sitä, että oppilaan käsitys omista viestintätaidoista on samansuuntainen kuin viestintäkumppaneiden käsitys.

Kulttuurinen moninaisuus

Kulttuurit muuttuvat ja ovat alati toistensa kanssa vuorovaikutuksessa; mikään kulttuuri ei ole ”suljettu” ja homogeeninen. Kulttuurinen moninaisuus tarkoittaa sitä, että yhteisössä on erilaisia kulttuureja, uskontoja, katsomuksia ja kieliä. Vuorovaikutuksen, uudistusten ja luovuuden lähteenä kulttuurinen moninaisuus on yhtä välttämätön ihmiskunnalle kuin luonnon moninaisuus on luonnolle. Näin ollen kyse on ihmiskunnan yhteisestä perinnöstä, joka tulee tunnistaa ja jota tulee vahvistaa nykypolven ja tulevien sukupolvien parhaaksi.

Oman kulttuurin tuottaminen

Omaa kulttuuria voi olla mm. valokuvaaminen, elokuvan, näytelmän tai musikaalin tekeminen, kansanperinteen kerääminen, oman koulun historiikki, runoteoksen tekeminen, runoväittely, sarjakuvakilpailu, jonkin tapahtuman muuttaminen uutiseksi, kirjoittaminen sanomalehteen, haastattelu, oma lehti, oma radio-ohjelma tai kuunnelma, näyttelyiden kokoaminen ja rakentaminen, kilpailujen ja tapahtumien järjestäminen ja niihin osallistuminen, koulun konsertit ja taidenäyttelyt.

Kulttuurituote

Kulttuurituotteita ovat muun muassa kirjat, elokuvat, musiikkiesitykset ja taideteokset, valokuvat, mainonta, media ja pelit. Kulttuurisiksi tuotteiksi voi määritellä kaikki tuotteet, joilla on sosiaalista merkitystä. Yleisimmin kulttuurituotteita tuottavat instituutiot (esim. teatterit), valtion ja kunnan organisaatiot (esim. kirjastot), mutta myös muut tahot.

Vuosiluokat 3-6

Draaman toimintamuodot

Draamaopetuksen kenttään kuuluu laaja valikoima erilaisia teatterista johdettuja toimintamuotoja (mm. draamaleikki, nukketeatteri, prosessidraama, tarinateatteri, forumteatteri, teatteri), joita voidaan soveltaa draama luokkamuotoisessa opettamisessa. Draamatyötavat ovat keskeinen osa luokkamuotoista draamaopetusta. Niiden avulla voidaan tarkastella fiktiivisten tilanteita, roolihenkilöiden toimintaa tai rakentaa tarinallisia kokonaisuuksia.

Kielen eri variantit

Tarkastellaan ja pohditaan, miten puhuttu ja kirjoitettu kieli vaihtelevat mm. eri alueilla, eri oppiaineissa, oppilaiden harrastuksissa ja heidän käyttämissään medioissa ja viestintäympäristöissä. Tarkastellaan, miten kieli muuttuu tilanteen virallisuuden mukaan.

Tekstinymmärtämisen strategiat

Lukustrategioilla tarkoitetaan toimintamalleja ja tekniikoita, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään, muistamaan ja käsittelemään tekstiä. Lukustrategioita harjoitellaan ennen lukemista (tavoitteiden asettaminen lukemiselle, tekstin silmäily, aikaisempien tietojen aktivointi), lukemisen aikana (tekstin pääajatusten tunnistaminen, ennustaminen, ymmärtämisen seuraaminen, johtopäätösten tekeminen) ja lukemisen jälkeen (tiivistelmän tekeminen, johtopäätösten tekeminen, ymmärtämisen arvioiminen). Lukustrategioiden avulla lukija tietoisesti suunnittelee, seuraa, säätelee ja arvioi omaa ymmärtämistä.

Tekstien kielelliset ja tekstuaaliset piirteet

Tekstejä tutkimalla etsitään eri tekstilajeille tyypillisiä piirteitä. Huomiota voi kiinnittää esimerkiksi aikamuotoihin, sanastoon, lausetyyppeihin, modaalisuuteen ja asioiden esittämisjärjestykseen. Valmiita luetteloita kullekin tekstilajille tyypillisistä piirteistä ei ole, vaan tarkasteltavat kohteet valitaan esimerkkitekstien perusteella.

Sanaluokat

Muodon perusteella voidaan erottaa eri sanaluokiksi nominit, verbit, adpositiot (pre- ja postpositiot), adverbit ja partikkelit, merkityksen perusteella substantiivit, adjektiivit, numeraalit, pronominit.

Tekstin tuottamisen vaiheet

Puhuttuja, kirjoitettuja ja monimediaisia tekstejä tehtäessä edetään vaiheittain, esimerkiksi ideoidaan, suunnitellaan, jäsennetään ja muokataan.

Tekstienvälisyys

Tekstienvälisyys eli intertekstuaalisuus tarkoittaa tekstin suhdetta toiseen tekstiin tai muihin teksteihin. Lukijalle tekstienvälisten viittausten tunnistaminen tuottaa iloa. Verkossa tekstienvälisyys näkyy myös linkkien avulla. Esimerkiksi Helsingin Musiikkitalon edustalla oleva Reijo Hukkasen Laulupuut -veistos (2012) viittaa Aaro Hellaakosken runoon Hauen laulu (1928). Innoittajana oli runon kohta, jossa hauki nousi puuhun laulamaan. Hellaakosken Hauen laulu taas viittaa Kalevalan jättiläishaukeen, josta Väinämöinen teki ensimmäisen kanteleen.

Kansanperinne

Kansanperinne on ennen kaikkea suullisena periytyvää kulttuuria, se on ns. kansantietoutta, henkistä perinnettä eli folklorea. Kansanperinteeseen kuuluvat tarinat, sadut (esim. eläin- ja hölmöläissadut), legendat, vitsit, laulut, tavat, uskomukset, sananparret, arvoitukset, loitsut, ja kertovat runot (esim. Kalevala ja kalevalamittaiset runot).

Kokonaisilmaisun keinot

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa puhe ja kieli ovat keskeisiä, mutta vies¬tinnässä käytetään aina myös ei-kielellisiä ilmaisukeinoja sekä oman kehon ulkopuolisia resursseja, kuten tilaa, aikaa ja välineitä. Kokonaisilmaisu on puheen ilmaisukeinojen (sisällön, selkeyden, rytmin, intonaation jne.), kehon kielen (liikkeiden, asentojen, eleiden, ilmeiden jne.), tilan (sijoittumisen, etäisyyden, liikkumisen) ja ajan (rytmin, taukojen jne.) ja välineiden (rekvisiitan, puvustuksen, havainnollistamisvälineiden jne.) käyttämistä tilannesidonnaisesti, joko viestinnässä, esiintymisessä tai draamatoiminnassa.

Vuosiluokat 7–9

Puhe-esitykset

Puhe-esitykset voivat olla spontaaneja, tilannesidonnaisia (tervehdys-, kiitos-, onnittelu-, kannustuspuheita jne.) tai suunniteltuja (alustuksia, suullisia raportteja, projektityön esittelyjä). Suunniteltujen puhe-esitysten pyrkimyksenä voi olla esim. tiedon jakaminen, demonstroiminen, vaikuttaminen ja innostaminen. Inspiroivissa puheissa käytetään usein tarinoita, joiden avulla pyritään luomaan emotionaalinen yhteys aiheeseen, esim. Miksi auttaa pakolaisia, jotka asuvat kaukana meistä tai lähellä meitä? – esimerkkitarina yhdestä ihmisestä ja hänen kohtalostaan.

Tekstinymmärtämisen strategiat

Lukustrategioilla tarkoitetaan toimintamalleja ja tekniikoita, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään, muistamaan ja käsittelemään tekstiä. Lukustrategioita harjoitellaan ennen lukemista (tavoitteiden asettaminen lukemiselle, tekstin silmäily, aikaisempien tietojen aktivointi), lukemisen aikana (tekstin pääajatusten tunnistaminen, ennustaminen, ymmärtämisen seuraaminen, johtopäätösten tekeminen) ja lukemisen jälkeen (tiivistelmän tekeminen, johtopäätösten tekeminen, ymmärtämisen arvioiminen). Lukustrategioiden avulla lukija tietoisesti suunnittelee, seuraa, säätelee ja arvioi omaa ymmärtämistä.

Kriittisen lukijan kysymykset

Kriittinen lukija esittää esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä tekstille: Mistä teksti on peräisin? Kuka sen on tehnyt? Mistä tai kenen näkökulmasta asiaa käsitellään? Ketkä pääsevät tekstissä ääneen? Mitä näkökulmia tai ääniä tekstissä ei ole? Pyrkiikö tekijä vaikuttamaan johonkin asiaan tai joihinkin henkilöihin? Millä muulla tavalla asiaa olisi voinut käsitellä? Välittyykö tekstistä asenteita tai arvoja? Voiko tekijän kielellisillä tai visuaalisilla valinnoilla olla joitakin seurauksia?

Tekstien tuottaminen vaiheittain

Puhuttuja, kirjoitettuja ja monimediaisia tekstejä tehtäessä edetään vaiheittain, esimerkiksi ideoidaan, suunnitellaan, luonnostellaan, pyydetään palautetta, muokataan, viimeistellään ja julkaistaan.

Kirjoitettujen tekstien elementit

Kirjoitetuille teksteille tyypillisiä elementtejä ovat esimerkiksi kokonaisrakenne, otsikointi, kappalejako ja sidosteisuuden keinot.

Lauseke

Persoonamuotoinen verbi on lauseen ydin. Muut sanat muodostavat lausekkeita, jotka voivat olla yksi tai monisanaisia. Lauseke koostuu sisällöllisesti yhteen kuuluvista, yhteistä merkitystä rakentavista sanoista, esimerkiksi /Pienellä Liisalla/ on /uudet kengät/ jalassaan. Lauseke on tyypillisesti yhtäjaksoinen, ts. sen sanat sijaitsevat peräkkäin, mutta joissain tapauksissa ne voivat sijaita myös erillään toisistaan (esimerkiksi Liisa on ylpeä niistä > Niistä Liisa on ylpeä. Jokaisessa lausekkeessa on edussana (Liisalla, kengät, jalassaan). Monisanaisissa lausekkeissa niitä täydentää toinen sana (pienellä, uudet). Lausekkeen käsite on tärkeä erityisesti lauseenjäsenten opiskelussa, jossa lausetta jäsennetään lausekkeittain, ei sanoittain. Lausekkeista on hyötyä myös kirjoittamisen opiskelussa. Tärkeintä on oivaltaa, mitkä sanat kuuluvat yhteen ja miten ne toimivat lauseissa. Edussanan mukaisia lauseketyyppejä ei ole välttämätöntä oppia nimeämään. (Lisätietoa lausekkeista ks. VISK § 439.)

OPS 2016