Tekstistä kielen rakenteisiin ja ilmiöihin

Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -tunneilla käytettävien tekstien tulee olla tekstilajeiltaan mahdollisimman monipuolisia ja oppilaiden ikäkautta ja kiinnostusta vastaavia. Opettajan tehtävänä on valita käsiteltäviksi sellaisia tekstejä, joiden avulla keskeisten kielen ilmiöiden ja kielen rakenteiden opiskelu ja oppiminen koulussa onnistuu. Oppilas harjaantuu kielen rakenteiden tunnistamiseen ja käyttöön yhdessä tai yksin luettavien ja kuunneltavien sekä itse tai yhdessä kirjoitettavien tai suullisissa esityksissä tuotettavien tekstien pohjalta.

Tekstejä tulkitessa ja niitä tuotettaessa tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi:

  • mistä teksti kertoo,
  • mihin tarkoitukseen tekstiä käytetään,
  • missä kunkin tekstin (koulussa, koulun ulkopuolisessa arjessa, mediassa) voisi kohdata.

Kieliopillisten ja tekstuaalisten rakenteiden oppimisen kannalta on puolestaan tärkeää tietää, mitä kielellisiä keinoja (rakenteita ja sanastoa) käyttämällä voi laatia tekstin, jolla on toivottu vaikutus.

Lähtökohtana on, että oppilaat ymmärtävät tekstin merkityksen ja tavoitteen. Uusia kielen rakenteita lähestytään yhdessä havainnoimalla ja päättelemällä, yhtäläisyyksiä ja eroja etsimällä. Kun mahdollinen ymmärtämistä haittaava tuntematon muoto tai uusi rakenne on tunnistettu, voi yhdessä miettiä sen olemusta ja esiintymisympäristöä sekä harjoitella sen käyttöä omissa teksteissä ja omassa puheessa. Kun uusi muotokategoria tai uusi rakenne on yhdessä löydetty ja otettu käyttöön, voi opettaja antaa sille nimen.

On tärkeää, ettei kieliopin ja sananmuodostuksen tai tekstin rakenteen kategorioita (sanaluokka, lauseenjäsen, sijamuoto tai johdin, persoona- ja aikamuodot, pää- ja sivulause, kappale jne.) esitetä ulkoa opeteltavina listoina vaan että ne tulevat oppilaille ensin tutuiksi käytössä, osana kirjoitettua ja puhuttua suomea. Tutuille ja yhä uudelleen vastaan tuleville asioille on hyvä antaa nimi, mutta pelkkien nimilappujen avulla tai niistä lähtemällä ei kieltä eikä kielenkäytön monimuotoisuutta saa kiinni. Kieltä ja sen ilmiöitä koskevien havainnointitaitojen oppiminen antaa oppilaalle mahdollisuuden kielen oppimiseen ja tekstien (kriittiseen) lukemiseen myös peruskoulun päätyttyä. Tämän ajatustavan tulee näkyä myös käytettävissä oppikirjoissa ja muussa oppimateriaalissa.

Vaikka opetussuunnitelman perusteissa mainitaan tietyt kielen rakenteet (kielioppiasiat) tiettyjen vuosiluokkien kohdalla, ovat nämä ohjeita nimenomaan opettajalle. Tärkeintä on, että oppimäärän suomi toisena kielenä ja kirjallisuus mukaan opiskeleva oppilas oppii perusopetuksen opetuksen aikana ymmärtämään kielen ilmiöitä ja käyttämään monipuolisesti suomen kielen rakenteita; kielellisten kategorioiden nimeämiseen ja tunnistamiseen harjaantuminen on vasta toissijainen opetuksen tavoite. Opettajalla itsellään on oltava selvä ja kokonaisvaltainen käsitys suomen kielen rakenteesta ja ominaispiirteistä sekä (deklaratiivista) tietoa kielellisiä ilmiöistä, kielen rakenteista ja kielellisistä kategorioista ja käsitys siitä, mistä näistä asioista löytää lisää tietoa. (Hyvä apuneuvo tässä on Ison suomen kieliopin verkkoversio VISK, http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php .) Tämän tiedon avulla opettaja voi pitää huolta siitä, että oppilaalle kertyy kielen käyttöä koskevaa (proseduraalista) tietoa ja taitoa.

Keskeisten kielen kategorioita kuvaavien käsitteiden tuntemus on hyödyksi oppilaalle myös suomen kielen oppituntien ulkopuolella, esimerkiksi vieraiden kielten opiskelussa. Tärkeimpien kielen kuvauksessa käytettyjen kieliopin termien tuntemus on osa kieltä koskevaa (yleis)tietoa, kielitieteen kielen tuntemusta (siis monilukutaitoa). Kielen rakenteiden ja niitä koskevan käsitteistön opetuksessa tulee hyödyntää koulun kaikkien kielten opettajien yhteistyötä.

Kielitiedon osalta kannattaa tutustua myös suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän tukimateriaaliin: Kielitiedon opettaminen Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2016 mukaan.

OPS 2016