Koulun monikielisyydestä

Suomalainen koulu on monikielinen, sillä oppilaat hallitsevat paitsi monia kieliä (sekä koulussa opittavia kieliä että eri äidinkieliä) myös kielten murteita, rekistereitä ja eri kielimuotoja. Monikielinen ihminen hallitsee eri kieliä eri tavoin ja kielen eri osa-alueidenkin hallinta vaihtelee. Kielen osittaisellakin osaamisella voi olla merkittävä rooli ihmisen kielivarannossa.

Eri kielet ja kielimuodot eivät sijaitse ihmisen tajunnassa erillisinä vaan ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja muodostavat kielivarannon, jota ihmiset hyödyntävät tarpeen mukaan eri tilanteissa ja yhteisöissä. Kielivalikoima vaihtelee tilanteen ja yhteisön mukaan ja jossakin tilanteessa voi olla luontevaa kommunikoida monellakin kielellä yhtä aikaa. Kielten sekoittuminen ei ole lähtökohtaisesti ongelma vaan osa normaalia vuorovaikutusta.

Eri yhteisöjen kielenkäyttö on erilaista, ja yhteisöjen jäsenyys synnyttää erilaisia identiteettejä. Kielenkäytöllä identifioidutaan, kuulutaan ryhmiin ja erottaudutaan toisista ryhmistä. Koulun tehtävänä on kehittää ja tukea oppilaiden kielellistä identiteettiä siten, että oppilas tiedostaa ja arvostaa kielellisiä resurssejaan ja osaa käyttää niitä hyödyksi eri tilanteissa. Tällä tavoin oppilas voi vahvistaa omaa toimijuuttaan niin koulussa, vapaa-ajalla kuin yhteiskunnassa.

Eri oppiaineiden opiskelussa ei tulisi pyrkiä yksikielisyyteen vaan pohtia, miten oppilaiden kielellinen repertuaari saadaan hyödynnettyä siten, että se syventää ja vahvistaa oppiaineen tavoitteiden oppimista. Kielten välinen vertailu tuo monissa oppiaineissa lisää syvyyttä aiheen käsittelyyn. Kun totuttuihin tehtävätyyppeihin liitetään kielellistä päättelyä ja vertailua, tehtäviin tulee epäennustettavuutta ja yksiselitteistä oikeaa tai väärää vastausta ei välttämättä ole. Esimerkiksi muodostettaessa substantiiveista verbejä voidaan sama muutosprosessi tehdä kaikilla oppilaiden osaamilla kielillä ja sitten verrata, mitkä elementit tekevät sanasta verbin eri kielissä. Tuolloin keskiössä on kielellisen ilmiön erittely ja erilaisten luovien ratkaisujen keksiminen. Oppilailla on asiantuntijarooli osaamissaan kielissä, ja kenties tulee tarve selvittää jotakin asiaa tarkemmin kysymällä vanhemmilta tai muilta opettajilta tai hakemalla tietoa eri lähteistä, jolloin myös ymmärrys opittavasta ilmiöstä syvenee.

Oppilaiden moninainen kielitaito voi olla eri tavoin resurssina oppiainesisältöjä opiskeltaessa. Useimmissa tilanteissa on luontevaa ohjata oppilasta hakemaan tietoa eri kielillä. Oppilaat voivat myös tuottaa osan tuotoksista omalla äidinkielellään tai opettaa asiasta jonkin lauseen tai vaikka asiaan liittyvän runon tai sananlaskun äidinkielellään muille. Tehtävien, projektien ja suullisten ja kirjallisten kokeiden tekeminen omalla äidinkielellä on tarpeen myös silloin, jos oppilaan suomen kielen taito on kovin heikko. Silloinkin on hyvä kääntää tekstien olennainen osa myös suomeksi. Jos oppilas ei osaa kirjoittaa omalla äidinkielellään, hän voi myös äänittää vastauksiaan ja muita tekstejä. Tällä tavoin oppilaat pystyvät hyödyntämään kielirepertuaariaan sisältöjen oppimisen tukena ja samalla vahvistamaan sekä suomen että oman äidinkielensä taitoa ja ryhmän muut oppilaat saavat tilaisuuden kuulla, lukea ja oppia ryhmässä puhuttuja kieliä.

Tutkimusten mukaan kaksi- ja monikielisyydellä on myönteinen vaikutus lapsen kielelliseen, kognitiiviseen ja koulutukselliseen kehitykseen. On myös todettu, että lapsen äidinkielen taidon taso ennustaa vahvasti hänen toisen kielen oppimistaan, mistä syystä oman äidinkielen taitojen tukeminen koituu myös muun oppimisen hyväksi. Oppilaan oman äidinkielen tukeminen koulussa ei siis ole pois suomen kielen oppimisesta vaan tukee myös sen kehittymistä. On hyvä tiedostaa, että riski luopua omasta äidinkielestä on erityisen suuri oppilaan ensimmäisinä kouluvuosina. Siksi tietoinen huomio oppilaan monikielisen ja -kulttuurisen identiteetin tukemiseen on tarpeen. Koulussa on tarpeen selvittää oppilaiden eri kielten taitoa (esim. luku- ja kirjoitustaito omalla äidinkielellä ja suomeksi tai opiskelun kielitaito omalla äidinkielellä) ja kehittää taitoja tavoitteellisesti eteenpäin kunkin oppilaan realistisesta lähtötilanteesta käsin.

Kieliaineiden opetuksessa voidaan tehdä paljon yhteistyötä. Ei liene niinkään olennaista, opitaanko jokin käsite ensin vieraassa kielessä vai äidinkielessä, jos kielten vertailu on koko ajan läsnä. Oppilas hyötyy kieliaineiden laajemmasta yhteistyöstä. Tekstilajien tutkimista ja tulkintaa sekä lukemisen ja kirjoittamisen taitoja on luontevaa kehittää samoista lähtökohdista. Tiedonhaun taitoja harjoitellessa ja mediakasvatuksessa kieliä ei nykypäivän tekstimaailmassa kannata pitää erillään toisistaan.

OPS 2016