Elollinen ja eloton

Koulutulokkaat ymmärtävät paremmin käsitteet elävä ja ei-elävä kuin eloton ja elollinen. Kuitenkin ensimmäisten kouluvuosien kuluessa opitaan käyttämään käsitteitä eloton ja elollinen, jos opetuksessa näitä käsitteitä käytetään. Eloton tarkoittaa sellaista ympäristön kohdetta, joka ei koskaan ole elänyt. Elollinen sen sijaan on sellaista, joka elää tai on joskus elänyt. Myös käsite eloperäinen, se, mikä on elävästä lähtöisin, kuten turve ja multa, tulevat esille. Jo koulunkäynnin alkaessa useimmat lapset tajuavat, että eläviä, elollisia, ovat vain kasvit, sienet, eläimet ja ihmiset, vaikkeivät he tiedäkään biologisia perusteluja sille, miksi juuri ne ovat eläviä.

Eliösysteemi ja eliöiden monimuotoisuus

Eliöiden monimuotoisuus paljastuu mm. silloin, kun oppilailla on mahdollisuus tarkastella tutkittavan ympäristön lajistoa kokonaisuudessaan, vaikka sittemmin opiskelussa keskitytäänkin tarkemmin vain muutamaan eliöön, kasviin tai eläimeen. Vähitellen vuosien myötä oppilaiden havainnot karttuvat siinä määrin, että on mahdollista jäsentää oppilaiden tuntemia eliöitä eliösysteemin eri kuntiin, ainakin kasveihin, sieniin ja eläimiin. Toki, terveystiedonkin takia, on syytä jo ensimmäisinä kouluvuosina tuoda esille pieneliöiden kunnasta ainakin bakteerit.
Eliökunta jaetaan kehitysteorian mukaisesti viiteen kuntaan: tumattomiin pieneliöihin, tumallisiin pieneliöihin, kasveihin, sieniin ja eläimiin ja nämä edelleen hierarkkisesti alaryhmiin. Jaottelu perustuu tapaan, jolla eliöt hankkivat ravintonsa: yhteyttämällä, kasveja ja eläimiä syömällä tai hajottamalla orgaanista, eloperäistä ainesta.

Miten oppilaat oppivat ymmärtämään eliösysteemiä?

Oppilaille eliöiden ulkonäkö ja rakenne paljastavat keskinäistä sukulaisuutta siinä määrin, että eliöiden ryhmittely onnistuu vähintäänkin opetussuunnitelman edellyttämällä tasolla. Ulkonäön pohjalta oppilaat luokittelevat silmin havaittavat eliöt kasveihin, sieniin ja eläimiin.
Kasveista tutuimmiksi tulevat siemen- eli kukkakasvit; itiökasvit (sanikkaiset, sammalet ja levät) sen sijaan jäävät vieraammiksi, sammaleita kenties lukuun ottamatta. Sienien osalta perehdytään lakkisieniin. Eläimistä voidaan erottaa eri selkärankaisluokat: kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät. Selkärangattomista eläimistä niveljalkaisten luokista opitaan tuntemaan ennen muuta hämähäkkieläimiä ja hyönteisiä, kuten perhosia, muurahaisia ja mehiläisiä. Nilviäisistä taas tutuiksi tulevat simpukat, kotilot ja etanat, osin jo lasten kirjallisuuden kautta.

Omien havaintojen ohella oppilaiden poisheitettävistä lehdistä leikkaamat kuvat tarjoavat oivallista materiaalia eliökunnan monimuotoisuuden esittelyyn. Oppilaat voivat suunnitella näyttelyn sen mukaisesti, mitkä eliöt kuuluvat yhteen, ja antaa ryhmille nimet. Erityinen pohdinnan aihe oppilaille on, mihin ryhmään sijoitetaan ihminen. Esittelyvaiheessa oppilaat sitten selvittävät, miksi he ovat sijoittaneet eliöt juuri näin, eli etsivät ja kertovat kunkin ryhmän ominaisuuksia. Tämänkaltaisilla toiminnoilla opitaan paitsi tuntemaan luontoa myös ymmärtämään ja hallitsemaan niitä käsitteitä, joita eliöistä puhuttaessa käytetään.

 

Miksi vain eliöt – kasvit, sienet, eläimet ja ihmiset sekä pieneliöt – ovat eläviä?

Useita tutkijoita sekä meillä että muualla on kiinnostanut kysymys siitä, mitä eri-ikäiset lapset pitävät elävinä, elollisina, ja mitä elottomina ja miksi. Vaikka useimmat koulutulokkaat ymmärtävät eläviksi eliöt, etenkin eläimet, kasvit ja sienet, he eivät vielä pysty perustelemaan intuitiivista näkemystään. Opetuksen yhtenä tehtävänä onkin ensimmäisinä kouluvuosina tutustuttaa oppilaat elollisen ominaisuuksiin – elämän ominaisuuksiin.

 

Syntyminen, kasvaminen ja kehittyminen

Oppilaat ajattelevat usein eläviksi sellaiset kohteet, jotka kasvavat ja liikkuvat. Liikkuminen ei kuitenkaan ole yksinomaan elollisen kohteen ominaisuus; sillä myös monet elottomat kohteet, kuten taivaankappaleet, pilvet ja ihmisen tekemät laitteet liikkuvat, joskin niiden liike on jonkin ulkoisen tekijän aikaansaama. Kasvaminen ja siihen liittyvä kehittyminen pienestä alusta aikuiseksi yksilöksi sen sijaan on elämän ominaisuus. Elollinen syntyy toisesta saman lajin yksilöstä, hedelmöitetystä munasolusta.

Myös syntymässä ilmenee elämän monimuotoisuus, sillä selkärankaisetkin eläimet, selkärangattomista puhumattakaan, syntyvät ja kehittyvät monella tavalla. Nisäkkäät synnyttävät eläviä poikasia, linnut hautovat poikaset kalkkikuorisista munista, matelijoiden munat taas ovat nahkakuorisia, sammakkoeläinten pehmeitä munasoluja suojaa vedessä hyytelökerros. Eri eläinlajien poikaset kehittyvät emon ruumiin sisällä tai sen ulkopuolella, emojen hoidossa tai sitä ilman.

 

Kuoleminen, elollisen ominaisuus

Kasvien, eläinten ja ihmisten elinkaareen kuuluu kuoleminen. Tämän ilmiön oppilaat havaitsevat joka syksy etenkin kasvien kohdalla.

 

Ravinto elämän ylläpitäjänä

Kun tämänikäisiltä oppilailta kysytään, mitä sinä tarvitset tai eläimet tarvitsevat elääkseen, vastauksissa ravinto näyttelee keskeistä osaa. Ensimmäisten kouluvuosien aikana oppilaat myös oppivat ymmärtämään, mikä merkitys kasveilla on toisaalta ravinnon tuottajina ja toisaalta ravinnon tarvitsijoina. Ravinnosta eliöt saavat rakennusaineet kasvuunsa ja energian elintoimintoihinsa.

Kun oppilaiden pitää perustella, miksi jokin kohde, kuten Aurinko, Kuu tai pilvi, on eloton, elottomuus paljastuu juuri sen pohdinnan kautta, tarvitseeko tällainen kohde ravintoa ollakseen olemassa ja tullakseen toimeen.

 

Erilaiset elintoiminnat, esimerkkinä minä

Opetussuunnitelman mukaan elämän toimintoihin perehdytään tarkastelemalla ihmistä itseään. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että eläimiin tutustuttaessa myös otetaan esille se, miten ne käsittelevät ravintonsa tai hengittävät. Kun elintoimintoja tarkastellaan, samalla tutustutaan niihin ruumiinosiin, jotka toiminnoista huolehtivat. Tällaisessa opiskelussa tarvitaan vähintäänkin kuvamateriaalia, jonka lisäksi havainnolliset ihmisruumista esittävät mallit ovat innostava apuväline ihmisruumiin rakenteiden ymmärtämiseen.

Teksti: Leena Aho| Kuva: Mervi Aineslahti