Kasvien ja eläinten elämänvaiheita

Eliöiden elinikä

Jokainen elävä olento, kasvi, sieni, eläin ja ihminen, sekä pieneliö kasvaa ja kehittyy syntymänsä jälkeen. Jokaisella eliölajilla on ikään kuin oma biologinen kellonsa, aika, jonka yksilöt maapallolla elävät. Yksilöiden elinikä vaihtelee lajin mukaan. Erityisesti yksivuotisten ruohokasvien eliniän määrää vuodenaikojen vaihtelu. Syksyllä kuolevasta sukupolvesta jää kuitenkin jäljelle siemen uuden elämän tuottamiseksi seuraavana kasvukautena. Samoin eläinlajien elinikäkin vaihtelee suuresti. Yleensä nisäkkäät elävät kauimmin, joskin eläinkunnan metusalem on matelijoihin kuuluva jättiläiskilpikonna.

Uudet sukupolvet 

Uuden sukupolven tuottamiseksi eliöillä, sekä kasveille että eläimillä, on kaksi sukupuolta. Kukka- eli siemenkasveilla heteissä ovat siittiösolut ja emeissä munasolut, eläimillä taas koiras- ja naarassukupuolet. Varhaisina kouluvuosina tarkastellaan paitsi kukka- eli siemenkasvien erityisesti selkärankaisten, ml. ihminen, sekä niveljalkaisten, kuten perhosten ja muurahaisten, lisääntymistä ja erilaisia elämänvaiheita. Opitaan havaitsemaan eläinten erilainen suhtautuminen toiseen sukupuoleen ja jälkeläisiin: Jotkut eläimistä ovat pariuskollisia vuodesta toiseen, osa taas vaihtaa kumppania yhtenään. Osa eläinlajeista huolehtii jälkeläisistään, osalla taas poikaset saavat selviytyä yksikseen syntymästään alkaen. 

Elossa säilymisen keinoja 

Kun oppilaiden kanssa tutkitaan erilaisia ympäristöjä, voidaan kiinnittää huomiota myös eliöiden selviytymiseen elinympäristössään sukupolvesta toiseen. Opitaan tuntemaan erilaisia elossa säilymisen – sopeutumisen – keinoja. Kasvien kohdalla näitä ovat esimerkiksi sellaiset vuodenaikaisrytmiin kuuluvat tapahtumat, kuten kesäkaudella kasvaminen, kukinta ja siementen muodostuminen, talvehtiminen siemenenä, maavarren avulla yms. Puiden ja varpujen puuvarsi turvaa niiden pitkän elämän. Kesävihantien varpujen ja puiden, kuten mustikka ja koivu, sekä ainavihantien varpujen ja puiden, kuten puolukka ja mänty, lehtien variseminen tai säilyminen vuosikausien ajan on yhdenlainen keino selviytyä vuodesta toiseen.   

Elämän biologiset edellytykset

Jo ensimmäisinä kouluvuosina tutustutaan siihen, miten kasvit, sienet, eläimet ja ihmiset biologisina olentoina tulevat toimeen ympäristössään, mitä ne tarvitsevat elääkseen ja miten ne puolestaan vaikuttavat ympäristöönsä. Kuten edellä jo mainittiin, tämänikäiset oppilaat näkevät ravinnon keskeisen merkityksen eläinten ja ihmisten elämän edellytyksenä, mutta kasvien kohdalla he mainitsevat useimmiten veden tärkeimmäksi elämän ylläpitäjänä. Kun ikävuodet karttuvat, oppilaat osaavat jo selittää valon ja lämmön merkityksen sekä ilman – hapen – tarpeellisuuden hengittämisessä. Elämisen perustarpeet eliöt saavat elinympäristöstään, ja siksi tila, elinpaikka, on myös ratkaisevan tärkeä elämisen edellytys.

Ihmistä käsiteltäessä opetuksessa kiinnitetään huomiota muihinkin kuin vain biologisiin elämän edellytyksiin. Perheen, suvun ja ihmissuhteiden käsittelyyn kuuluvat muutkin kuin vain biologiset tarpeet. Huomiotta eivät jää myöskään kotieläimet, ml. lemmikkieläimet ja vastuu sekä niistä että muusta luomakunnasta.

Eliöiden ja ympäristön vuorovaikutus 

Kun parina ensimmäisenä vuonna on hankittu perustietoa siitä, mistä eliöt ovat riippuvaisia, onnistuu kolmannella ja neljännellä luokalla vaikkapa kuvallisen esitteen, posterin, tekeminen siitä, mistä asioista tutkittavana olevat eliöt ovat riippuvaisia. Katso alla olevaa kuviota. 

Kuvio: Mitkä tekijät vaikuttavat kettuun ja miten? Mihin kettu puolestaan vaikuttaa?

Kuvallis-sanallisessa esitteessä havainnollistetaan nuolenpään suuntien avulla toisaalta sitä, mitä tarkasteltava kasvi tai eläin tarvitsee voidakseen elää, toisaalta taas sitä, mihin luonnossa eliö omalta osaltaan vaikuttaa. Kun oppilaat esittelevät muille työtään, he voivat posteria perusteellisemmin kuvata ja selittää ympäristön ja eliön välisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita.

Eliöiden keskinäinen riippuvuus ja vuorovaikutus

Eri elinympäristön eliömaailmaan tutustuttaessa törmätään kysymykseen siitä, millä tavoin alueen kasvit ja eläimet ovat toisistaan riippuvaisia ja millaisia ovat niiden keskinäiset suhteet. Tähänkin kysymykseen ensimmäisenä oppilaiden mieleen tuleva vastaus koskee ravintoa ainakin silloin, kun kysymyksessä ovat eläimet. Katso myös osioRuoan alkuperä ja tuottaminen.

Eläinten välisiä vuorovaikutussuhteita

Kahden eläinlajin välisessä vuorovaikutuksessa molemmat saattavat hyötyä tai vain toinen osapuoli hyötyy. Etenkin ulkomaisissa luontofilmeissä on kuvattu tilannetta, jossa pikkulinnut – pöytävieraat – tepastelevat virtahevon iholla, jopa sen avoimessa kidassa. Kun linnut nyppivät nisäkkäästä sen iholla eläviä eläimiä, sekä virtahepo että lintu hyötyvät. Sen sijaan peto-saalissuhteessa, jossa toinen eläin, esimerkiksi kettu, saalistaa ravinnokseen toista eläintä, kuten metsäjänistä, vain saalistaja hyötyy, ellei oteta huomioon saaliseläimen kannansäätelyä. Niin ikään isäntä-loinensuhde on sekä elinpaikkaa että ravintoa koskeva suhde kahden eliön, kuten täin ja koiran tai nokkosen ja nokkosvieraan välillä. Tässäkin suhteessa vain toinen, loinen, hyötyy.

Kasvien ja eläinten vuorovaikutus

Kenties tutuimmaksi vuorovaikutussuhteeksi tulee ensimmäisinä kouluvuosina hyönteispölytysilmiö. Tällöin kukilla vierailevat eläimet, useimmiten hyönteiset, keräävät ravintoa ja samalla kuljettavat siitepölyä heteen ponsista emin luotille eli pölyttävät kukan. Molemmat hyötyvät.

Monet kasvinsyöjäeläimet kuljettavat kasvien siemeniä paikasta toiseen, ja näin kasvi saattaa levitä uusille kasvupaikoille. Siemenet voivat kulkeutua nisäkkäiden turkissa tai lintujen höyhenpeitteessä. Mutta myös esimerkiksi pihlajanmarjoja syövät linnut, kuten tilhet, levittävät siemeniä ulosteiden mukana, sillä kova siemenkuori ei hajoa linnun suolistossa.

Symbioosi

Osa oppilaista sienestää vanhempiensa kanssa ja saattaa tuntea haaparouskun, männyn herkkutatin tai koivun kantosienen. Puun nimi sienen nimessä viittaa sienen yhteiselämään puuvartisen kasvin kanssa. Koska puilla ei ole juurikarvoja, jotka imevät vettä maasta kasvin käyttöön, puun juurien ympärille kasvaneet sienirihmat toimittavat tämän asian. Vastineeksi sieni saa puusta sen valmistamaa ravintoa, kasvinnesteissä olevaa sokeria. Ilmiö on nimeltään symbioosi, jossa kaksi osapuolta elää kiinteässä yhteydessä toisiinsa ja jossa molemmat osapuolet hyötyvät. 

Kilpailu elintilasta

Olipa kysymyksessä kasvi tai eläin, saattaa syntyä kilpailua elintilasta. Tämän oppilaatkin voivat havaita tarkastellessaan vaikkapa tienpiennarta, jossa kauniskukkaiset päivänkakkarat, apilat, hiirenvirnat, niittynätkelmät ja poimulehdet kasvavat vieri vieressä ja jopa toisiinsa kietoutuen. Elintilasta ja -mahdollisuuksista kilpaillaan, valoa kohti kurkotellaan.
 Aina ei eläimillekään riitä sopivia elinpaikkoja eikä riittävästi ravintoa. Kilpailua voi syntyä saman lajin yksilöiden kesken mm. reviireistä ja pesäpaikoista, minkä oppilaat parhaiten huomaavat keväisin lintuja tarkkaillessaan. Kun kaikki koiraat eivät saa varatuksi paria itselleen, sopivaa pesäpaikkaa eikä ravintoa tarjoavaa reviiriä, he joutuvat lentelemään pesintäaikanakin ylijäämäkoiraina paikasta toiseen. Koska ympäristö- ja ravintovaatimukset vaihtelevat lajeittain, samalla alueella voi elää elintavoiltaan erilaisia eläinlajeja, vaikkei saman lajin yksilöitä sinne mahdukaan. 

Teksti: Leena Aho| Kuva: Mervi Aineslahti