Ruoan alkuperä ja tuottaminen

Yhteyttäminen, elämää ylläpitävä prosessi

Ravinto on koko eliökunnan elämän perusedellytys, josta kaikkien eliöiden toimeentulo ja säilyminen maapallolla on riippuvainen. Ravinnon tuotantoprosessi, yhteyttäminen, on kaiken elävän luonnon toiminnan perusta. Tässä prosessissa auringon valoenergian avulla yhdistyvät vesi ja hiilidioksidi sokeriksi, josta rakentuvat muutkin kasvien sisältämät orgaaniset yhdisteet. Samalla vapautuu ilmakehään happea.

Yhteyttävät pieneliöt ja kasvit tuottavat rakennusaineet ja ravinnon paitsi itselleen myös kaikille muille, ns. toisenvaraisille eliöille. Ne ovat ravintoketjujen ensimmäisinä jäseninä tuottajia luonnon taloudessa.

Ravintoketjut

Kun oppilaiden kanssa tarkastellaan eläinten ja ihmisten ravinnon alkuperää, päädytään yhteyttäviin kasveihin ja niiden kautta elottoman luonnon tekijöihin. Kasvinsyöjäeläimet saavat ravinnon suoraan kasveista, lihansyöjäeläimet (pedot) taas muista eläimistä. Ihmistä, samoin kuin eräitä muita eläinkunnan lajeja, kuten sikaa tai varista, voi pitää kaikkiruokaisena eliönä. Kasviravintoa syövien eläinten ravintoketjut ovat lyhyitä: kasvi–eläin, kasvi–ihminen. Sen sijaan lihansyöjäeläinten kohdalla ja lihaa syödessämme ravintoketjuissa on useampi jäsen: kasvi–eläin (kuten myyrä)–toinen eläin (kuten kettu) jne. tai heinä–lehmä–ihminen.

Eläinravinnon tuottamiseen kuluu enemmän energiaa kuin samaan määrään kasviravintoa, mikä puolestaan näkyy tuotteiden hinnoissa. Kilogramma heinää maksaa huomattavasti vähemmän kuin kilogramma naudan lihaa.

Ravinnonhankinta ja tuottaminen

Eläinten käyttäytymistä säätelee suuresti ravinto. Oppilaiden kanssa voidaan tehdä omakohtaisia havaintoja ennen muuta kotieläinten ja lintujen ravinnosta ja ravinnonhankinnasta. Kun yksityiskohtaisesti tarkastellaan jotain eläintä, kiinnitetään huomiota sen saalistuskäyttäytymiseen ja suojautumiseen saalistajilta. 
 Jo ensimmäisinä kouluvuosina perehdytään myös siihen, mistä ihmisen ravinto on peräisin. Samalla opitaan tuntemaan sekä luonnonvaraisia että viljeltyjä ravintokasveja sekä ravintoa tuottavia eläimiä.

Opetusvinkkejä 

Elinympäristöt opiskelun kohteena

Ensimmäisinä kouluvuosina oppilaat tutustuvat erilaisiin koulupaikkakuntansa elinympäristöihin – biotooppeihin – kuten pihaan, puistoon, metsikköön, joutomaahan ja pientareisiin. Maastossa suoritetut omakohtaiset tutkimukset ohjaavat huomaamaan elinympäristöjen monimuotoisuuden pieniä yksityiskohtia myöten. Käsitys monipuolistuu, jos samaa ympäristöä tarkastellaan toistuvasti vuoden mittaan, jotta voidaan nähdä ja kokea moninaiset muutokset, joita tapahtuu sekä elottomassa luonnossa että kasvi- ja eläinmaailmassa.
Ennen kuin aletaan opiskella kyseistä ympäristöä, on tarkoituksenmukaista koota oppilaiden havainnot ja kokemukset vaikkapa siten, että oppilaat piirtävät näkemyksensä siitä, millainen biotooppi on. Kun menettely toistetaan opiskeluvaiheen jälkeen, oppilaat itsekin pystyvät arvioimaan osaamisensa karttumista. 

Millaisiin kysymyksiin haetaan vastausta eri biotoopeista?Missä se on?

  • Millaiselta alue näyttää, tuoksuu ja mitä ääniä siellä kuuluu?
  • Millaista on sen maaperä, valoisuus, kosteusasiat yms.?
  • Mitä ja millaisia kasveja siellä on?
  • Miten kasvimaailma muuttuu vuodenaikojen mukaan? Miksi?
  • Mitä eläimiä siellä elää?
  • Miten eläinmaailma muuttuu vuodenaikojen mukaan?
  • Miten ihmisen aikaansaannokset näkyvät alueella? 

Miten vastauksia etsitään ja esitellään?

  • Tehdään omia havaintoja ja tutkimuksia paikan päällä.
  • Tutkitaan ilmiöitä kokeita tekemällä.
  • Perehdytään asioihin kirjallisuuden avulla.
  • Etsitään tietoja Internetistä.
  • Piirretään alueesta karttoja.
  • Esitellään asioita kuvin, posterein, aidoin näyttein ja näyttelyin. 

Ihmisen jäljet ympäristössä

Luonto luo edellytykset ihmisen elämälle tuottamalla ravinnon, raaka-aineet ja energian. Kaikki ihmisen tarvikkeet on saatu alkuaan luonnosta peräisin olevista raaka-aineista ja tehty käyttämällä hyväksi luonnosta saatavaa energiaa. Usein puhutaan luonnonvaraisesta ympäristöstä siitäkin huolimatta, että lähes kaikkialla luonnossa näkyy ihmisen käden jälki, sekä hyvässä että pahassa.
Kun oppilaat tarkastelevat omaa lähiympäristöään ja sen eri biotooppeja, he tarkastelevat asuttua tai muutoin ihmisen käsittelemää ympäristöä ja etsivät vastauksia kysymykseen, miten ihminen on muuttanut ympäristöä ja miksi. Koti- ja kouluympäristöön liittyy kysymys siitä, miten tavaroita ja tarvikkeita käytetään ja kulutetaan ja mihin ne lopulta joutuvat. Millaisia ovat erilaisten tavaroiden ja tuotteiden elinkaaret? Tähän liittyy käsitepari aineen kierto – aineiden kierrätys.

Aineiden kierrätys

Luonnossa hajottajaeliöt huolehtivat eliöiden rakennusaineiden palauttamisesta luonnon kiertokulkuun. Jo kolmas–neljäsluokkalaisten on mahdollista ymmärtää, että aineiden kierrätys ihmisen taloudessa jäljittelee aineiden kiertoa luonnossa. Siksi opiskeluun liittyy tutustuminen siihen, mihin jätteet joutuvat ja miten niistä saadaan aineet takaisin luonnon kiertokulkuun. Tässä yhteydessä kiinnitetään oppilaiden huomiota myös tavaroiden käyttämiseen ja kulutukseen. 

Viihtyisyys ja ympäristön hoito

Kun oppilaat opiskelevat sitä, millainen lähiympäristö on, mitä siellä tapahtuu ja miksi, voi tarkasteluun liittää myös arviointia ympäristön laadusta ihmisten ja muiden eliöiden elinpaikkana. Voidaan pohtia sitä, voisiko ympäristö olla toisenkinlainen sekä sitä, mitä oppilaat itse voivat tehdä, jotta ympäristö olisi entistä viihtyisämpi.
Erityisesti opittuaan kasvattamaan kasveja sekä sisällä että ulkona oppilaat pystyvät itsekin lisäämään ympäristönsä viihtyisyyttä.

Teksti: Leena Aho| Kuva: Mervi Aineslahti