Eliöt ja elinympäristöt

Opetussuunnitelma jäsentää eliöitä ja elinympäristöjä käsittelevän aihepiirin neljään alueeseen. Siksi myös oheisessa tarkastelussa pyritään avaamaan kysymystä siitä, mitä asioita aihepiiriin voi sisältyä ja miten ne konkretisoituvat oppisisällöiksi käytännön koulutyössä. Koska oppimateriaalit suuresti määräävät opiskelun kulkua, mistään yksityiskohtaisesta jäsennyksestä ei kuitenkaan ole kyse. 

Miten perehdytään lähialueiden keskeiseen eliölajistoon?

Jo alemmilla luokilla lähiympäristöä on tutkittu ja opittu tuntemaan sen eliöitä. Koska tämänikäisetkin oppilaat mielellään kokoavat tietoja siitä, mikä heille on jo tuttua, yksi mahdollinen lähtökohta lähialueiden eliölajiston käsittelylle on laajahko opiskeluprojekti. Vastausta voi lähteä etsimään esimerkiksi ongelma-alueeseen: Millainen on lähiympäristöni erilaisten elinympäristöjen eliömaailma? Tämä aihe nivoutuu erinomaisesti myös luonnon monimuotoisuutta käsittelevään aihealueeseen.

Aluksi oppilaat kokoavat pienryhmissä tuntemiensa ja tietämiensä eliöiden nimet listaksi luokiteltuna eliösysteemin mukaisiin pääkuntiin; kasvit, sienet ja eläimet. 
(ks. ympäristö- ja luonnontiedon materiaali)

Koska projekti kestää usean oppitunnin ajan, se kannattaa pilkkoa osiin vaikkapa siten, että aluksi tarkastellaan kasveja ja sieniä, sitten eläimiä.

Oppi- ja muiden lähdekirjojen avulla palautetaan mieleen, millaisia oppilaiden mainitsemat eliöt ovat. Opettajan ja oppimateriaalin opastamana oppilaat ryhmittelevät listaamansa eliöt hierarkkisesti eliösysteemin kuntaa alempiin eliöryhmiin. Nyt jäsennyksen pitäisi edetä pitemmälle kuin aiemmin on päädytty. Kenties silloin eläimet luokiteltiin karkeasti vain selkärankaisiin, nämä edelleen selkärankaisluokkiin sekä selkärangattomiin. Kasvien luokittelussa tulevat tällä luokkatasolla tutuiksi sellaiset käsitteet kuin kukka- eli siemenkasvit ja itiökasvit, joiden käsitteiden tunteminen palvelee myöhemmin esille tulevaa aihetta kasvien lisääntymisestä.
Kun eliöt on luokiteltu hierarkkisiin ryhmiin ja esitelty nämä muille, on tarkoituksenmukaista jatkaa sen selvittelyä, miksi eliöt ryhmittyvät juuri sillä tavalla, eli mitä yhteisiä ominaisuuksia eri eliöryhmillä on. Näitä tarkasteltaessa on syytä ohjata oppilaat erottamaan ryhmien olennaiset, relevantit ominaisuudet.

Missä eliöt – kasvit, sienet ja eläimet – elävät?

Kun oppilasryhmät ovat laatineet hierarkkisen esityksen kasveista, opiskeluprojekti voi jatkua sen selvittelyllä, millaisessa ympäristössä kasvit kasvavat. Koska tästäkin oppilailla on jo aiempaa tietoa, se voidaan aluksi koota ja sen jälkeen ikään kuin testata maastossa tiedon paikkansapitävyys: Voidaan esimerkiksi tutkia, mitä mainituista kasveista kasvaa koulun lähiympäristössä, joutomaalla, tien tai pellon pientareilla, metsässä yms. paikoilla, joihin voidaan oppilaiden kanssa maastossa tutustua. Kun kasvitutkimuksia tehdään maastossa, oppilaat voivat samalla ohjatusti kerätä kasvinäytteet sekä omaan että koulun kokoelmaan (ks. edellä oleva teksti).

Ympäristön kasveja voidaan luokitella myös kasvupaikkojen mukaan sellaisiin ryhmiin kuin pellon kasvit, metsän kasvit ja vesikasvit. Niitä voidaan luokitella myös sen mukaan, ovatko ne puita, pensaita, varpuja, ruohoja ja heiniä. Metsän kasveja tutkittaessa voidaan käyttää paitsi tätä luokitusperustaa, myös sitä, mihin kasvillisuuskerrokseen (puu-, pensas-, kenttä- vai pohjakerrokseen) kasvit kuuluvat. Luokiteltiinpa eliöitä miten tahansa, luokittelu tähtää silti relevanttien biologisten käsitteiden muodostamiseen.

Opiskelujakso voi päättyä siihen, että opittuja asioita kootaan vaikkapa suurikokoiseen piirrokseen (esimerkiksi korkeudeltaan 1 m ja leveydeltään 2 m). Kun on opiskeltu metsää, koontakuvaan oppilaat ovat voineet kiinnittää pieniä kasvinäytteitä ja varustaa nämä nimilapuin. Nimettyjä kasveja saattavat olla metsätyypistä riippuen esimerkiksi seuraavat: palleroporonjäkälä, harmaa poronjäkälä, valkea poronjäkälä, seinäsammal, karhunsammal, kerrossammal, kanerva, puolukka, variksenmarja, mustikka, kastikka, ketunleipä, oravanmarja, kielo, maitikka, kataja, pihlaja, hieskoivu, kuusi ja mänty. Tällainen toiminta edistää luonnontuntemusta.

Vastaavasti kuin kasveja selvitetään oppilaiden havaintojen perusteella ja erilaisin maastotöiden avulla myös sitä, mitä sieniä ja eläimiä eri elinympäristöissä elää. Samoin kuin kasveja myös eläimiä pitäisi oppia tuntemaan, eikä tähän taitoon päästä pelkästään oppikirjan kuvia katselemalla. Opettajan on syytä antaa eläinten, etenkin lintujen ja perhosten, tarkkailutehtäviä ja koota oppilaiden havainnot yhteen sen selvittämiseksi, mitä eläimiä eri ympäristöissä elää ja miksi.
Kun lähiympäristön erilaiset elinympäristöt on kartoitettu, voidaan laatia aluetta kuvaava kartta. Siihen voidaan kiinnittää paitsi kasveja myös niiden eläinten kuvia tai nimilappuja, jotka elävät kyseisessä ympäristössä. Työn yhtenä tavoitteena on oppia tuntemaan lähiympäristön lajistoa.

Yksityiskohtainen perehtyminen johonkin elinympäristöön 

Opetussuunnitelman ehdotusten mukaisesti tutustutaan yksityiskohtaisesti johonkin elinympäristöön, mahdollisesti metsään, jonka tutkiminen on jo edellä ollut toistuvasti esillä. Mutta olipa ympäristö mikä tahansa, sen opiskelussa nousevat esille samankaltaiset tutkimuskysymykset. Yhdessä oppilaiden kanssa voidaan opiskelujaksosta koota ne asiat, joihin lähdetään vastauksia etsimään. Esimerkkinä selvitettävistä asioista olkoon metsäelinympäristö seuraavankaltaisine kysymyksineen:

  • Millaiselta elinympäristöltä metsä näyttää?
  • Millaista on metsän kasvisto ja kasvillisuus?
  • Millainen on metsän kasvien kasvupaikka, millaista on valoisuus, entä maaperä?
  • Miksi metsät ovat keskenään erilaisia?
  • Mitä sieniä kasvaa metsässä?
  • Miksi sienet kasvavat useimmiten juuri metsässä?
  • Miten kasvit ovat sopeutuneet kasvupaikkaansa?
  • Mitä eläimiä metsässä elää ja millaisissa paikoissa ne elävät?
  • Miksi nämä eläimet voivat elää juuri metsässä?
  • Mistä ja miten eläimet saavat ravinnon?
  • Millaisia ravintoketjuja metsässä muodostuu?
  • Millaisia riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita tavataan kasvien, sienten ja eläinten välillä?
  • Mitä merkitystä metsällä on ihmiselle?
  • Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia jokamiehellä on metsässä liikkuessaan?
  • Miten ihminen hoitaa metsiä?

Tämänkaltaisten ongelmien taustalla ovat mm. kattavat käsitteet monimuotoisuus ja sopeutuminen. Laajoja käsitteitä ovat myös sellaiset kuin metsän kasvillisuuskerrokset (pohja- ja kenttäkerros, pensaat ja puut), kasvupaikkavaatimukset, symbioosi, metsien hyötykäyttö ja monet muut.

Parhaimmillaan metsiin tutustuminen sisältää monia maastossa työskentelyn vaiheita. Mutta vaikka opiskelu pääsääntöisesti sujuu vain kirjallisen oppimateriaalin ja/tai Internetistä saatavan aineiston avulla, sekään ei estä aloittamasta opiskelujaksoa siten, että aluksi kartoitetaan, millaisiin ongelmiin lähdetään vastausta etsimään. Opiskeluvaiheessa oppikirja toimii lähdeteoksen tavoin eikä sitä välttämättä lueta sivu sivulta. 

Miten eliöt ovat sopeutuneet elinympäristöönsä?

Opetussuunnitelman mukaan ensimmäisinä kouluvuosina perehdytään ennen muuta eliökunnan sopeutumiseen vuodenaikoihin, etenkin talveen. Mutta sopeutumista voi tarkastella monien muidenkin tekijöiden kannalta. Esimerkiksi kasveista voidaan vuodenaikoihin sopeutumisen lisäksi selvittää sitä, miten erilaisissa elinympäristöissä kasvavat kasvit ovat sopeutuneet valoon ja varjoon, kuivaan tai märkään maaperään, kilpailemaan elintilasta keskenään, säästämään ravinteita ravinneköyhässä maassa yms. Huomio kiinnittyy silloin kasvin rakenteeseen, kuten lehtien asentoon, elinikään, yksi- tai monivuotisuuteen, lehtien säilymiseen yli talven, maavarsien varastoravintoon, siementen leviämiseen hyönteisten, tuulen tai veden mukana yms. Eläinten sopeutumista elinympäristöönsä taas voi tarkastella siltä pohjalta, miten eläin on sopeutunut liikkumiseen, ravinnonhankintaan, suojautumaan saalistajilta ja välttämään saaliiksi joutumisen. Kun tarkastellaan yksittäisiä eliölajeja, kuten metsän lintuja tai nisäkkäitä, opitaan tuntemaan myös se, miten eläinten lisääntymisessä näyttäytyy sopeutuminen.

Esimerkiksi, jos tehtävänä on selvittää, miksi linnut (kuten talitiainen) pesivät kesäpuoliskolla metsässä, annetaan oppilaiden miettiä mahdollisia syitä sekä esittää ja etsiä lähdekirjallisuudesta perusteluja näkemyksilleen. He voivat vastata monin eri tavoin: metsässä on sopivia pesäpaikkoja, kesäpuoliskolla on riittävän lämmintä, metsässä on tarjolla sopivaa ravintoa sekä emoille että poikasille, koiraslintu on pystynyt varaamaan sopivan reviirin ja kumppanin, naaraan. Kaiken tämän kattaa sellainen oppilaan vastaus, jonka mukaan kyseiset linnut ovat rakenteeltaan, elintoiminnoiltaan ja -tavoiltaan sopeutuneet elämään metsäympäristössä.

Teksti: Leena Aho| Kuva: Mervi Aineslahti