Ihmisen ja luonnon välinen suhde

Jo ensimmäisinä kouluvuosina on opittu ymmärtämään sitä, miten ihmisen elämä on riippuvainen luonnosta saatavasta ravinnosta, tarvikkeiden tekemiseen tarvittavasta raaka-aineesta ja energiasta. Samoin on opittu luonnon suojelemiseen ja ympäristön hoitoon liittyviä asioita, erityisesti niitä, joihin koululaisetkin voivat osallistua. Mutta silti myös 5. ja 6. luokan biologian opetuksessa muistetaan yhä kiinnittää huomiota näihin asioihin, jotka luontevasti liittyvätkin erilaisten elinympäristöjen käsittelyyn. Erityisesti metsiä käsiteltäessä nousee esille metsien merkitys ihmiselle. Toisaalta opetussuunnitelma kiinnittää huomiota ravintoon ja ravinnontuotantoon sekä luontoon elintarvikkeiden alkulähteenä.

Mistä ihmisen ruoka – ravinto – koostuu?

Tämän kysymyksen selvittely voi lähteä oppilaille läheisestä asiasta kuten siitä, mitä esimerkiksi viikon aikana kouluruokailussa syödään. Koska kouluruokailu on tarkoin harkittua koostumukseltaan, on mitä ilmeisintä, että sitä analysoitaessa päästään monipuoliseen ravinnon koostumukseen ja sen kautta ravinnon alkulähteiden selvittelyyn.
 Tehtävä voidaan aloittaa viikon ruokalistaan tutustumisella. Kun on selvitetty, mitä ruokia syödään, pienryhmissä kootaan kuhunkin päivän ateriaan sisältyvät ruoan valmistamiseen käytetyt aineet. Tähän tarvitaan valmistusohje, joka on löydettävissä paitsi keittokirjoista myös Internetin monista ruokaa käsittelevistä tiedostoista. Kenties jotkin luokat voivat saada tiedot kouluruokalan keittiöstä.

Oppilaat kirjoittavat muistiin ne raaka-aineet, joita on käytetty ruoan valmistukseen. Tämä lista tarjoaa nyt mahdollisuuden luokitteluun sen mukaan, tuleeko raaka-aine elottomasta vai elollisesta luonnosta, kasveista, sienistä vai eläimistä. Myös nämä voidaan luokitella edelleen käyttämällä hyväksi ravintoympyrää tai ravintopyramidia ja katsoa, mihin osaan raaka-aineet tai niistä valmistettu ruoka sijoittuvat. Omat tulokset antavat mahdollisuuden vertailla vaikkapa sitä, miten paljon suositusten mukaista ravintoa saadaan yksinomaan kouluruoasta.
Mikäli määrät on merkitty muistiin, oppilaat havaitsevat, että veden tai muun nesteen, kuten maidon, jälkeen yleisimmät ruoanvalmistukseen käytetyt raaka-aineet tulevat kasvikunnasta. Tämä antaa aiheen pohtia, miksi näin on asianlaita.

Mistä luonnosta elintarvikkeet – ravinto – ovat lähtöisin?

Kun on selvitetty kouluruoan koostumus, on mahdollista selvittää lähdemateriaalia apuna käyttäen sitä, missä ravinto on alkuaan tuotettu. Päädytään koti- ja ulkomaisiin viljeltyihin maihin, kuten peltoihin, puutarhoihin ja kasvihuoneisiin. Eläinravinnon tuotantopaikaksi taas osoittautuvat karjatilat, navetat, sikalat ja kanalat sekä kalanviljelylaitokset. Mutta yhä vielä osa ravinnosta kasvaa enemmän tai vähemmän luonnonvaraisessa luonnossa. Metsästä kerätään marjoja ja sieniä, luonnonvesistä, meristä, järvistä ja joista, pyydetään kalaa ja muitakin veden eläimiä. Näitä asioita käsiteltäessä opitaan tuntemaan sekä ihmisen viljelemiä ja kasvattamia että luonnonvaraisia hyötykasveja ja eläimiä. Ravinnon käsittelyn yhteydessä voidaan oppia tuntemaan myös kaloja.

Miten ravinto kulkee luonnosta ruokapöytään?

Tätä kysymystä on käsitelty aiempinakin vuosina, myös Suomen maantiedon opiskelun yhteydessä, jolloin on puhuttu mm. elintarviketeollisuudesta, tuotteiden ja tavaroiden kuljettamisesta paikasta toiseen ja liikenteestä. Käsittely riippuu siten suuresti siitä, miten aihe on ollut edellisvuosina esillä.

Mikä on yhteyttämisen merkitys ravinnontuotannossa?

Jo kasvien kasvun käsittelyn yhteydessä on esillä se, mitä tarkoitetaan kasveilla ravinnontuottajina. Tämänkin ikäisille oppilaille pulmallinen ilmiö, yhteyttäminen, on tullut jollakin lailla tutuksi. Tässä ilmiössä on kuitenkin kaiken elämän olemassaolon ydin: Yhteyttäessään kasvit tuottavat energiaa sisältämättömistä yhdisteistä, vedestä ja hiilidioksidista, energiaa sisältäviä yhdisteitä. Yhteyttämisprosessin energian lähteenä on auringon valoenergia, johon kaikki elämä maapallolla perustuu. Toisaalta yhteyttämistapahtumassa muodostuu happea, joka vapautuu ympäristöön. Kaikkien eliöiden elämä on myös riippuvainen vihreiden kasvien tuottamasta hengittämiseen tarvittavasta hapesta. 
 Myös ihmisen ravinnontuotannon alkuna on vihreä kasvi ja sen yhteyttämisprosessi; ihmiseenkin päätyvät ravintoketjut alkavat kasvista. Nyky-ihmisen ravinnontuottajakasvit ovat pääosin viljeltyjä, joskin yhä vielä käytetään hyväksi luonnonvaraisia kasveja. Itse kukin meistä elää ja toimii alkuaan Auringosta peräisin olevan valoenergian avulla, joka ravinnon välityksellä siirtyy käyttöömme. 

Teksti: Leena Aho