Kokeellisia oppilastöitä

Maastotutkimus: Bioindikaattorit veden laadun indikaattoreina

Maastotutkimuksella selvitetään kotipaikkakunnan vesistön tilaa bioindikaattorien avulla.

Runsasravinteisia vesiä suosivia kasvilajeja ovat

  • pikkulimaska
  • kurjenmiekka
  • leveä osmankäämi
  • rantapalpakko
  • rusokit
  • karvalehti.

Lisäksi voi tutkia muita rehevyyttä ilmentäviä lajeja. Tietoa bioindikaattoreista esim.: Messo, M. ja Ripatti-Cantell, H. 1992. Veden laadun arviointi bioindikaattorien avulla. Chemass Oy.

  1. Tutkimusongelma: Onko lähijärvemme runsasravinteinen?
  2. Tiedonkeruu
    Oppilaat tutustuvat ensin rehevissä vesissä viihtyviin kasvilajeihin oppikirjan tai kasvikirjojen avulla. Tämän jälkeen eri ryhmät valitsevat tutkimuskohteensa lähirannalta. Tutkimusalueesta piirretään karttapohja, johon havainnot voi kirjata.
    Maastossa merkitään löydetyt rehevyyttä ilmaisevat kasvilajit kartalle. Alue ja kasvilajit voidaan kuvata.
  3. Tiedon käsittely, arviointi ja pohdinta
    Tarkastellaan syitä, jotka voivat vaikuttaa järven tilaan. Yhdistetään eri ryhmien kasvilajeista saamat tiedot suureen karttapohjaan, johon liitetään esimerkiksi joet, purot, ojat, pellot tai muut mahdolliset rehevyyttä lisäävät tekijät. Etsitään tietoja maaperästä ja muista tekijöistä, jotka luontaisesti vaikuttavat järveen. Etsitään myös keinoja, joilla voidaan vaikuttaa, jotta lähijärvi ei rehevöidy.
  4. Tiedon esittäminen
    Lopullisena esitysmuotona voi olla suuri yhteinen kartta, johon on merkitty kaikki etsityt tiedot. 

  5. Tiedon käyttäminen ja soveltaminen
    Tuotos laitetaan esille tai kutsutaan paikallislehti tekemään juttua oppilaiden tuloksista. 

Opintovierailu jätevedenpuhdistamolle

  1. Ennakkosuunnittelu
    Tutustutaan jätevedenpuhdistamon toimintaperiaatteeseen joko oppikirjan tai paikkakunnan jätevedenpuhdistamosta kertovan esitteen avulla.
    Opiskelijat suunnittelevat valmiiksi kysymyksiä vierailua varten.
  2. Vierailun toteuttaminen
    Kiertokäynti ja laitoksen esittely. Opiskelijat tekevät muistiinpanoja ja esittävät kysymyksiä vierailukäynnistä tehtävää raporttia varten. Jos saadaan lupa, jätevedenpuhdistamon eri vaiheista voidaan ottaa vesinäytteet, joita voidaan tutkia koululla.
  3. Vierailun raportointi
    Opiskelijat tekevät yksin tai ryhmässä raportin vierailusta. Raportteja voidaan käsitellä yhteisesti.

Ohjattu kasvienkeruu 

Seuraavassa esitetään vaiheittain, kuinka opetussuunnitelmassa korostettu ohjattu kasvienkeruu voidaan toteuttaa.

Opettajan kannattaa valita tutkimuskohteeksi paikallista luontoa hyvin edustava ekosysteemi. Valittua kohdetta voi hyödyntää useassa yhteydessä. Kohteen voi nimetä koulun tutkimuskohteeksi, jota seurataan useiden vuosien ajan.

Työskentelyn valmistelu
Tutustu maastoon ja valitse eri kasviryhmistä ja mahdollisesti jäkälistä tyyppilajit. Tee oppilaille kuvallinen kasvimoniste, jossa on vain nämä kerättävät tyyppilajit. Yhdestä ekosysteemistä kerättäviä kasveja kannattaa valita 25–30. Kasvit ryhmitellään esim. ruohovartisiin, varpukasveihin, puihin, pensaisiin ja itiökasveihin.

Kasveihin tutustuminen
Työvaihe vie 1–2 oppituntia.
Kasvienkeruuta varten käydään läpi, mihin kasvien tunnistamisessa kiinnitetään huomiota ja korostetaan vuodenaikojen vaikutusta tunnistamiseen. Huomioon otettavia asioita ovat esim.

  • kasvin koko
  • lehden muoto ja reunan tyyppi
  • kukat tai marjat
  • varren laatu.

Monisteeseen merkitään tärkeimmät tuntomerkit.
Annetaan maastotyöskentelyä varten kasvienkeruuohjeet.

Maastoretki
Kesto noin 2 oppituntia.
Tarvittavat välineet:

  • sakset
  • kasvimoniste
  • pahvinen säilytystasku kasveille

Oppilaat jaetaan 3–4 hengen ryhmiin. Hyväksi havaittu apu on käyttää edellisen vuoden oppilaita pienryhmien vetäjinä, mikäli se on mahdollista. Oppilaille annetaan ohjeet kasvien kuivattamiseen.
Toinen mahdollisuus on kerätä digitaalinen kasvio. Tällöin oppilas joutuu käyttämään työhön enemmän omaa aikaa.

Kasvion tekeminen
Työn kesto 2–3 tuntia.
Jos kaikki eivät ole löytäneet kaikkia lajeja tai oppilas haluaa omaansa paremman yksilön kannattaa perustaa kasvipörssi, kasvien vaihtotori. Siihen jokainen voi laittaa oman kasvinsa esille ja siitä ottaa tarvittaessa toisen kasvin. Opettaja tarkistaa tässä vaiheessa kasvien määrityksen ja kasvilistan koetta varten. Sovitaan kasvitenttipäivä.
Digikansion tekijät työstävät kansiotaan.

 

Kasvitentti
Kesto 1 oppitunti.
Oppilaat kiertävät tunnistamassa kasvit, jotka on asetettu ympyrässä oleville pulpeteille 1–2 kasvia/pulpetti. Kunkin kasvin tunnistamiseen varataan tietty aika, esimerkiksi yksi minuutti. Jos ryhmä on iso, ryhmä kannattaa jakaa. Oppilaat tarkastavat toistensa paperit opettajan ohjeiden mukaan.

Opettaja kerää kasviot ja arvioi ne. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota kasvion kattavuuteen, siisteyteen ja että kasvit on nimetty oikein. Suomenkieliset nimet riittävät varsin hyvin, mutta lisänä voi olla latinankielinen nimi. 

Pelit opetuksessa

Seuraavaa peliä voi käyttää esim. opetettaessa käsitteitä kilpailu, hyvät ja huonot elinolosuhteet ja niihin sopeutuminen sekä erikoistuminen ravintoon. Peli toimii myös koejärjestelyn mallina. 

Linnunnokkapuffetti

Tarvittavat materiaalit:

  • viltti tai muu pehmyt materiaali maan pinnaksi
  • mukeja 1 kappale/oppilas mahoiksi
  • klemmareita ravinnoksi
  • kumilenkkejä ravinnoksi
  • kuivattuja papuja tai herneitä ravinnoksi
  • lusikoita nokiksi
  • kiinalaisia syömäpuikkoja nokiksi
  • pinsettejä nokiksi
  • muistiinpanopaperia

Pelin kulku
Johdannoksi voidaan katsoa filmi vuorovesirannalta, jossa näkyy erilaisia lintuja. Keskustellaan nousu- ja laskuveden vaihtelun merkityksestä lintujen ravinnonsaannin kannalta.

Johdantona voidaan käyttää myös tarinaa ketusta ja haikarasta: Kettu kutsui haikaran kylään ja tarjoili tälle paksua ja herkullista keittoa matalalta lautaselta. Haikara ei onnistunut syömään keittoa pitkän ja kapean nokkansa avulla, vaikka miten yritti. Niinpä haikara joutui poistumaan kylästä nälkäisenä ja harmissaan.
Haikara kutsui vuorostaan ketun kyläilemään ja toi päivällisen pöytään. Keitto oli tarjolla kannussa, jossa oli pitkä ja kapea kaula. Haikara pisti pitkän, kauniin nokkansa kannuun ja söi hyvällä ruokahalulla. Ketun nokka ei mahtunut kannuun ja niin haikara sai kalavelat maksetuksi.

Jokaiselle oppilaalle jaetaan jokin nokkatyyppi. Oppilaat asetetaan ympyrään viltin ympärille ja kerrotaan pelin idea. Jokainen syö omalla nokallaan mahaansa niin paljon ravintoa kuin ennättää. Ravintoa saa syödä vain silloin kun on laskuvesi. Jokainen ruokapala on pantava mahaan ennen kuin saa syödä seuraavan. Jokainen ruokapala on nostettava erikseen mahaan (ei saa kauhoa). Kukin saa liikkua vain polvillaan ”rannalla” niin laajalle kuin ennättää, ja toisia saa estää syömästä parhaan kykynsä mukaan.

Opettaja ripottelee alueelle ensin vain yhtä ravintoa ja kun on valmis, huutaa: ”Valmiina, laskuvesi alkaa, ruokailkaa”. Laskuvesi jatkuu, kunnes kaikki ruoka on syöty. Opettaja huutaa: ”Laskuvesi loppuu, ruokailu on päättynyt”.

Oppilaat nostavat mahansa ylös ja laskevat, kuinka monta kappaletta ravintoa on saanut syötyä. Yksi jokaisen nokkatyypin ryhmästä kerää muiden samankaltaisten tulokset, lasketaan yhteistulos ja siitä keskiarvo. Oma tulos ja keskiarvo merkitään suttupaperille. Ravintokohteet voi myös nimetä hyönteisiksi, madoiksi ja siemeniksi ja nokkatyypit kuoviksi (syömäpuikot), kapustahaikaraksi (lusikka) ja vikloksi (pinsetit).

Tilanne toistetaan siten, että kaikki ruokatyypit tulevat kerrallaan syödyksi, ja viimeiseksi laitetaan ruokatyypit kerralla rannalle.

Tuloksista piirretään pylväsdiagrammit. Oppilaiden kanssa keskustellaan esim. seuraavista asioista:

  • Mihin ruokaan kukin lintu on erikoistunut?
  • Mikä lintu pärjäsi parhaiten kilpailutilanteessa? Mihin se perustui?
  • Verrataan jokaisen omaa tulosta saman lajin keskiarvoon. Miten se poikkeaa siitä ja miksi?
  • Millaisissa olosuhteissa kukin lintu olisi pärjännyt parhaiten?
  • Miten olosuhteiden olisi pitänyt muuttua, jotta joku toinen nokkatyyppi olisi pärjännyt kilpailussa paremmin?

Opettaja voi tämän jälkeen kertoa evoluutiomekanismeista. 

Malli eliökunnan järjestelmän opettamisesta

Opetussuunnitelman perusteiden keskeisistä sisällöistä seuraavat voi toteuttaa omana opetuskokonaisuutenaan:

  • kotiseudun keskeisten kasvi- ja eläin- ja sienilajien luokitteleminen ja tunnistaminen
  • luonnon monimuotoisuus
  • solun rakenteen ja toiminnan tutkiminen
  • eliökunnan järjestelmä
  • oman elinympäristön tilan ja ympäristömuutosten tutkiminen.

Seuraavan kokonaisuuden toteuttamiseen kuluu noin 20–25 oppituntia eli lähes kokonainen kurssi. 

Maastoretken hyödyntäminen systematiikan opetuksessa

Rannalle tehdään maastoretki ja kerätään eri menetelmillä mahdollisimman monentyyppisiä eliölajeja, esim.

  • kasveja eri vyöhykkeistä
  • leviä
  • planktonia
  • selkärangattomia

Merkitään muistiinpanoihin kaikki nähdyt selkärankaiset, esimerkiksi linnut.

Luokassa ryhmitellään lajit keskenään samantyyppisiin ryhmiin oppilaiden oman käsityksen mukaan. Nimetään niin monta lajia kuin mahdollista.

Opettaja esittelee nykyisen eliökunnan luokituksen (arkit, bakteerit, alkueliöt, sienet, kasvit ja eläimet). Keskustellaan oppilaiden omasta luokituksesta ja verrataan sitä ”viralliseen” luokitukseen. Samalla sijoitetaan löydetyt lajit luokitukseen.

Tämän jälkeen opiskellaan eliökunnan pääryhmät. Kerättyihin ja luokiteltuihin näytteisiin palataan kaikissa yhteyksissä. Lopuksi kootaan kunkin ryhmän piirteet, jotka erottavat ne toisista ryhmistä.

Bakteerit
Bakteereja ja niiden rakennetta voidaan tarkastella monilla kokeellisen työskentelyn menetelmillä, esimerkiksi

  • bakteerikasvatuksilla
  • maitohappobakteerien värjäämisellä metyleenisinellä.

Alkueliöt
Tutkitaan planktonnäytettä. Planktonhaavilla tai muutoin kerätyt näytteet tutkitaan mikroskoopilla. Lajeja löytyy oppikirjoista sekä planktonoppaista.

Löydetyt eliöt tunnistetaan ja sijoitetaan eliökunnan järjestelmään. Muista sinibakteerit!

Kasvit
Tutkitaan kasvien rakennetta ja luokitellaan esim. putkilokasvit, sanikkaiset ja siemenkasvit.
Sijoitetaan omat näytteet kasviryhmiin.
Kasvien anatomiaa ja fysiologiaa tutkitaan, esimerkiksi:

  • kasvi- ja eläinsolun rakennetta tutkimalla ja vertaamalla (myös bakteerisoluun) – tutkimalla fotosynteesia kokeellisesti
  • tarkkailemalla veden ja ravinteiden kulkua kasvissa
  • tutkimalla kasvien lisääntymistä.

Eläimet
Maastoretkellä kerätyt eläimet luokitellaan tarkemmin eläinkunnan pääjaksoihin ja opitaan luokittelun perusteet. Eläinten rakennetta voidaan tutkia omien maastoretken jälkeen säilöttyjen näytteiden avulla. Maastoretkiltä voi saada näytteitä esimerkiksi nilviäisistä ja hyönteisistä, joiden avulla tarkastellaan näihin ryhmiin kuuluvien eliöiden rakennetta.

Sienet
Opitaan sienten rakenne ja erityyppiset sienet.
Tutustutaan homesienten kasvatukseen ja tutkitaan kasvuolosuhteita.

Lopuksi
Kaikkien ryhmien pääpiirteet kootaan yhteen esim. taulukoksi. 
Kokeellinen työskentely biologian opetuksessa

Biologian tutkimustaidoissa korostetaan, että oppilaan tulee osata työskennellä annettujen ohjeiden mukaan laboratoriossa sekä toteuttaa itsenäisesti pienimuotoisia tutkimuksia. 

Mitä kaikkea biologian laboratoriotöissä harjoitellaan?

Luonnontieteellisten menetelmien opiskelu on haasteellista, eikä se tapahdu hetkessä. Kokeellisen työskentelyn rajoitteita koulussa ovat paitsi aikapula myös välineistö. Työt on suunniteltava siten, että niissä etsitään oikeasti vastausta johonkin kysymykseen, mutta pääsääntöisesti vastauksen tulee löytyä oppitunnin aikana.
Biologian laboratoriotöissä harjoitellaan

  • laboratoriotyöskentelyn periaatteita: tarkkuutta, varovaisuutta, turvallista työskentelyä jne.
  • havaintojen tekoa
  • havaintojen kirjaamista ja esittämistä
  • tulosten esittämistä piirroksina (erityisesti mikroskopoinnit)
  • taulukkojen tekoa
  • diagrammien piirtämistä
  • käsitteiden syventämistä
  • hypoteesien tekoa
  • tulosten tulkintaa
  • johtopäätösten tekoa.

Tutkivaan oppimiseen kuuluu kysymysten asettaminen, biologialle ominaisten käsitteiden käyttö sekä hypoteesien asettaminen ja niiden testaaminen. 

Kokeellisen työskentelyn vaiheet

  1. Ongelman tai kysymyksen muotoilu
    Fotosynteesiä ja soluhengitystä voi tutkia yksinkertaisesti indikaattoriliuosten avulla.
  2. Kirjallisuuteen (teoriaan) tutustuminen
  3. Hypoteesin kirjaaminen
  4. Koejärjestelyn suunnittelu (ohjeen tarkastelu)
  5. Havaintojen keruu
  6. Tutkimustulosten esittäminen
  7. Tulosten tulkinta
  8.  Johtopäätelmien teko

Mitä kasvin lehdessä tapahtuu?

Seuraavan tutkimuksen voi toteuttaa myös vaiheittain, jolloin tutkimukseen yhdistyy sekä asiaa soluista, niiden toiminnasta että kasvien rakenteesta.

1. Kasvisolujen tutkiminen
Tehdään preparaatit sekä lehväsammaleesta että sipulin solusta. Verrataan niitä keskenään ja pohditaan erilaisia kysymyksiä. Mitkä puuttuvat sipulin soluista? (viherhiukkaset) Mikä on viherhiukkasten tehtävä? Miksi niitä ei ole sipulin soluissa?

2. Yhteyttäminen ja soluhengitys
Yhteyttäminen riippuu kasvin saaman valon määrästä. Varsin yksinkertaisin menetelmin voi tutkia elävässä kasvin lehdessä tapahtuvia reaktioita.

Tarvikkeet:

  • eläviä huonekasvin lehtiä (juoru, pelargonia)
  • lasipurkkeja
  • bromtymolsineä
  • vettä

a. Tutkimusongelma:
Mitä kasveissa tapahtuu valossa ja pimeässä?

b. Koejärjestely

Kaikista kokeellisista töistä tulee laatia työselostus. Työselostusta laatiessaan oppilas joutuu itse pohtimaan työn merkitystä. Klikkaa kuva suuremmaksi.
  1. Täytä kaksi pientä lasipurkkia vedellä ja pane ne isompien purkkien A ja B pohjalle. Tiputa pieniin purkkeihin muutama pisara bromtymolsineä. Bromtymolsini on indikaattori, joka osoittaa tutkittavan liuoksen happamuutta. Muutoksen voi havainnollistaa oppilaille laittamalla pisaran bromtymolsineä purkkiin (väri sininen) ja puhaltamalla siihen pipetillä hengitysilmaa (hiilidioksidi laskee pH:ta, jolloin liuos muuttuu keltaiseksi).
  2. Täytä isommat lasipurkit A ja B vedellä niin, että veden pinta ei ulotu pienempien purkkien suun tasalle.
  3. Pane isoihin purkkeihin yhtä paljon pelargonian tai jonkin muun huonekasvin lehtiä. Huolehdi siitä, että niiden jokaisen katkaisupinta on vedessä.
  4. Sulje kummankin purkin kansi tiiviisti. Piirrä kummastakin koejärjestelyn purkista kuvat.
  5. Sijoita purkki A mahdollisimman valoisaan paikkaan ikkunalaudalle. Valaise purkkia pöytävalaisimella ja jätä valo palamaan yön ajaksi.
  6. Pane purkki B toisen purkin viereen, mutta peitä se läpinäkymättömällä kankaalla tai laita purkki pimeään laatikkoon.

c. Hypoteesin laatiminen
Pohdi oppikirjan tietojen sekä omien aikaisempien tietojesi perusteella, mitä koejärjestelyssä tulee tapahtumaan.

d. Havainnot
Tarkastele lasipurkkeja seuraavana päivänä. Piirrä kuvat muutoksista ja vertaa niitä aiempiin kuviisi.

e. Laadi koejärjestelystäsi raportti.
Pohdi raportissa, mitä johtopäätöksiä voit kokeesi perusteella tehdä. Mitkä seikat saattavat aiheuttaa virheitä tuloksiisi?

Eri maalajien vedenpidätyskyvyn tutkiminen harjaannuttaa hyvin hypoteesien laadintaan ja kokeellisen tutkimuksen raportointiin.

 Vihkosta oma oppimateriaali

Jokainen oppilas rakentaa itselleen vihkon, johon kootaan kaikki opiskellut asiat. Tämä vihko toimii hyvin jatkuvan näytön arvioinnissa ja opettaa muistiinpanojen tekemiseen sekä vastuulliseen työskentelyyn.
Seuraavassa on ideoita vihkon toteuttamiseen:

  • Vihkoon tehdään sisällysluettelo sitä mukaa kuin asiat etenevät.
  • Vihkon sivut numeroidaan.
  • Aiheisiin rakennetaan otsikkohierarkia.
  • Kaikki annetut kuvat ja monisteet liimataan heti tunnilla vihkoon.
  • Vihkoon kirjoitetaan annetut tehtävät ja opettajan ohjaamat muistiinpanot.

 Ekosysteemiin liittyvien käsitteiden syventäminen

Biologialle tyypillisten käsitteiden hallinta korostuu opetussuunnitelmassa. Erilaiset käsite- ja miellekartat ovat hyvä tapa yhdistää asioita kokonaisuuksiksi sekä syventää käsitteiden hallintaa.

Seuraava tehtävä on melko vaativa, joten se kannattaa teettää yhteenvetona ekosysteemien käsittelyn jälkeen.
Kukin oppilas valitsee jonkin Suomen luonnossa elävän pedon. Oppilas selvittää, mitä saaliseläimiä (2–3) peto syö. Oppilas selvittää, mitkä ovat saaliseläinten kasviravintoa. Piirretään kaaviomallin (esim. A3-paperi) keskelle peto. Näistä rakentuvat ravintoketjut.

Kaavioon sijoitetaan nuolten avulla seuraavat käsitteet sen mukaan, mihin ravintoketjun osaan ne parhaiten liittyvät:

  • tuottaja
  • kuluttaja
  • hajottaja
  • ravinteet
  • vesi
  • happi
  • hiilidioksidi
  • auringon lämpö
  • auringon valo
  • yhteyttäminen
  • soluhengitys
  • saalistus
  • kilpailu.

Kaavion kannattaa sijoittaa myös linkkisanoja, esimerkiksi

  • syö
  • juo
  • hajottaa
  • tuottaa
  • hengittää.

 Ekologista ruokaa – kasvatan itse

Opetussuunnitelman sisällöt

  • kasvinviljelyyn tutustuminen
  • ekologisesti kestävä kehitys

voidaan käsitellä seuraavanlaisen projektityön avulla. Itse kasvatetuista iduista ja vihanneskrassista saa vuoden pimeimpänäkin aikana tuoretta vihreää. Samalla toimitaan myös ekologisesti, koska ne korvaavat ulkomailta tuodut vihannekset. 

Ravintokasvien kasvattaminen koulussa

Vihanneskrassin kasvattaminen
Tarvikkeet:

  • vihanneskrassin siemeniä
  • muovirasioita
  • talouspaperia
  • muovikelmua

Krassia voi kasvattaa ikkunalla muovirasiassa. Siemenet itävät 1–2 vuorokaudessa, ja sato voidaan korjata noin viikon kuluttua. Silloin siemen on itänyt, ja kasvissa on kaksi liuskaista alkeislehteä, varsi ja pieni juuri. Lehdet ja varret voi leikata ja syödä joko salaattina tai silputa voileivän päälle. Kasvien idut ja taimet ovat hyvin vitamiinipitoisia.

Viljelyohje

Pane muovirasian pohjalle talouspaperia monin kerroin taitettuna ja kostuta paperi aivan märäksi. Ripottele paperille siemeniä tiheään vieri viereen tasaiseksi matoksi. Peitä rasia kannella tai muovikelmulla.
Kun liuskaiset alkeislehdet alkavat näkyä, poista kansi. Huolehdi säännöllisestä kastelusta. Hennot taimet kuolevat, jos ne pääsevät kuivumaan. Jos et ole viikonloppuna kotona, yritä saada rasiasi ”hoitoon”.

Itujen kasvattaminen
Tarvikkeet:

  • lasipurkki
  • sideharsoa
  • kuminauhaa
  • siemeniä (esim. alfalfa eli sinimailanen, ruis, vehnä)

Idättäminen
Huuhtele pari teelusikallista siemeniä. Pane märät siemenet lasipurkkiin ja kiinnitä harsokangas suuaukkoon. Aseta purkki esim. astiankuivauskaappiin siten, että liika vesi pääsee valumaan pois ja ilma vaihtumaan. Huuhtele siemeniä kerran pari päivässä ja kaada aina vesi pois. Idut ovat valmiita kun ne ovat 1–5 cm pitkiä. Aikaa kuluu 3–5 päivää.

Itujen viimeistely
Nosta idut päivänvaloon muutamaksi tunniksi, jolloin niihin muodostuu klorofylliä eli lehtivihreää. Huuhtele idut vielä ennen syömistä kylmällä vedellä. Ituja voi syödä sellaisenaan tai sekoitettuna salaattiin. 

Kaupan tarjontaan tutustuminen

Laadi oppilaille tehtävät, joiden avulla he selvittävät, mitä kotimaista ja/tai luomuruokaa kaupasta löytyy. Oppilasryhmät selvittävät eri tuoteryhmien kotimaisuutta:

  • leivät
  • jauhot
  • hiutaleet
  • vihannekset
  • hedelmät
  • liha ja kala
  • maidot
  • juustot
  • jogurtit

Luokassa tulokset kootaan taulukoksi, jossa esitetään kunkin tuoteryhmän kotimaisuusaste. Pohditaan kotimaisuuden merkitystä ekologiselta kannalta. 

Koulun emännän haastattelu

Oppilaat suunnittelevat koulun emännälle kysymyksiä, joiden avulla he selvittävät, kuinka paljon koulu hyödyntää kotimaista tai luomuruokaa. Oppilaat selvittävät myös, mitkä tekijät vaikuttavat koulun ruokavalintoihin sekä sitä, voitaisiinko kotimaisen ja luomuruoan osuutta koulussa lisätä.

Aiheeseen liittyvää tukimateriaalia (esim. valmiita kyselylomakkeita) löytyy ”Koulun ympäristötoimet 2” -kansiosta. 

Posterinäyttelyn laatiminen

Yhteenvetona ekologisesta kootaan koulun tai luokan seinälle posterinäyttely, joka käsittelee ruoan ekologisuutta, kaupan tarjontaa, kouluruoan kotimaisuutta ja omia valintoja.

Teksti: Mervi Holopainen ja Eeva-Liisa Ryhänen | Kuva: Mervi Holopainen